maanantai 26. syyskuuta 2011

Kirjoittamisen mielekkyydestä ja itsensä motivoimisesta

Kirjoittaminen on parhaimmillaan sormien iloista tanssahtelua näppäimistöllä, pahimmillaan raastavaa väkinäistä tervanjuontia hampaat irvessä.

Siis, kun kirjoittaa työkseen ja yrittää repiä siitä elantonsa.

Koska tämä kirjoitus on vähän tylsä, elävöitän sitä tisseillä.
Miten sitten ylläpitää motivaatiotaan niin, että tekstin luominen on mielekästä kirjoittajalle? Itse uskon siihen ajatukseen, että jos kirjoittajalla on ollut mukavaa tekstiä luodessaan, se välittyy myös lukijalle miellyttävämpänä lukukokemuksena.

Aina se ei ole mahdollista.

Mutta aivan kuten minkä tahansa taidon kanssa, voi kirjoitustatsiakin ylläpitää. Esimerkiksi tällaisen blogin muodossa. Tästä blogista ei makseta rahaa, mutta kannattaako kaikkea nyt aina mitata rahassa?

Olen kuullut henkilöistä, jotka käyvät esimerkiksi lenkillä tai kuntosalilla rehkimässä, toiset käyvät puolestaan treenikämpällä jammailemassa musiikkia omaksi ilokseen. Nämä jopa maksavat siitä ilosta vaikka uusien lenkkareiden, salikortin tai treenikämpän vuokran muodossa.

Naisille Johnny Depp-fanikuva tasa-arvon nimissä.
Minä aloin pitää tätä blogia, jotta pysyisin vireessä. Jotta pääni pysyisi kasassa. Jotta en olisi raitilla sekoilemassa ympäripäissäni. Jotta mummot saisivat kulkea minulta rauhassa kaupungilla.

Hiekkalaatikko. Aarreaitta. Kaatopaikka. Henkireikä.

Tässä blogipostauksessa ei juurikaan ollut mitään elämää suurempaa filosofointia tai pohdintaa. Ei kai aina tarvitsekaan olla? Kunhan nyt tuli näin maanantaiaamuna mieleen. Koska tämä on minun blogini, voin kai kirjoittaa siihen välillä vähän tyhjänpäiväisyyksiä. Ehkä sen vastapainoksi jaksaa taas kirjoittaa joskus vähän enemmän asiaa.

Rima nilkkoihin.

Blogi ilman sisältöä on kuollut blogi.

PS: Tästä aiheesta tuli sitten kirjoitettua vähän enemmän. Trilogian kakkososa löytyy täältä, ja massiivinen loppuhuipennus täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe