lauantai 24. syyskuuta 2011

Sain Jussi Hakuliselta demon

"Kaiken vanhan hylkäsin, tutut kadut kaupungin, kun vain olla tahtoisin, sinun sydämesi kanssa. Minä kestän totuuden, jota kaipaisi mä en, jos saan vain jakaa sen, sinun sydämesi kanssa aina."
Jussi Hakulinen
Varsinaisesti minun ei pitänyt kirjoittaa Jussi Hakulisen lähettämästä tuoreesta demosta yhtään mitään. Vaan koska kyseessä on oma henkilökohtainen blogini - ihka oma hiekkalaatikkoni - voin kai temmeltää sillä ihan miten haluan. Teidän lukijoiden tehtävä on päättää, haluatteko temmeltää sillä kanssani.

Olette sydämellisesti tervetulleita. Teidät kaikki on kutsuttu. Tuokaa omat viinat mukananne, minä tarjoilen vain kraanavettä. Pannussa on kahvia, pöydällä ruisleipää ja voita.

Säveltäjämestari Jussi Hakulinen laittoi siis eilisen puhelikeskustelumme päätteeksi sähköpostiini liitetiedostona Katri-Helenalle säveltämänsä uuden kappaleen Sinun sydämesi kanssa. "Minulla on aina ollut haaveena säveltää jollekin suomalaiselle iskelmätähdelle kappaleita, esimerkiksi Tapani Kansalle tai Fredille", Hakulinen kertoili.

Katri-Helena
Tapani Kansan ja Fredin sijasta Hakulinen päätyi säveltämään Katri-Helenalle.
"Jo kauan sitten saattelin valtaan ajatuksenkin, että löytää saattaisin tunteen kauan sitten kadonneen. Ja kun kadottanut on taidon olla viaton, on helppo laittaa kohtalon syyksi liekin sammuneen."
Hyvä lukija, näin ei käy kovin usein. Siis se, että säveltäjä ja/tai artisti lähettäisi keskeneräisiä demojaan rocktoimittajalle kuunneltavaksi. Silloin on kuunneltava, vaikka ei haluaisi. Miksi ei haluaisi?

Minä kerron teille. Mieleen hiipii pelko. Entäs jos se ei olekaan kovin hyvä? Entä jos petyn? Mitä minä sitten säveltaiteilijalle kerron? Artistille on paha paikka kertoa totuus. Saattaa menettää arvostuksen ja kunnioituksen, ystävyydenkin.

Henry Rollins
Amerikkalainen punk- ja hardcore-legenda Henry Rollins tokaisi joskus: "Joskus totuus sattuu - ja joskus se tuntuu todella hyvältä." Se on mielestäni hyvin sanottu. Mielestäni Henry Rollinsin kirjat ovat tylsiä - mutta miehen oma talk show sekä parisen vuotta sitten Suvilahden "Pitkä kuuma kesä"-tapahtumassa todistettu spoken word-performanssi olivat ns. parasta ikinä.

"Ja silloin menettää jotain tärkeää, kun rakkaudesta eivät säkeet lauluun enää synnykään. Vaan hetken kesti vain, kun huomata sen sain, että löytänyt oon hänet, joka rakkauslaulut henkiin herättää."

Välillä rocktoimittajakin saattaa huomata sanavarastonsa ehtyneen. Saattaa huomata jaarittelevan ympäripyöreitä latteuksia, jotka ovat muodollisesti päteviä, mutta sisällöllisesti onttoja. Ei sitä välttämättä huomaa työtä tehdessä. Vasta jälkeenpäin.

Sama taitaa koskea vähän jokaista työllään elantonsa hankkivaa, oli sitten maalari, säveltäjä, rakentaja, näyttelijä tai ______________ (lisää oma ammattinimikkeesi tähän). Työ soljuu rutiinilla. Kun ei tarvitse yrittää haastaa itseään, vähempikin riittää. Sitä laiskistuu.
"Enkä enää menettää, voi sitä kaikkein tärkeimpää, sen voi vain säilyttää, sinun sydämesi kanssa aina."
Hotelli Pasila
Olen vuoden aikana keskustellut Jussi Hakulisen kanssa kymmeniä tunteja. Ensitapaamisemme tapahtui itse asiassa tasan tarkkaan vuosi sitten, 24. syyskuuta 2010. Se tarinatuokio alkoi Helsingin Hotelli Pasilasta klo 18.03 ja päättyi seuraavana vuorokautena Annankadun Bar Looseen klo 4.34. Keskusteluimme pohjalta syntyi aukeaman artikkeli Hymy-lehteen.


Totta puhuen, ei se juttutuokio sinne Looseen päättynyt, vaan jatkui vielä taksimatkan verran. Jussi jatkoi matkaa Hotelli Pasilaan, kun minä hyppäsin pois Hämeentiellä. Miehen viimeiset sanat kuuluivat: "Jos minusta ei jostain syystä olisi kirjoittamaan sitä elämäkertaani, niin sinähän voisit tehdä sen."

Aamuyöllä Hämeentiellä kello 4.45.
"Ja silloin menettää jotain tärkeää, kun rakkaudesta eivät säkeet lauluun enää synnykään."
Sitä kirjaakin olen tässä nyt makustellut. Siitä tulee legendaarinen suomalainen musiikkikirja. Ajaton klassikko. Ensin se pitäisi jonkun vain tehdä. Toistaiseksi se on vain päässäni. Siihen mahtuu monta ihmeellistä tarinaa. Jonkunhan se pitäisi kustantaa. Jonkun sellaisen, joka suhtautuisi teoksen kirjoittajan työhön kunnioittavasti, että sen kirjoittaja voisi keskittyä täysillä työntekoon.

Kapakkakeskustelua
(Kiinnostuneet vakavaraiset kustantamot voivat muuten ottaa yhteyttä vakavien kustannustarjousten muodossa. Sellaisten, joissa kunnioitetaan myös työn tekijöitä.)

Osa niistä muuttuu lauluiksi, osa artikkeleiksi, eräät sitten vain anekdooteiksi kapakkakeskusteluihin. Osa niistä elää ehkä jo nyt lauluina, artikkeleina tai anekdootteina kapakoissa. Kenties. Jussi Hakulinen kun on tehnyt merkittävää suomalaista musiikkia - suomirokkia, ihan miten vain - jo vuosikymmenten ajan. Käynyt läpi oman luovuutensa kipupisteet ja välillä tehnyt musiikkia Yö-yhtyeelle vähän vasemmalla kädellä. Kyllä hän sen myöntää.
"Vaan hetken kesti vain, kun huomata sen sain, että löytänyt oon hänet, joka rakkauslaulut henkiin herättää."
Tuomari Nurmio, "Hande"
"Jos joskus tuntuu siltä, ettet yllä samalle tasolle kuin joskus aiemmin, älä masennu. Tee sitten huonompaa. Pääasia on, ettet lopeta tekemistä", tokaisi puolestaan aikoinaan toinen säveltäjämestari Hannu "Tuomari" Nurmio, muistaakseni Soundi-lehden haastattelussa.

Sekin on hyvin sanottu. Se on hyvä ohjenuora. Sitä olen itsekin noudattanut. Kyllä minä sen myönnän.
"Kaiken vanhan hylkäsin ja ehkä jotain menetin, mutta olla tahtoisin sinun sydämesi kanssa aina."
Entä se Hakulisen demo Katri-Helenalle? Ainiin, kaiken tämän jaarittelun jälkeen unohtui se tärkein. Se, miksi tätä tekstiä aloin ylipäätään naputtelemaan. Lattarihenkisesti keinuva mollivoittoinen herkkä tunnelmapala, johon ei tunnu kyllästyvän kymmenienkään kuuntelukertojen jälkeen. Jos siis pitää vertailla, niin sanon, että Jussin sävelteoksista yhtä suuren vaikutuksen ovat viimeksi tehneet Joutsenlaulu ja Rakkaus on lumivalkoinen.


(Sitaatit Jussi Hakulisen Katri-Helenalle säveltämästä kappaleesta Sinun sydämesi kanssa.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe