torstai 20. lokakuuta 2011

Business Rock'n Roll

Pahoittelen taukoa bloggaamisessa, mutta minulla on siihen pätevä syy, olen nimittäin siivonnut. Ja se on kuulkaan meinaan sitten sellainen projekti, että kun Östermalmi siivoaa, siihen menee vähintään viisi päivää ja tuhat kertaa hermot. Nyt olen kuitenkin saanut levyhyllyt ojennukseen ja jopa aakkosjärjestykseen, joten on taas aika kirjoittelun. Huh!

Alta pois risut ja männynkävyt,
kun Östermalmi siivoaa!

Siivoamiseni lomassa ovat tänään Tampereella käynnistyneet suomalaisen musiikkibisneksen kokoontumisajot, eli "legendaarinen" Musiikki & Media-tapahtuma musiikkialan ammattilaisille. Kirjoitin vuosi sitten kolumnin näistä bakkanaaleista Rytmi-lehteen, koska katsoin sen kenties tuovan jonkin sortin näkökulmaa ja herättelemään keskustelua ainakin yhden viikonlopun ajaksi Hotelli Ilveksen baaritiskille. Kävi kuitenkin niin, että tuo kolumni hyllytettiin siitä mielenkiintoisesta syystä, että "lehteä jaetaan tapahtuman messukassissa, ja moinen kolumni herättäisi ihmetystä potentiaalisissa mainostajissa".

Ohhoh! Ihan potentiaalisissa mainostajissa! Herranjesta!

Joten kolumni hyllytettiin. Sen tilalla nähtiin mainos, koska en halunnut enkä kyennyt tuottamaan uutta tekstiä lehteen. Kolumnini oli mielestäni helvetin hyvä, joten tuntui suorastaan rikolliselta yrittää tuottaa jotain löperömpää tekstiä tilalle, jotta lehden toimitus sekä potentiaaliset mainostajat messukasseineen voisivat nukkua yönsä rauhassa.
Jone Nikula.

Onneksi kolumnistiksi on sittemmin löytynyt tuohon kontekstiin kenties paremmin istuva Jone Nikula.

Jotenkin tuo reaktio kuvastaa tätä aikaa, missä me elämme. Ollaan niin huolissaan mahdollisten mainostajien menettämisestä, että laitetaan lukijoiden iloksi mieluummin kaupallinen tiedote kuin ajatuksia ja keskustelua herättävä kirjoitus.

Saatan olla jonkun mielestä vanha fossiili, mutta itse kasvoin maailmaan, jossa rock- ja hevimusiikki merkitsivät kapinaa vallanpitäjiä ja vallitsevia arvoja kohtaan. Suuria tunteita! Intohimoa! Rakkautta! Elinvoimaa! Fiilistä!

Kamoon, baby, yeah, rock'n roll, kamoon!

Vartuin musiikkibisnekseen aikana, jolloin musiikkilehtien tarkoitus oli ensisijaisesti palvella lukijoita, ei mainostajia. Minun matikkapäälläni yhtälö menee kuitenkin niin, että mielenkiintoisilla jutuilla saadaan lukijoita, ja uskollisella lukijakunnalla on suurempi arvo kuin potentiaalisilla mainostajilla.

Ehkä olen vain tippunut kelkasta.

Halusin, ja haluan edelleen kuitenkin uskoa, että musiikilla voi muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. Minun instrumenttinani ei vain toimi rummut, basso, kitara tai mikrofoni, vaan kirjoituskone.

Kun sitten piiri pieni pyörii Tampereella tänä viikonloppuna vinhaa vauhtia, samalla kun lasit tyhjentyvät ja sormukset sujautetaan piiloon yöpöydän laatikkoon, on painajainen käynyt toteen: meistä on tullut heitä. Kun esimerkiksi levy-yhtiö tiedottaa Idols-voittaja Martti Saarisen julkaisevan vahvan suomirock-albumin - ja levy on tyhjänpäivästä, sielutonta, mautonta ja hajutonta formaattilöllöä radiokanaville ja hyväuskoisille höynäytettäville - on minun pakko yhtyä tärkeän esikuvani ja vaikuttajani, ensin Entombedia ja sittemmin The Hellacoptersia luotsanneen Nicke Anderssonin lausahdukseen, Rock And Roll is Dead.

"Rock & Roll is Dead" julisti Nicke Anderssonin
luotsaama The Hellacopters jo vuonna 2005
 - ja oli oikeassa!

Tänä viikonloppuna Musiikki & Media-tapahtumassa näytellään näytelmä, jonka osallistujat voitte katsoa täältä. Joukossa on ihmisiä joka lähtöön. Minun nimeä ei tuosta osallistujaluettelosta löydy. Tänäkin vuonna noin 80 artistia esiintyy ilmaiseksi näille musiikkialan ammattilaisille ympäri Mansea. Onko siitä bändeille loppujen lopuksi mitään hyötyä? Toivottavasti. Onko oikeasti?

Tuskin.

Kun siellä kieli ruskeana pyöritään ringissä ja ilmaisen viinan perässä toisia selkään taputellen verkostoitumiseksi kutsuttavan hyväksikäytön varjolla, ei artistin hyvyydellä tai huonoudella ole enää mitään merkitystä. Vain sillä on merkitystä, kenet tunnet ja kenestä voit hyötyä tavalla tai toisella. Yhdelle se voi olla ilmainen drinkki, toiselle ikimuistoinen yö salarakkaan kanssa, kolmannelle nimi sopimuspaperissa.

Ja kun rockmusiikki on menettänyt alkuperäiset arvonsa, on rock'n roll todellakin kuollut.

Alla alkuperäinen Rytmi-lehden hyllyttämä kolumni vm. 2010 jonkin sortin koosteeksi tuleville musiikkialan ammattilaisille ja artisteille. Pitäkää kivaa - niin pidän minäkin!

Onnea! On taas aika juhlistaa musiikkia ja mediaa Tampereella. Tänä vuonna Musiikki & Media-tapahtuma järjestetään 21-24 lokakuuta, keräten kotisivujensa mukaan yhteen lähes 600 kotimaista ja 100 kansainvälistä musiikkibisneksen ja -median toimijaa osallistumaan seminaareihin, katsomaan artisteja sekä ”verkostoitumaan”.

Tapahtuman kotisivuilta löytyvä osallistujalista on vaikuttavaa luettavaa. Tampereelle kokoontuu näemmä koko alan crème de la crème.
Vuonna 2011 Musiikki & Media-tapahtuma
järjestetään 20-23.10. Tampereella.

Mikäli ei omaa nimeään listalta löydä, on todistettavasti köyhä ja kyvytön – tai työskentelee köyhässä ja kyvyttömässä firmassa. Osallistujamaksu kun on halvimmillaan opiskelijoille 95 ja mattimyöhäisille 450, keskihinnan ollessa 275 euroa. Ynnä hotellikulut sekä juomingit.


Tällä rahalla pääsee kuuntelemaan seminaareja sekä katsomaan ilmaiseksi kotimaisia bändejä, jotka ovat saapuneet Tampereelle esiintymään ilmaiseksi musiikkialan vaikuttajille. Kuka hyötyy?


Musiikissa & Mediassa palkitaan vuosittain eri tavoin ansioituneet suomalaisen musiikkibisneksen vaikuttajat. Yleensä nuo nimet ovat Juhani Merimaa, Ilkka Mattila sekä Risto Juvonen.

Rytmin kolumnisti onnittelee heitä tässä ja nyt hyvin tehdystä työstä.

Lost In Music kaupunkifestivaali on osa Tampereella
järjestettävää Musiikki & Media -tapahtumaa. Vuonna
2011 ympäri kaupunkia esiintyy n. 80 artistia.

Juhani Merimaa luotsaa kahta menestyksekästä festivaalia sekä Tavastia-klubia, Ilkka Mattila kirjoittaa asiallisia musiikkijuttuja Helsingin Sanomiin ja Risto Juvosen johtama Live Nation on puolestaan tuonut suurimmat supertähdet esiintymään Suomeen.

He ovat palkintonsa ansainneet! Aplodeja!


Palkinnon ovat ansainneet myös tapahtuman vuonna 1989 visioineet Tampereen musiikkialan vaikuttajat Epe Helenius, Jouko Karppanen, Tapio Korjus ja Pentti Teräväinen, tosin heidän palkintonsa näkyy tilinauhassa. Nämä miehet kun loivat suomalaisen musiikkibisneksen sammon!


Tänäkin vuonna sampo jauhaa toistasataatuhatta euroa tapahtumaa järjestävän Suomen Musiikki & Media-Tapahtumat S.M.M. Oy:n tilille neljän tapahtumapäivän aikana.


Helppoa rahaa, jos minulta kysytään. Mutta hulluhan ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa.

Oma nimeni on ollut kerran tuossa osallistujaluettelossa, tasan kymmenen vuotta sitten. Silloin yrityksenä oli herättää kiinnostusta vanhan yhtyeeni Gandalfin kakkosalbumia kohtaan. Levy-yhtiö maksoi osallistumismaksun minulle ja basistillemme, muistaakseni 600 mummon markkaa henkilöltä.

”Ei sitä osallistujamaksua kannata maksaa.
Mene vain pönöttämään Hotelli Ilveksen
baariin, siellä ne kaikki on.”
Hyöty oli ympäripyöreä nolla. Eräs tapahtumajärjestäjä tuli krapulaisena juomaan tarjoilemamme viinat levymme kuuntelutilaisuuteen ja eräs naispuolinen television veteraanitoimittaja yritti uida liiveihin, siinä kaikki.

Tämän jälkeen olenkin noudattanut silloisen jakelijan neuvoa:
”Ei sitä osallistujamaksua kannata maksaa. Mene vain pönöttämään Ilveksen baariin, siellä ne kaikki on.”

Ironista kyllä, paras Musiikki & Media-muistoni on viime vuodelta. Jälleen kerran tein lähtemättömän vaikutuksen erääseen osallistujaluettelon henkilöön. Hän vihasi minua silloin sydämensä kyllyydestä. Nykyään olemme hyviä ystäviä ja työkavereita.


Tästä kohtaamisesta olisin osallistujamaksun voinut ilolla maksaakin. Nyt ei tarvinnut.


Toivottavasti saatte vastinetta rahoillenne.


Nalle Österman

Kirjoittaja on 37-vuotias musiikki- ja viihdetoimittaja, jota ei tänäkään vuonna palkita Musiikki & Media-tapahtumassa Tampereella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe