keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Erään tiedotteen tarina, osa 2 - kun historia kirjoitetaan uusiksi

Kirjoitin eilen yöllä Pain-yhtyeen kultalevytiedotteesta. Sen aiheuttamasta vitutuksesta päätin kaivaa muistipankistani erään toisen helmen tämän blogin lukijoiden ihmeteltäväksi.

"Hardcore Superstar juhlii 10-vuotista
uraansa", kertoo Sony Musicin tiedote.
En tiedä, onko kyseessä ajan henki vai maan tapa, reaaliajassa tapahtuvassa globaalissa maailmassa varmaan sekä että. Mutta tuntuu siltä, että kaiken tietotulvan keskellä voi enenevässä määrin kirjoittaa mitä tahansa ja uutisoida mitä tahansa ilman, että kukaan viitsii eväänsä lotkauttaa tälle muunnellulle totuudelle.

Ja kun reagoi näkemiinsä asiavirheisiin, saa parhaassa tapauksessa osakseen säälivää hymähtelyä, huonoimmassa tapauksessa ylimielistä välinpitämättömyyttä.

Kenelle muunneltu totuus on sitten sallittu? Ei ainakaan tavalliselle rivitoimittajalle tai -kansalaiselle. Uudessa globaalissa maailmassa ja nykytaloudessa kun voi ajan hengen mukaisesti jopa saada kunnianloukkaussyytteen totuuden puhumisesta.

Näyttää siltä, että kun ennen sanottiin, että rehellisyys perii maan, on rehellisyyden paikan ottanut raha.

Jos sinulla on rahaa, on sinulla valta. Ja kun sinulla on rahaa, on sinulla valta tiedottaa ihan mitä tahansa ihan mistä tahansa virallisena totuutena ilman, että joudut vastuuseen yhtään mistään yhtään kenellekään.

"Hardcore Superstar juhlii kymmenvuotista uraansa
Suomen-kiertueella joulukuussa", otsikoi Rytmi-lehti.
Syy tähän vuodatukseen on Sony Musicin 10. lokakuuta 2011 suomalaisiin medioihin lähettämä tiedote ruotsalaisen hard rock-yhtyeen Hardcore Superstarin tulevasta Suomen kiertueesta joulukuussa 2011.

Wikipedian mukaan Sony Music on maailman toiseksi suurin levy-yhtiö globaaleilla levymarkkinoilla. Niillä muskeleilla voi näköjään kirjoittaa mitä tahansa välittämättä seurauksista. (Lainaukset ovat siis Sony Musicin 10. lokakuuta lähettämästään tiedotteesta, jota yhtiö ei ole katsonut tarpeelliseksi oikoa missään vaiheessa, vaikka tiedotteen asiavirheet ja muut epämääräisyydet lienevät jo yhtiön tiedossa. Sen verran minäkin olen Facebookissa tästä aiheesta jo meuhkannut.)

Kato kun ei tarvitse.
"Hardcore Superstar juhlii kymmenvuotista uraansa."
"Ruotsalaissuosikki Suomen kiertueelle joulukuussa",
ilmoittaa Yleisradion YleX:n verkkosivuston otsikko.
Vai niin. Jo otsikossa on ensimmäinen virhe. Niin Ruotsin, Suomen kuin Brittienkin Wikipedia osaa kertoa, että yhtye perustettiin vuonna 1997 Göteborgissa, Ruotsissa.
"Ruotsin suosituimpiin yhtyeisiin kuuluva Hardcore Superstar on julkaissut viimeisen kymmenen vuoden aikana seitsemän albumia ja tehnyt samaisen määrän maailmankiertueita."
Vai niin. Vuosina 2001-2011 (= kymmenen vuotta) HCSS on julkaissut kuusi studioalbumia, eli Thank You For Letting Us Be Ourselves (2001), No Regrets (2003), Hardcore Superstar (2005), Dreamin' in a Casket (2007), Beg For It (2009) ja Split Your Lip (2010). Ainiin, tulihan yhtyeeltä myös kokoelma vuonna 2009, We Don't Celebrate Sundays: The Best from 1997-2009, mutta sitä ei tietenkään voi laskea, sillä eihän kymmenvuotista uraansa juhliva yhtye voinut olla vielä olemassa vuonna 1997, eihän!?!

Mitään maailmankiertueita en jaksa edes alkaa näillä liksoilla laskemaan, varmaan niihinkin on sovellettu jotakin mystistä laskentakaavaa, joka ei vain aukene näsäviisaalle rokkitoimittajalle.

"Yhtye juhlistaa tätä julkaisemalla kokoelman The Party Ain't Over 'til We Say So, jossa on mukana kaikki yhtyeen kovimmat rallit, sekä yksi täysin uusi kappale, We Don't Need a Cure. Albumin on tuottanut jälleen Tobias Lindell."
Lindell on tuottanut vuoden 2010 Split Your Lipin. Sitä ennen tuotannosta ovat vastanneet täysin muut henkilöt, etupäässä "Risza" ja Johan Reivén. Ovatko nämä uudelleennauhoituksia? Sitä ei kerrota missään. Silloin on luontevaa ajatella Lindellin tuottaneen tämän kokoelman. Mutta voiko kokoelman ristiä yhden miehen tekosiksi, jos levyn kappaleet ovat eri henkilöiden tuottamia kymmenen vuoden ajalta?
"Yhtye lähtee mittavalle kiertueelle marraskuussa ja saapuu loppuvuodesta klubikeikoille myös Suomeen. Ensi vuoden helmikuussa Hardcore Superstar on pääesiintyjänä Radio Rockin risteilyllä, joka myytiin ennätysajassa loppuun."
"Hardcore Superstar juhlii Suomessa",
tietää Soundi-lehden uutisotsikko.
Helmikuussa 2012 Radio Rockin kuudennella risteilyllä esiintyvät Stam1na, Herra Ylppö & Ihmiset, Hardcore Superstar, Klamydia, Mokoma ja Battle Beast. Ehkä Hardcore Superstar on jonkun mielestä pääesiintyjä tällä risteilyllä - ehkä siksi, koska on ulkomaalainen yhtye - mutta ymmärrän, jos väite herättää myös toisenlaisia ajatuksia tämän blogin lukijoissa.
"Hardcore Superstarin tarina alkoi vuonna 2000 hittibiisistä Someone Special."
 Jos minun pitäisi valita tästä tiedotteesta lempilauseeni, se olisi varmaankin tämä. Kuten jo aiemmin todettiin, alkoi yhtyeen tarina Göteborgista vuonna 1997. Bändin debyyttialbumi It's Only Rock'n Roll julkaistiin sitten eri lähteistä riippuen joko 1997 tai 1998. Se joka levyn omistaa, voi varmaankin tarkistaa tämän levyn takakannesta.

Mutta leikitään, että bändin tarina alkoi vuonna 2000 hittibiisistä Someone Special. Silloinhan tänä vuonna juhlittaisiin bändin 11-vuotissynttäreitä! Mutta eihän sekään käy laatuun, jos bändi juhlii nyt vasta kymmenvuotista uraansa!

Ja oudommaksi menee.
"Vuonna 2005 yhtye julkaisi omakustanteen, joka sisälsi megahitin We Don't Celebrate on Sundays."
"Hardcore Superstar 10v-kiertueellaan Suomeenkin",
kertoo Noise-verkkosivuston uutisotsikko.
Öööh, tuota, mistäköhän aloittaisin? Minulla on tämä "omakustanne" kädessäni. Se on ilmestynyt 2005, se pitää paikkansa. Levyn on näemmä julkaissut Gain. Gainin omistajiin ei näytä yksikään Hardcore Superstarin jäsen kuuluvan. Lienee totta, että bändi kustansi "omakustanteen" äänitykset ja tuotannon itse valmiiseen masteriin asti (ns. masterdiili-pohjalta), mutta sellainen on arkipäivää tämän päivän levybisneksessä. Tuo "omakustanne" kulkee myös nimellä self-titled, Hardcore Superstar sekä black album.

Sen megahitin nimi on muuten We Don't Celebrate Sundays, EI siis We Don't Celebrate ON Sundays. Kannattaa olla tarkkana näiden nimien kanssa, erityisesti kun on kyse megahitistä.
"Kyseinen levy ylsi kärkisijoille lukuisissa maissa ja sitä pidetään edelleen ajattomana klassikkolevynä."
Tämä taas on sellaista löperöä mainospuhetta, joka ei kerro lukijalle mitään oleellista. Missä maissa? Miten sijoittui? Tuliko kultaa? Kuka pitää klassikkona? Jne, jne...
"Viime vuonna Hardcore Superstar palkittiin vuoden parhaana yhtyeenä Bandit Rock Awardseissa."
Lisää löperöä tiedottamista. Onko Suomessa kukaan kuullut Bandit Rock Awardseista? En minä ainakaan. Ok, googlataan. Selvä, tämän mukaan se on "Ruotsin ainoa rockgaala". Selvä. Facebookissa sillä on 32 167 ystävää. Taitaa siis olla melko merkittävä tapahtuma. Ruotsalaisille. Käsi ylös, kuinka moni on Suomessa kuullut Bandit Rock Awardseista?
"Hardcore Superstar on kotimaassaan Ruotsissa yksi maan suosituimpia bändejä. Heidän edelliset albuminsa ovat myyneet moninkertaista kultaa sekä hallinneet listakärkiä ja he ovat myös saaneet Grammis-ehdokkuuksia."
 Ookoo. Tiedän, että Hardcore Superstar on yksi Ruotsin suosituimpia bändejä, ei siinä mitään.

Mutta mitkä yhtyeen edelliset albumit ovat myyneet moninkertaista kultaa? Kaikkiko? Yritän googlata tätä tietoa esille. Sellaista tietoa ei löydy. Valehteleeko Sony Musicin tiedottaja päin näköä? Vai onko tässä kyseessä vain vahingossa syntynyt asiavirhe.

Hardcore Superstarin englanninkielinen Wikipedia-sivusto antaa synninpäästön Sonyn tiedottajalle - osittain. Siellä osataan kertoa, että yhtyeen singlet Bastards ja Beg For It ovat napanneet kultaa vuosina 2007 ja 2009. Mutta voihan olla, että myös näihin moninkertaista kultaa myytyihin albumeihin on käytetty jotakin mystistä laskentakaavaa, joka ei vain aukene näsäviisaalle rokkitoimittajalle

Vai että on myös saanut oikein ehdokkuuksiakin? Jopas jotakin. Väitän, että jos yhtyeen edelliset albumit olisivat myyneet moninkertaista kultaa Ruotsissa, ei kirjoitettaisi pelkistä ehdokkuuksista vaan palkinnoista.
"Yhtye on kiertänyt lämmittelemässä maailman kovimpia rockbändejä, kuten AC/DC, Mötley Crüe sekä Aerosmith."
Hyvä, itse asiassa helvetin hyvä!

Ajattelin tämän asian painuvan unholaan, kunnes sain Facebookissa ilmoituksen Hardcore Superstarin tulevista Suomen keikoista monikansalliselta Live Nationilta, maailman suurimmalta yksittäiseltä tapahtumajärjestäjältä.

Ilmeisesti sama maailman toiseksi suurimman levy-yhtiön Suomen haarakonttorin toimittama löperö uutistiedote on toiminut mallipohjana maailman suurimman konserttijärjestäjän tapahtumailmoitukselle, ainakin ilmoituksen sisällön perusteella. (Lainaukset Live Nationin Facebookiin lähettämästä tapahtumakutsusta 17. lokakuuta 2011):
"Lokakuun lopussa kauppoihin tulevalla kokoelmalla ”The Party Ain’t Over ’til We Say So” on mukana kaikki Hardcore Superstarin kovimmat hitit, joista mainittakoon läpimurtohitti ”Someone Special” (2000) sekä ”We Don’t Celebrate on Sundays”, ”Wild Boys”, ”Beg For It” ja ”Bag On Your Head”. Hardcore Superstarin seitsemän albumia ovat myyneet moninkertaisesti kultaa ja yhtye on saanut useita Grammis-ehdokkuuksia. Vuonna 2010 Hardcore Superstar pokkasi Vuoden paras yhtye -palkinnon Bandit Rock Awardseissa."
Pakkohan tämä on kai vihdoin uskoa, kun lähteetkin ovat näin luotettavia: maailman toiseksi suurin levy-yhtiö ja maailman suurin konserttijärjestäjä! Halleluja!

Päätän kommentoida aiheesta tapahtuman seinälle Facebookiin (otteet Facebookissa käydystä keskustelusta 17-18. lokakuuta 2011):
"Nalle Österman: Ihan oikeesti, mistä te revitte tuota 10-vuotisjuhlarundia, jos bändi on perustettu 1997? :DDD Onneksi netissä voi opiskella myös matematiikan alkeita, jos oppi on matkan varrella rapistunut:. En voi sille mitään, että minua naurattaa suunnattomasti esimerkiksi se, kun bändin läpimurtohitiksi mainitaan kappale Someone Special vuodelta 2000. Eihän bändi ole tuolloin ollut edes olemassa, jos viettää tänä vuonna 10-vuotisjuhliaan! :DDD"
Vastaus on ympäripyöreä, mutta sentään vastaus.
"Live Nation Finland: No jos bändi haluaa juhlistaa aihetta "The Best 10 Years with Hardcore Superstar", niin silloinhan me sitä mielellämme juhlistamme! Skumpat auki vaan ja juhlimaan, Nalle mukaan myös!"
"Hardcore Superstar 10 vuotta – juhlakiertue
Suomeen", julistaa Koff.Netin otsikko.
Myös kollegani Janne Flinkkilä päättää osallistua keskusteluun.
"Janne Flinkkilä: Muistelin olleeni Nosturissa Hardcore Superstarin keikalla vuonna 1999 tai 2000. Jessi Frey taisi olla mukana. Tuolloin Jocke valitteli kipeää kurkkuaan ja lääkitsi sitä ennen keikkaa silloisessa Nousu-baarissa seoksella, jossa oli ainakin hunajaa, chiliä ja viskiä. Ellen aivan väärin muista, Lauri Ylitalo haastatteli häntä Suomi Finland Perkele -lehteen. Tämä kaikki taisi kuitenkin olla hallusinaatiota, jos bändi perustettiin Sonyn ja Live Nationin mukaan vasta vuonna 2001."
Live Nation yrittää hieroa sopua näsäviisaiden toimittajien kanssa, rauhantekijänä mitä ilmeisimmin viestin allekirjoituksen perusteella iki-ihana Minette Ristikari.
"Live Nation Finland: Pus vaan molemmille pojille! Ei täällä mitään matikkaa päntätä, it´s only rock´n´roll! peace."
Hieron sovintoa takaisin.
"Nalle Österman: Jee jee jee, rokkarit osaa laskee vaan yy-kaa-koo-nee ja tiedottajat kymmeneen. Yhdessä niistä tulee 14 [vuotta]. Sattumaako?"
Takavasemmalta iskeytyy nuori rokkidiggari Essi Karjalainen hämmentämään keitosta. Ki-tois!
"Essi Karjalainen: Nalle, sun blogi ei ketään kiinnosta, joten tuskin kukaan jaksaa tota sun lässytystäs täälläkään kuunnella :)"
Huomaan Karjalaisen viestin vasta tänään, mutta päätän vastata siihen yhtä kaikki.
"Nalle Österman: Essi, eikö sua häiritse lainkaan, jos/kun jaetaan valheellista informaatiota? Jonakin päivänä sinä saatat olla sen uhri. Mieti sitä."
Ja nyt päästään siihen, miten historiaa kirjoitetaan uusiksi ja valheet muuttuvat totuuksiksi. Kun lähde on uskottava (tässä tapauksessa maailman toiseksi suurin levy-yhtiö ja maailman suurin konserttijärjestäjä), ei ole syytä epäillä arvovaltaisia tahoja. Varsinkin, kun vastaväittelijänä on epämääräisen huuhaa-bloggaajan ilmeisen "höyryinen" sana.

Essi Karjalaisen vastaukseen kiteytyy paljon. Lapsen ja humalaisen suusta kuulee totuuden. "Nalle, sun blogi ei ketään kiinnosta, joten tuskin kukaan jaksaa tota sun lässytystäs täälläkään kuunnella" Ja hymiö tietysti perään. :D

Joku toinen voisi taas lausua, "sun täytyy lopettaa kirjoittaminen, koska kirjoitat paskaa".

Tätäkö me haluamme? Faktojen vääristelyä, uudelleenkirjoitettua historiaa? Sehän sopisi niille, joita se hyödyttää.

"Hardcore Superstar juhlistaa 10-vuotista uraansa
Suomenkiertueella", ilmoittaa Metropoli-lehden otsikko.
Minä en reagoi Hardcore Superstar-tiedotteeseen ilkeyttäni. Reagoin siihen siksi, koska olen musiikkitoimittaja, joka tykkää nippelitiedosta diggaamistaan artisteista. En tiedä, kuinka paljon tämä koskee myös muita artisteja: mitä kaikkea kivaa sitä rokkitoimittaja löytäisikään, jos lukisi kaikkia tiedotteita kuin Piru Raamattua, sillä silmällä.

Ikävimmillään tämä tietysti ilmenee kapakoiden musavisailuissa, joissa kaljapalkinto saattaa mennä parempiin suihin ihan siitä syystä, että historiaa on kirjoitettu uusiksi.

Ehkä on artistin ja levy-yhtiön etujen mukaista, että julkaistaan levy-yhtiöiden tiedotteita sellaisenaan, ilman lähdekritiikkiä. Kun tarpeeksi moni verkkomedia painaa resurssien puutteeseen ja kiireeseen vedoten tiedotteen nettiin sellaisenaan, tulee uudelleen kirjoitetusta historiasta vakio - virallinen totuus.

Ja jonakin päivänä tuo virallinen totuus on Wikipediassa, onhan se julkaistu riittävän monessa mediassa sellaisenaan. Sitäkö me haluamme? Valheesta totuuden? Kunnianloukkaussyytteen todenpuhujalle?

Silmänkääntötemppu on täydellinen.

Sitäkö me haluamme?

3 kommenttia:

  1. Kiitos tästä! Noita asiavierheitä sattuu kyllä varsin usein silmään mutta en nyt ihan noin räikeisiin juttuihin ole vähään aikaan törmännyt. Tai mistäpä minä sitä tiedän kun en ainakaan kaikista kuuntelemistani bändeistä tiedä vastaavia asioita. Täytyy muistaa aina pitää mielessä mediakriittisyys...

    VastaaPoista
  2. Nalle, mulla ainakin kiinnostaa sun blogi! o/

    -Jani / Miasma-

    VastaaPoista
  3. Ja mua kiinnostaa myös!

    Toisaalta tuntuu että journalismin taso on monissa ennen niin asiallisissa sanomalehdissäkin laskenut niin huimasti että hirvittää.

    VastaaPoista

Gadgetissa oli virhe