sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Kriitikko = epäonnistunut muusikko

Kuvassa epäonnistunut
muusikko Nalle Österman.

Googlasin lainausmerkit ympärillä ikivanhan sanonnan, "jokainen musiikkikriitikko on epäonnistunut muusikko". Minulla oli siihen omat henkilökohtaiset syyni. Ajattelin, että sen avulla saan tähän kirjoitukseen vähän enemmän täytettä ja sisältöä jonkun toisen kirjallisen kyvykkyyden ansiosta.

Onnistuihan se. Löysin Soneran Plazasta tämän, nimimerkki Vanhapierun 7. elokuuta 2007 kirjoittaman kukkasen:
"Vanha totuushan on, että kriitikko on vain epäonnistunut muusikko. Oman lahjattomuuden tajuaminen ottaa koville, siitä katkeroituu ja "kateus on köyhyyttä kamalampaa". Onneksi pahimmat särmät hioituu vanhemmiten ja pystyy suhtautumaan asiallisesti kuulemaansa musaan."

Niin. Itsekin olen usein kuullut olevani epäonnistunut muusikko *). Ja tottahan se tietysti on. Jos ajatellaan sitä yrityksen ja epäonnistumisen määrää, niin kyllä harva tässä maassa voi itseään minua epäonnistuneemmaksi kutsua. Ainakin levymyynnillisesti, yleisen suosion ja palstametrien perusteella mitattuna.

Kuvassa epäonnistunut
muusikko Nalle Österman.

Järjestellessäni muuton jäljiltä tavaroitani ja levyjäni, törmäsin toistuvasti erilaisiin suomalaisen säveltaiteen hengentuotteisiin, jotka raadollisesti muistuttivat epäonnistumisistani muusikkona.

Ajatelkaa nyt: yli 20 vuotta erilaisia bändiprojekteja, jotka on tuomittu epäonnistumaan. Joista kukaan ei tiedä yhtään mitään. Joita kukaan ei koskaan kaipaa yhtään missään. Joista ei siis koskaan tullut yhtään mitään. Joiden myyntiluvut lasketaan kymmenissä, tai parhaimillaankin sadoissa myydyissä levyissä. Yli 20 vuotta erilaisia bändejä, jotka ovat ennemmin tai myöhemmin päättyneet katkeriin ja verisiin kyyneliin.

Bändäreistä nyt puhumattakaan, jotka kiersivät ja kiertävät moiset epäonnistuneet muusikot kaukaa. #)

Kuvassa epäonnistunut
muusikko Nalle Österman.


Blogiensa ansiosta kansanedustajaksi noussutta Jussi Halla-ahoakin voi kutsua menestyneemmäksi muusikoksi, sillä hän tajusi sentään lopettaa ajoissa - tyhmempien jatkaessa pään takomista seinään yhä uudestaan.

Ja uudestaan.

Ja uudestaan.

Ja uudestaan.

Eihän sitä kriitikko voi kirjoittaa muuta kuin verisiä kostoarvosteluja kateellisena kaikille itseään menestyksekkäämmille artisteille.

Ei tietenkään. #)

Koska internet on täynnä erilaista materiaalia, ajattelin itsekin kaataa tähän sivistyneen yhteiskunnan rappion pohjattomaan kaivoon omat epäonnistumisen rippeeni, jotta epäonnistuneen muusikon kritiikeistä suivaantuneet kanssaeläjät ja -muusikot voisivat kokea henkistä mielihyvää ja onnistumisen elämyksiä teilatessa tämän epäonnistuneen muusikon hengentuotteita mitä värikkäimmin sanankääntein.

Kuvassa iloinen ja onnellinen
kriitikko Nalle Österman.

Eihän mikään muu voisi olla enemmän kuin oikein.

Perustin siis Soundcloud-tilin, jonne kaadoin lähes kaksi tuntia epäonnistumisia vuosien varrelta epäonnistuneelta muusikolta nimeltä Nalle Österman. Se löytyy täältä.

Jos siis haluat syysiltojen hämärtyessä lyödä sitä inhottavaa kriitikkoa kuin vierasta sikaa, kuuntele näitä. Silloin vihan tunteet saattavat vaivihkaa vaihtua kontrolloimatonta mielihyvää tuottaviin naurukohtauksiin kuunnellessa tuon epäonnistuneen muusikon räpeltämistä.

Mutta jos on epäonnea muusikkoudessa, voi sentään olla onnea kriitikkoudessa.

*) Aloin harjoitella säännöllisesti rumpuja 13-vuotiaana. 15-vuotiaana kirjoitin ensimmäisen lehtikritiikin Rumba-lehteen. Faktojen valossa tuo hetki muutti elämäni. Nimittäin silloin aloittelevasta muusikonplantusta tuli epäonnistunut muusikko, eli kriitikko. Ehkä sen kanssa voi jo elää, kun on hyväksynyt epäonnistumisensa muusikkona.

#) Tämä oli sitten sitä paljon puhuttua ironiaa ja mustaa huumoria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe