torstai 8. joulukuuta 2011

Eksyksissä

Välillä oikeita sanoja ei tule, oikeita lauseita ei synny. Katsot vilkuttavaa kursoria ja mietit, mistä lähteä liikkeelle. Mihin, ja ehkä tärkeimpänä - miksi.

Milloin.

Milloin teksti valmistuu? Jaa-a, sanopa se, siinäpä se. Silloin kun tietää sen olevan valmis. Mistä sen tietää? Riippuu, mihin rimansa asettaa. Jos tavoittelee jotakin enemmän, saattaa lopputulos olla jotakin vähemmän.

Eksyksissä.

Sitä huomaa olevansa eksyksissä aika ajoittain, kuka milloinkin, kuka missäkin. Oikeita sanoja ei synny, oikeita lauseita ei tule. On vain pää täynnä erilaisia solmuja, joista ei ota mitään tolkkua.

Umpisolmussa. Hukassa. Kadotuksessa.

Kello tikittää, työnantaja kiirehtii, työt seisovat.

Stressaa ja ahdistaa sekunti sekunnilta enemmän.

"Kiire kiire kiire, pitäis olla jo valmista!"

Minuutit kuluvat täydellistä lausetta hakiessa. Sitten tunnit. Sitten huomaatkin tehneesi koko päivän ihan kaikkea muuta mitä piti.

"Hei, tuossapa vasta jännittävä Facebook-linkki, hei tuossapa oivaltava kolumni, kylläpä oli tuossa sitten hölmö uutinen."

Tätä on kai tavattu kutsua luomisen tuskaksi.

Olo on kuin 110 metrin aitajuoksussa.

Paikoillannee... Valmiiiit... HEP!

Lähtölaukaus on ammuttu ja juoksijat painuvat matkaan. Huomaat laahustavasi 50 kilon sementtipunnukset jaloissasi. Kaadut rähmällesi heti ensimmäisellä aidalla. Voi vittu. Muut ovat tällä välin jo ehtineet maaliin ja nauttivat virvokkeita juomapulloistaan. Toinen aita.

Pläts.

Stadionin valot sammuvat ja kansa painuu koteihin. Yksinäinen siivojan ja ratavalvojan virkaa toimittava vanhahko herrasmies koputtaa olalle ja kysyy, eikö kannattaisi jo luovuttaa. Mutta miksi ihmeessä enää tässä vaiheessa, kun on enää kolme aitaa jäljellä.

Vittu, runnotaan maaliin vaikka väkisin ja veren maku suussa, vaikka lopputuloksena olisi jumbosija ja luokaton tulos.

Deadlinet heittävät häränpyllyä ja vanne pään ympärillä kiristyy kiristymistään.

Välillä se on semmoista.

Piti tuossa taannoin käydä hoitelemassa pankkiasioita uudella asuinpaikkakunnallani. Katselin kelloa, että kyllähän tässä ehtii vartissa pyöräillä konttorille, meneehän konttori kiinni vasta 16.30.

Kello on 16.02.

Päätän kokeilla oikoreittiä. Yhtäkkiä huomaan olevani hevonkuusessa. Missä ihmeessä oikein olen? Ei muuta kuin puhelimen GPS-paikannin käyttöön ja tutkimaan. Ei verkkoyhteyttä. Kello tikittää. No onhan tässä vielä aikaa. Menenpä tuonne.

Yhtäkkiä olen vielä syvemmällä skutsissa! Ei vittu ei saatana. Nythän sitä vasta ollaan ohi reitistä. Nyt olen vielä kauempana konttorilta kuin lähtiessäni!

Kello on 16.22.

Luovutan.

Mutta mikäs tuolla oikein siintää? Käynpä katsomassa. Osto- ja myyntiliike. Mitäköhän sieltä löytyy. Oho, oven vierustalta löytyy läheisen tietokonehuollon mainoslappu, kunnostettuja tietokoneita, 159 euroa! Nythän minun pitäisi saada uusi laite, kun vanha on alkanut temppuilla.

Irroitan lapun ja laitan takataskuun.

Katselen ympärilleni. Ilmassa tuoksuu tunkkainen ajan patina. Kuulen kolmen teinitytön joukon kikattelevan viereisen pöydän luona. Astelen halliin. Vanhaa ja tarpeetonta roinaa. Tutkin erään myyntikojun aikuisviihdekokoelmaa lähemmin.

Liian hapokasta, ei pysty.

Poistun osto- ja myyntiliikkeestä tyhjin käsin, mutta yhtä kokemusta rikkaampana. Aurinko paistaa. Tuollahan vaikuttaa olevan mukavan oloinen penkki. Auringonsäteet lämmittävät mukavasti. Päätän soittaa äidille. Ei tullut pankkiasioista mitään.

Aina eivät asiat mene niin kuin on suunnitellut.

Kotona kaivan tietokonehuollon mainoksen takataskustani. Tutkin laitteiston tehoa. 159 euroa tästä, ei paha. Päätän huvin vuoksi käydä Suomen suosituimman verkkohuutokaupan Huuto.Netin verkkosivuilla katsomassa, millaisia laitteistoja siellä on myynnissä.

Oho! Parempi, modernimpi ja tehokkaampi kone, vain 60 euroa! Teen euron korotuksen huutoon. Pidättelen hengitystä ja peukkuja, ettei kukaan muu iske apajille. Hetkeä myöhemmin myyjä ottaa yhteyttä. Sovimme kaupat 61 eurosta.

Seuraavalla viikolla parinkymmenen kilometrin päässä asuva mies tuo myymänsä käytetyn tietokoneen kotiovelleni kympin kuljetusmaksua vastaan.

Tällä 71 euron tietokoneella kirjoitan parhaillaan tätäkin blogia.

Onko tällä tarinalla jokin opetus? En tiedä.

Ehkä.

Ehkä se on se, ettei kaikki mene aina niin kuin tahtoisi tai - kuten ah niin trendikäs sanonta kuuluu - niin kuin Strömsössä.

Välillä suunnitelmat heittävät häränpyllyä.

Mutta, sen ei tarvitse aina olla huono asia. Siitä ennustamattomasta käänteestä saattaa löytyä se kultajyvä. Yhtenä kertana se saattaa olla käytetty tietokone, toisena kadonnut luovuus, kolmantena jopa elämänkumppani.

Elämä on niin ihmeellistä. Omissa luovuuden tuskissani yritin etsiä täydellistä tarinaa ja lausetta olemalla kirjoittamatta. Ilmankos tuo kirjoittaminen tuntui niin takkuiselta ja tukkoiselta, kuin 50 kilon punnukset sormissa. Syntyykö täydellinen lause kirjoittamatta?

Jos syntyy, kertokaa se minulle, niin kirjoitan sen blogiini.

Oli aika palata perusasioihin. Ylläpitää tätä blogia ja kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa. Ehkä kaiken sen hölynpölyn kautta löytää joskus kultajyvän - tai edes ajatuksen.

Kuten eilen.

Eilisen vuodatuksen jälkeen tunsin jotain. Siitä vitutuksesta johtanut vimma synnytti erään tekstinpätkän, joka kosketti ja vavahdutti. Tunsin jotain. Menin tiloihin. Enhän minä voi tällaista kirjoittaa. Tunsitteko tekin sen?

Niin tai näin, annan tuon ajatuksen nyt olla. Se saa olla tässä blogissa hautumassa. Kenties palaan sinne jonakin päivänä. Aivan kuten palaan siihen eksyneenä löytämääni osto- ja myyntiliikkeeseen.

Kenties löydän silloin uuden aarteen.

Mukavaa joulun odotusta kaikille blogini lukijoille!

1 kommentti:

  1. En tiedä täydellisestä lauseesta, liekkö sellaista olemassakaan, mutta ainakin käyttämäs "Jos Jericho Fuzzin Henry's Pubin -keikka pitäisi määritellä sydänkäyränä, olisi se suora viiva." Osuu aika lähelle.

    Ainakin idea on pirun hyvä. Hemingwaymäisen tiiviinä se tosin vois kulkea vaikka "Jos tämä keikka pitäisi..." muodossa, koska aikasemmin on tehty jo selväksi missä ja millä keikalla ollaan.

    Muutenkin tätä Härmägeddöniä lukee oikein mielellään :)

    VastaaPoista

Gadgetissa oli virhe