sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Lehtikatsaus - Soundi 1/2013 (osa 1/5)


Soundin irtonumero maksaa tällä
hetkellä lehtipisteissä 3,95 euroa.

Lehtipisteessä nökötti uusi Soundi. Koska kansi mainosti kirkkaankeltaisella pohjalla lehteä erikoishintaan (TARJOUS VAIN 3, 95), päätin investoida muutaman kulta- ja hopearahan tähän Suomen johtavimpaan populaarimusiikista kirjoittavaan aviisiin. Lehden normaalihintahan on 6,20 euroa. Säästämilläni rahoilla ostin suklaapatukoita R-kioskin tiskiltä: kaksi Fazerinaa ja yhden Geishan tarjoushintaan 1,98 euroa.

Soundi on perinteikäs tamperelainen musiikkilehti, joka on ehtinyt jo 39. vuosikertaansa. Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Soundin levikki on 25 000 kappaletta ja lehdellä on viimeisen Kansallisen Mediatutkimuksen KMT:n (2011) mukaan 101 000 lukijaa. Soundi on Aikakauslehtien liiton jäsen. Lehden päätoimittajana on vuodesta 1975 toiminut Timo Kanerva, 62. Kanerva sai vuonna 2012 Valtion journalistipalkinnon merkittävästä työstään suomalaisen populaarimusiikin hyväksi.

Sivu 1:
Uuden Soundin kannessa on mainittuna kahdeksan artistin nimet. Kansikuvassa suomirockin veteraani Ismo Alanko katsoo kameraan keskittyneesti värikkäässä pitkähihaisessa kauluspaidassaan. Tunnelmallisessa kannessa todetaan, että ISMO ALANKO PISTI PALETIN UUSIKSI.

Kannen artistien voidaan ajatella edustavan modernia rockmusiikkia, mutta onko todellakin näin? 52-vuotias Alanko aloitti aktiiviuransa jo vuonna 1975, eli 38 vuotta sitten - ja Haloo Helsinki! 2006, Biffy Clyro 1995, Barbe-Q Barbies 2002, Bon Jovi 1983, Slash 1981, Aerosmith 1970 sekä Stam1na 1996. Yhteenlaskettuna näillä artisteilla on n. 200 vuoden kokemus rockmusiikista - keskimäärin 25 vuotta per akti.

Näyttää siltä, että aikoinaan niin vaarallinen ja syntinen rockmusiikki on keski-ikäistymässä ja setääntymässä kovaa vauhtia. Kiihkouskovaisetkin ovat menettäneet kiinnostuksensa.

Musamaailma parantaa maailmaa.
Sivut 2-3:
Sivulta kolme löytyy lehden sisällysluettelo. Sen vieressä nököttää Musamaailma-liikkeen kirkkaankeltaiselle pohjalle painettu mainos. Koska silmäni vuotavat verta tuon mainoksen edessä, käännän suosiolla sivun piiloon muun lehden alle. Sisällysluettelo paljastaa, että lehden alkupuoli on varattu erilaisille palstoille, ensimmäinen varsinainen haastattelu alkaa sivulta 20. Varsinaisia artistihaastatteluja lehdessä on 17 kappaletta. Lehden loppuosa muistuttaa alkuosaa palstoineen ja sarjakuvineen.

Sisällysluettelon vierestä löytyvä lehden tekijäluettelo - myös apinalaatikoksikin kutsuttu - kertoo, että lehden toimitukseen kuuluu viisi henkilöä, kaksi vastaa ulkoasusta ja sisällön tuottamisesta lehteen peräti 38 avustajaa. Omakin nimeni löytyi tuosta luettelosta useamman vuoden ajan aikoinaan, mutta se poistettiin, koska en allekirjoittanut lehteä kustantavan A-lehtien avustajasopimusta, jonka seurauksena olisin luovuttanut kaikkien Soundille kirjoittamieni tekstien oikeudet kustantajalle ilman erillistä korvausta.

Sellaiseen en voinut suostua.

Kylläpä CMX:n poikia naurattaa.
Sivut 4-5:
Tämä aukeama mainostaa Soundi-lehden CMX-yhtyeestä tehtyä erikoisnumeroa. Rajatun erikoispainoksen saa 28 euron erikoishintaan (sis. CMX:n uuden Seitsentahokas-albumin). Tätä ei myydä levykaupoissa eikä lehtipisteissä, eikä se sisälly Soundin vuositilaukseen! Aukeaman vasemmassa alalaidassa 28-vuotiaan yhtyeen kitaristit ja laulaja-basisti nauraa räkättävät ilmeisesti matkalla pankkiin.

Sivu 6:
Viinaa! Kansantanhuja! Avaruusolioita! Viinaa! Tällä sivulla lehden pitkäaikainen avustaja ja Suomen parhaaksi musiikkitoimittajaksikin kutsuttu Juho Juntunen on antanut värikyniensä laulaa. Lopputuloksena on syntynyt neljä sarjakuvaruutua, jotka eivät edusta terävintä Juntusta. Ainoastaan iskän tipattomasta tammikuusta viestivä kuva ilahduttaa nanosekunnin verran. Suomalaiset eivät näemmä koskaan lakkaa rakastamasta viinahuumoria.

Tässä aukeamassa on sekä tekstiä että kuvia.
Sivu 7:
Tältä sivulta löytyy kaksi kolumnia Suorat sanat -otsikolla. Yläkerrassa muusikko-kirjailija Teppo Vapaus kirjoittaa nasevasti ja oivaltavasti Anssi Kelan, 40, vuonna 2000 tapahtuneesta läpimurrosta ja asemasta suomirockissa, alakerrassa toimittaja Laura Vähähyyppä kovin vanhankantaisesti rakastamistaan rokkifestareista. Leikin Voice of Finland -tuomaria ja julistan tässä kaksintaistelussa Teppo Vapauden voittajaksi.

Kirjoitettua: "Ehkä emotionaalisesti niin puhdasta ja originaalia musiikkia on vaikea edes tuottaa sen jälkeen, kun on tullut tietoiseksi yleisöstään ja musiikkibisneksestä." (Vapaus)

"Kun maamme suoltaa näin hienoja yhtyeitä, luulen, ettei seuraavaa kansainvälistä läpimurtoa tarvitse pitkään odotella." (Vähähyyppä)

Suomessa tykätään hevimusiikista.
Sivut 8-9:
Aukeamalla on 12 uutista. Artikkeleiden koon perusteella metalli on suosituin genre maassamme. Soundin lukijaäänestyksen perusteella cd on suosituin ääniteformaatti Suomessa. 

Kirjoitettua: - Soundi saakoon tiedottaa, että äänitämme Roxettea ja Bananaramaa sekä biisin, jonka Burrn!-lehden lukijat valitsivat, Alexi päättää.

Sivut 10-11:
Nyt lähtee! Robin Packalén, 14, kertoo päivästään musiikkiteollisuudessa! Se piristää ja todistaa, ettei Soundi ole pelkästään vanhojen setämiesten nostalgiatrippi vaan verevä musiikkijulkaisu, joka tuo rohkeasti myös uusia kykyjä sivujaan piristämään. Robinin vastapainoksi päätoimittaja Kanerva vertailee Leonard Cohenin, 78, ja Rod Stewartin, 68, elämäkertoja. Aukeaman vasemmassa laidassa on neljä elokuva-arvostelua.

Robin sai terveisiä televisiosta.
Kirjoitettua: "Rod Stewartin Rod-omaelämäkerta on I'm Your Manin vastakohta. Se käy suorastaan malliesimerkistä siitä, kuinka taiteilijan oma, subjektiivinen tarina vetää poikkeuksetta mukaansa vahvemmin kuin sadan sivustakatsojan kertomuksista rakennettu, objektiivisuuteen pyrkivä elämäkerta." (Kanerva)

"Katselin telkkarista Puoli seitsemän -ohjelman. Tuuli oli laulamassa siellä ja ohjelman lopussa juontaja Marja Hintikka toivotti mulle paranemisia ja vilkutti ruudusta. Totesin, että nyt tuntuu vähän oudolta. Äiti ja iskä repesivät ihan täysillä." (Packalén)

Voittajan on helppo irvistellä.
Sivut 12-15:
Kuten lehden kannessa, seikkailevat Soundin lukijaäänestyksen tuloksissa tutut nimet, ainoa oudompi tuttavuus on livekategoriasta löytyvä Standing Ovation. Soundin lukijoiden keskuudessa Stam1na on putsannut pöydän voittamalla vuoden liveartistin, artistin ja albumin kategoriat, Pää Kii on valittu vuoden uudeksi kyvyksi. Onnea!

Kirjoitettua: "Meidän kohdallamme voidaan näköjään haudata tutut ajatukset siitä, miten eka demo oli paras."

Sivut 16-17:
Aukeamalta löytyy erinomaista kerrontaa veteraanitoimittaja Jussi Niemeltä hänen kohtaamisestaan funkin kummisedän George Clintonin kanssa. Juttua lukiessani vakuutun siitä, että täytyy ottaa Clintonin levyt joskus syyniin. Kovaa kamaa!

George Clinton on nasta rasta.
Kirjoitettua: "Signeeraussession aikana joku koputti minua olalle. Pitkätukkainen herrasmies kertoi olevansa Hamppu-lehdestä ja haluavansa Clintonilta, vannoutuneelta psykedeelikolta, pienen yrttipoliittisen haastattelun. Hänellä oli mukanaan pussi laadukasta ruohoa. Voisinko auttaa?"

Lue blogin kakkososa täältä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe