sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Lehtikatsaus - Soundi 1/2013 (osa 2/5)

Vuoden 2013 ensimmäisen
Soundi-lehden kansi
näyttää tältä.

Soundi on perinteikäs tamperelainen musiikkilehti, joka on ehtinyt jo 39. vuosikertaansa. Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Soundin levikki on 25 000 kappaletta ja lehdellä on viimeisen Kansallisen Mediatutkimuksen KMT:n (2011) mukaan 101 000 lukijaa. Soundi on Aikakauslehtien liiton jäsen. Lehden päätoimittajana on vuodesta 1975 toiminut Timo Kanerva, 62, joka sai vuonna 2012 Valtion journalistipalkinnon merkittävästä työstään suomalaisen populaarimusiikin hyväksi.

Lue lehtikatsauksen ykkösosa täältä.

Sivut 18-19:
Maineikas suomalainen blueskitaristi, Honey B & T-Bones -yhtyeestäkin tuttu Esa Kuloniemi, 56, isännöi tällä aukeamalla E-liike -palstaansa. Tälle aukeamalle on löytynyt kaksi elävää legendaa, niin suomenruotsalainen Dave Lindholm, 60, kuin amerikkalainen B.B. King, 87. Vasemmassa alakulmassa kerrotaan uudesta kitaraefektistä, Lovepedal Amp 50. Muille kuin kitaristeille nämä jutut saattavat ymmärrettävästi jäädä etäisiksi, mutta blueskitaristeille tämä on puhdasta pornoa.

Kirjoitettua: "B.B. King on levittänyt Lucille-kitaroineen bluesin ilosanomaa jo 70 vuoden ajan."

Esa Kuloniemen palsta on bluesdiggarille puhdasta pornoa.
Sivut 20-25:
Soundi-haastattelu on artikkelikokonaisuus, jossa haastatellaan jo hieman pidemmän uran tehnyttä suomalaista rockveteraania. Tällä kertaa haastateltavana on kitaristi, säveltäjä ja tuottaja Jarmo Saari, 42, joka loi maineensa vuosina 1991-2004 XL-yhtyeensä kanssa, jota ei pidä sotkeman suomalaiseen 1990-luvun poikabändiin XL5. XL:n jälkeen Saari on työskennellyt muun muassa Don Huonojen, Tuomari Nurmion sekä Emma Salokosken kanssa.

Soundi-haastattelut ovat muodoltaan kysymys-vastaus -muotoon tehtyjä artikkeleita. Joskus tyyli toimii fantastisesti, kuten taannoin Pää Kii -yhtyeen Teemu Bergmanin haastattelun tapauksessa. Toisinaan jutusta voi jäädä ylimalkainen kuva, jos haastattelut tehdään suurpiirteisesti tai mikäli artisti ei ole entuudestaan kovin läheinen. Omissa kirjoissani Soundin toimituksen toimittajan Petri Silaksen kirjoittama artikkeli sijoittuu jälkimmäiseen kategoriaan.

Myös kitaristi Jarmo Saari on nyt ikuistettu
sarjakuvapiirtäjä Ville Pirisen toimesta.

Kirjoitettua: - Kun kävin Pekan (edesmennyt bassovirtuoosi Pekka Pohjola, 1952-2008) luona, piti toisinaan suodattaa pois vaikka se, että mies on karmeassa krapulassa. Sillä silloin kun asiaa tuli, se oli kallisarvoista. Ihmiset pitää ottaa karvoineen päivineen, mutta valita itse mitä keneltäkin omaksuu.

Sivut 26-29:
Helsinkiläisten naisrokkareiden Barbe-Q Barbiesin jutussa sen kirjoittaja, Soundin toimitussihteeri Mikko Meriläinen muistaa noin kymmeneen otteeseen painottaa, kuinka haastateltavat kittaavat terästettyä glögiä. Tällä halutaan kenties viestiä, että nämä kolmekymppiset kimulit osaavat kyllä juoda ja rokata siinä missä körmyt karjutkin. Vaan niin ronskiksi eivät nämä kissat sentään heittäydy, että olisivat versioineet Scorpionsin ex-rumpalin Herman Ze Germanin bändille tarjoamaa tekelettään Rubber Fucker, jonka teksteissä lauletaan muun muassa "be a lover, undercover, be a rubber fucker". Tässä jutussa ei juurikaan puhuta musiikista vaan viinasta, yhtyeen uusista promokuvista ja kansainvälisestä rocktähteydestä. Ja viinasta.

Barbe-Q Barbiesin meininki on aika ysäriä.

Aika ysäriä.

Kirjoitettua: "Baaritiskivierailuni aikana nauhurille oli tallentunut kaikenlaista mielenkiintoista, muun muassa tarina Mintun epäonnisesta koesoitosta erääseen rockbändiin. Mutta siitä ei kuulemma saa kirjoittaa."

Sivut 30-31:
Lehden toimituspäällikkö Tero Alanko kirjoittaa Palma Violets -yhtyeestä otsikolla "Britannian paras uusi bändi osa 35", josta maineikas brittiläinen musiikkilehti NME on vaahdonnut Alangon otsikon kaltaisesti. Olen viime aikoina havainnut nauttivani suuresti Tero Alangon kynäilemistä artikkeleista. Niin tästäkin. Viiltävää analyysiä, herkullisia anekdootteja sekä teräviä kysymyksiä. Näistä aineksista syntyy kiinnostava artikkeli, joka pitää otteessaan alusta loppuun, vaikkei yhtyeestä tai brittipopista niin välittäisikään.

Tero Alanko on jälleen kirjoittanut hyvän jutun.
Kirjoitettua: - Mielestämme olemme todella, todella hyvä bändi, mutta olisi aika isopäistä sanoa itsestään, että olemme parhaita. Ainakin sille pitäisi olla vähän enemmän tukea kuin kourallinen keikkoja ja yksi single.

Lue blogin kolmososa täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe