torstai 15. elokuuta 2013

Kaikkien soittotaitoisten ei kannata musisoida

Kävin mielenkiintoisen keskustelun viime lauantaina 10. elokuuta 2013 Oulussa, Jalometalli-festivaalin jälkimainingeissa. Nuclear Nightclub -yökerhossa törmäsin 25-vuotiaaseen pitkätukkaiseen nuorukaiseen, kutsuttakoon häntä nyt vaikka Ramiksi.

Rami oli kova poika uhoamaan ja avautumaan. Koska olin erittäin hyvällä päällä, en antanut itseni provosoitua hänen hyökkäävästä ja kärkkäästä asenteestaan.

Ilmeisesti Rami tiesi minut jossain määrin, sillä hän halusi todistaa itselleen minun olevan väärässä soittohommien suhteen. Hän ei suostunut millään tavoin ymmärtämään valintaani olla soittamatta, kun kerroin olleeni soittamatta rumpuja jo yli kolme vuotta.

– En tajua, miksi antaa soittotaitojensa jäädä käyttämättä, Rami mesosi.
– Bändihommathan ovat parasta!

Tunsin suurta mielihyvää Ramin ärsyyntymisestä. Ilmeisesti näin ei saisi siis tehdä. Kun kerran on oppinut soittamaan, pitäisi ajasta iäisyyteen jatkaa soittohommia – vaikka niistä ei erityisemmin nauttisi.

Kummallista.

Ramin tajuntaan ei millään taas tuntunut iskostuvan se, kun totesin, että voin toteuttaa itseäni huomattavasti luovemmin kirjoittajana, kompromissitta.

Bänditouhut ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi kormpromissien tekemistä.

Joutuu hyväksymään sen, että jollekin saattaa saunavuoro olla tärkeämpi kuin bänditreenit. Joutuu hyväksymään toisen päihdeongelmat. Joutuu hyväksymään jonkun narsismin. Joutuu hyväksymään kusipäisen käytöksen. Joutuu hyväksymään ohivedot. Joutuu hyväksymään laulujen muuttumisen väärään suuntaan.

Joutuu hyväksymään yhtä sun toista sellaista, mikä sotii omaa näkemystä vastaan.

Ehkä tämä pohjautuu perimään: ehkä toisille bänditouhut voivat olla palkitsevampi yhteisö, toisille taas yksinäisyys.

Uskon, että Rami ehtii oppia vielä monta uutta asiaa elämästä ja bänditouhuista ennen 40 ikävuotta.

Maailma on myös riittävän täynnä musiikkia sisältävää ongelmajätettä, jotka eivät tunnu kelpaavan kuulijoille edes ilmaiseksi.

Ehkä Rami vielä jonakin päivänä oppii, että kaikkien soittotaitoisten ei kannata musisoida, jos ajalle löytyy parempaa ja luovempaakin käyttöä.

Ehkä Rami vielä jonakin päivänä oppii, että on muunlaistakin luovuutta kuin kitaran soittaminen mekaanisen äänensärkijän kautta vahvistimen läpi ja mikrofoniin öriseminen.

Löytäköön jokainen tien omaan paratiisiinsa.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kirjoituksesta. Pieni tarkennus: mekaaninen äänensärkijä on soitin, jolla syntyy räkäinen, kätkättävä ääni.

    VastaaPoista

Gadgetissa oli virhe