maanantai 5. toukokuuta 2014

Olli Lindholm veti vitun päähän ja pakeni vuorille

Yö-yhtyeen laulusolisti Olli Lindholm aikoo päivittää
Yö-yhtyeen musiikin paremmin tähän päivään istuvaksi.
Tämän blogin otsikko antaa odotuttaa kunnianloukkaussyytettä Tampereen suunnalta, vaan vitunko väliä. En vaan voinut olla käyttämättä tätä herkullista analogiaa lapsuuteni pihaleikkeihin, kun luin Yö-yhtyeen solistin Olli Lindholmin haastattelun tämän päivän (5.5.2014) Iltalehden verkkosivuilta.

Tosin kuin useat mediaseksikkäämmät kollegani, minä en koe Yö-yhtyettä lainkaan vastenmielisenä, päinvastoin. Vuosien varrella olen nähnyt Yö-yhtyeeltä lukemattomia fantastisia keikkoja – muun muassa Helsingin Savoy-teatterissa Loisto-kiertueella joulukuussa 2009, Kiitos ja kunnia -konsertissa Turun HK-Areenalla marraskuussa 2011 sekä Yö-yhtyeen 30-vuotisjuhlaristeilyllä Tallinkin Baltic Princessillä joulukuussa 2011.

Ja vasta vappuaattona tein seuraavan Facebook-päivityksen, kuunneltuani Yö-yhtyeen joulukuussa 1985 julkaistua Myrskyn jälkeen -albumin avausraitaa Tuhat kilometriä luotasi useamman kerran putkeen.

Sanottava se on: Yö on parhaimmillaan ihan helvetin kova bändi!

Kun luin tänään Iltalehdessä julkaistun haastattelun, tulin erittäin surulliseksi. Jutun otsikko lupaa rehellistä itsetutkiskelua  "Olli Lindholm myöntää: Yön edellinen levy epäonnistui."

Hyvä, että mies myöntää rehdin suomalaisen jässikän tavoin epäonnistumisensa. Sellaista on elämä. Sellaista sattuu. Tällä hetkellä tuon Yö-yhtyeen viimeisimmän albumin  9. marraskuuta 2012 julkaistun Pelko ja rakkaus -levyn  voi ostaa esimerkiksi CDON-verkkokaupasta 3,95 euron kukkaroystävälliseen hintaan.

Tämä kertoo omaa karua kieltään levyn herättämästä vastakaiusta.

Kaikki on tietysti suhteellista. Pelko ja rakkaus on myynyt Suomen musiikkituottajien kattojärjestön Ifpin tilastojen mukaan tähän mennessä 22 716 kappaletta, ollen ilmestymisvuotensa 13. myydyin levy. Tästä on tietysti melkoinen matka Yön myydyimpään studioalbumiin, vuonna 2003 julkaistuun Rakkaus on lumivalkoinen -levyyn, joka on Ifpin tilastojen mukaan ostettu 137 775 kotiin.

Levymyyntien valossa Yön suosiosta on kymmenessä vuodessa sulanut viisi kuudesosaa.

Mutta annetaan Lindholmille itselleen puheenvuoro, sen tämä suomirockin veteraani on totta vie ansainnut!
"Pelko ja Rakkaus jotenkin vain lässähti. Hommaa ei oltu suunniteltu riittävän hyvin etukäteen, vaan sitä vaan tehtiin ja tehtiin. Siinä peto alkoi syödä itseään ja lopputuloksena oli suuri möhkäle."
Palataan heinäkuuhun 2012. Tuolloin heinäkuun viimeisinä päivinä sain sähköpostia Yö-yhtyeen suurimmat hitit ja rakastetuimmat laulut säveltäneeltä Jussi Hakuliselta. Aihe, josta kirjoitin tähän samaiseen blogiin otsikolla "Yö-yhtyeen joutsenlaulu? Yön ja Jussi Hakulisen tiet erkanevat - taas."

Pelko ja rakkaus olikin ensimmäinen Yö-yhtyeen levy sitten 1990-luvun, jolla ei kuultu Hakulisen lauluja. Nyt Lindholm kutsuu levyä epäonnistumiseksi. Sattumaako?
"Edellisen levyn epäonnistuminen oli suurin syy siihen, miksi lähdimme etsimään uusia näkökulmia Espanjan Aurinkorannikolta Esteponasta. Studio on jossain ylhäällä vuorilla, sen enempää en paikasta etukäteen tiennyt. Idea on se, että levy tehdään täällä niin valmiiksi kuin vain suinkin voidaan."
Olen kuullut Hakulisen version siitä, miksi välirikko hänen ja Yö-yhtyeen välillä tapahtui. Lindholmin en. Minulla on jonkinlainen käsitys siitä, mitä studiossa on tapahtunut niinä päivinä, kun Hakulisen viimeisin laulu Yö-yhtyeelle Kun nuoruus katoaa taltioitiin  ja miksi Hakulinen lopulta päätyi laulamaan laulun.

Laulun, jonka kerrotaan olleen kaksikon välirikon taustalla. Laulun, jota Lindholm kuuleman mukaan aluksi rakasti.

Niin kauan kun nämä kaksi slaavilaisen iskelmärockin kuningasta eivät pysty katsomaan toisiaan silmästä silmään sekä tunnustamaan tosiasioita, saamme lukea ja kuulla juttuja, kuinka yksi vetää vitun päähän ja pakenee vuorille hakemaan "inspiraatiota", ja toinen taas manaillee akuuttia rahapulaansa. Molemmat kun ovat liian ylpeitä tunnustamaan omia virheitään. Sen sijaan turvaudutaan lapsuuden hiekkalaatikkoleikeissä opittuihin toimintamalleihin. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Varmaan molempia.
"Tarkoitus on päivittää Yön musiikki paremmin tälle päivälle istuvaksi. Meidän on pakko hyväksyä se tosiasia, että bändille ominaiset lähes viiden minuutin biisit eivät ole nykyään enää se juttu."
Tämä viimeinen sitaatti oli se, joka katkaisi tämän karhun selän ja kirvoitti kirjoittamaan tämän tekstin. Tuossa sitaatissa on itsepetos huipussaan. Mitä ihmettä Lindholm oikein tarkoittaa päivittäessään Yön musiikin paremmin tälle päivälle istuvaksi? Onko Lindholm menettänyt vihdoin järkensä?

Meillä on varoittava esimerkki toisessa porilaissyntyisessä rocklegendassa, joka myös päätti taannoin päivttää musiikkinsa paremmin tälle päivälle istuvaksi. Syntyi laulu nimeltään Facebookissa, kappale suomirockin historiaa tämäkin.

Jos Olli Lindholm ei vielä ole sitä tajunnut, niin väännettäköön se hänelle rautalangasta: veteraanibändin yksi varmimmista tavoista menettää vanhat ja uskolliset fanit on päivittää musiikki paremmin tälle päivälle istuvaksi. Kun muoto voittaa sisällön, on se varmin tie johdattaa bändi rotkoon. Tämän voi todeta itselleen vain vilkaisemalla pikaisesti Dingon ja Neumannin keikkakalenteria.

Totuus on karumpi: kun Yöllä ei enää ole Hakulisen tuottamaa musiikillista substanssia, täytyy sen tuottaa radioon istuvaa formaatti-iskelmää ja naamioida se paremmin tähän päivään istuvaksi hölynpölyksi.

Ennustan Yön seuraavasta levystä yhtyeen historian suurinta floppia.

2 kommenttia:

  1. Uskon myös kirjoittajan loppulauseeseen. Mutta mitä se päivittäminen tarkoittaa? Sitä että Lindholmin pitää saada jotain matskua ensi keväälle 2015 the Voice of Finland ohjelmaan kun siellä meinaa valmennus hommissa olla... Jää muuten tuleva kausi katsomatta juuri tuon takia...

    VastaaPoista
  2. Ei ole sattumaa, että Sonyn artisti Olli Lindholm on televisioruudussa aktiivisessa roolissa juuri, kun Yö-yhtyeeltä on ilmestymässä uusi albumi. Tätäkin on markkinointi.

    VastaaPoista

Gadgetissa oli virhe