sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Suomi on takapajula – ja nykymenolla takapajulaksi jää

"Turismista voi tulla Suomen uusi
kultakaivos
", otsikoi Hufvudstadsbladet
etusivullaan tiistaina 8 heinäkuuta 2014.
"Turismista voi tulla Suomen uusi kultakaivos", julisti sanomalehti Hufvudstadsbladetin kansi tiistaina 8. heinäkuuta 2014.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) näkee turismin yhtenä tärkeimpänä elinkeinona Suomessa. Artikkelissa kerrotaan, kuinka turismi tuottaa ulkomailta Suomeen 4,2 miljardia euroa vuosittain. Summa ei ole pieni, mutta silti kaukana läntisestä naapuristamme Ruotsista, jonka kassaan kannettiin viime vuonna turistivirtoina 284,4 miljardia kruunua, noin 30 miljardia euroa – eli yli seitsemän kertaa enemmän kuin Suomeen.

Jutun mukaan Suomen valtio haluaa suuremmat tulot turismista, joskin uutta ajattelua tarvitaan. Niin totta vie tarvitaan.

Valoa ei kuitenkaan näy tunnelin päässä – päinvastoin.

Aurinko paistaa, luonto hymyilee ja raikkaat tuoksut täyttävät hajuaistimme. Lämmin kesäsää saa Suomen puhkeamaan kukkaan ja näyttämään kauneimmat puolensa. Voi miten ihanaa! Sen vastapainoksi suomalainen byrokratia kaataa jääkylmää vettä niskaan turisteille ja oman maan kansalaisille.

Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Hannu Oskala (vihr) julkaisi eilen 12. heinäkuuta 2014 blogissaan tekstin suomalaisesta anniskelupolitiikasta, jossa hän analysoi suomalaisen anniskelupolitiikan mielettömyyttä kulttuuritapahtumissa.

Kirjoituksessaan Oskala tarjoaa havainnollistavan esimerkin tämän kesän Sonisphere-festivaalilta Helsingin Hietaniemen uimarannalta, missä välimatka lavalta anniskelualueelle oli noin 150 metriä. Tämä ei ole tietystikään uusi aihe, olenhan itsekin kirjoittanut tästä kansallisesta erikoispiirteestä Rytmi-lehteen jo 2010.

Kulttuuritapahtumien kaljakarsinoillako niitä turisteja aiotaan tänne houkutella?

Olen teini-iästä saakka kiertänyt ympäri Eurooppaa erilaisilla festivaaleilla, missä kaljakarsinat loistavat poissaolollaan – oltiin sitten Englannin Donningtonissa, Unkarin Szigetissä, Tanskan Roskildessa tai Viron Ammerockissa.

Suomessakin on ollut liberaalimpia ja sallivampia tapahtumia – kuten Pori Jazz, Seinäjoen Provinssirock ja Kaisaniemessä järjestetty Tuska – joihin sallittiin aiemmin omat juomat kohtuuden rajoissa. Viime aikoina ollaan valitettavasti palattu takapajuisempiin oloihin – tänä kesänä Järvenpään Puistobluesiin ei sallittu edes omaa termospullollista kahvia. Tämän vuoden Pori Jazzeihin kiellettiin tuomasta jopa omat pillimehut ja äidinmaitokorvikkeet!

"Suomi on kiva maa, mutta miksi täällä on niin julmetun kallista?", kysyi saksalainen ystäväni istuessamme piknikillä eräässä puistossa Helsingin Vallilassa jokunen vuosi sitten. Se oli – ja on vielä suuremmissa määrin – erinomainen kysymys edelleen, johon en osannut – enkä edelleenkään osaa – antaa tyhjentävää vastausta.

Kun esimerkiksi Berliinin Kreutzbergissä voi katukeittiöstä ostaa leipätaskukebabin euron kolikolla, saa Suomessa vastaavasta pulittaa vähintään viisi euroa.

Nordea-pankin tutkimusjohtaja, kauppatieteiden tohtori Aki Kangasharju kummeksui blogissaan huhtikuussa 2014 suomalaisen päivittäistavarakaupan hinnannousua: "Suomessa tuontihinnat laskevat kaksi kertaa nopeammin kuin euroalueella. Silti kuluttajahinnat nousevat kaksinkertaista vauhtia euroalueeseen verrattuna."

Vierailin viime viikonloppuna Turun Ruisrockissa. Siellä pantillinen oluttölkki 0,33 litraa III-veroluokan Koff-keskiolutta maksoi 7 euroa kappaleelta. Nopealla laskutoimituksella selviää, että 3-4 Ruisrockin tölkkikaljan hinnalla saisi kaupasta kannettua kokonaisen 24 tölkin kaljalaatikon.

Vertailun vuoksi Unkarin Szigetissä puolen litran oluttuoppi maksaa reilun euron verran ja Tanskan Roskildessakin noin viisi euroa.

Näin näkyy kulttuuritapahtumissa käytännössä se, kuinka Suomi on Euroopan kirein oluen alkoholiverottaja ja toiseksi ankarin väkevän alkoholin sekä viinin verottaja.

Kun ynnätään yhteen suomalainen holhouspolitiikka ja hintataso, on mahdotonta ymmärtää, miksi yksikään omilla aivoillaan ajatteleva turisti haluaisi vapaaehtoisesti saapua maahan, missä joutuu maksamaan ylihintaa virvokkeista sekä elintarvikkeista ja kärsimään karjamaisesta kohtelusta.

Eikä tässä vielä kaikki, kuten Ostos-TV:ssä voitaisiin Suomea markkinoida.

Nyt kun turistit saadaan nauttimaan kauniista Suomen suvesta, on ainakin Helsingillä kova kiire saada terasseilla istuskelevat asiakkaat sisälle auringonpaisteesta välittömästi, kun kello lyö kymmenen illalla.

Tämä kansallinen erikoispiirre ei varmastikaan unohdu niiltä turisteilta, jotka joutuvat töykeiden kerberosten ahdistelun kohteeksi esimerkiksi Helsingin Esplanadilla keskellä kirkasta kesäiltaa.

"Olen asunut melkein koko ikäni Stadissa. Ei sekään ole sellainen kuin ennen. Siitä on tullut ihan höpöhöpömesta. Stadilaisia siellä ei enää asu montaakaan, eikä samaa spirittiä ole enää. Ennen oli ovet levällään ja naapurilta sai mennä lainaamaan sokeria. Turussa on luonnollisempaa, ihmisten ei tarvitse vetää rooleja ja daamit näyttävät daameilta. Kauniit asiat ovat kadonneet", totesi suomalainen rocklegenda, Hurriganes-yhtyeen laulava rumpali Remu Aaltonen Helsingin Uutisten haastattelussa keskiviikkona 9. heinäkuuta 2014.

Kun Helsingin kaupunki suunnittelee kaupunginjohtajansa Jussi Pajusen (kok) johdolla Guggenheimin taidegalleriaa ja MTV:n musiikkigaalan tuomista kaupunkiin, ei nykyinen holhouskulttuuri tule houkuttelemaan pahimpia masokistejakaan kärsimään ala-arvoisesta ihmiskohtelusta ja korkeasta hintatasosta.

Elinkeinoministeri Vapaavuoren kannattaisikin herätä vallitsevaan todellisuuteen miettimään, miten Suomesta saataisiin viihtyisä ja elinkelpoinen maa ensin sen asukkaille, jotta turistitkin voisivat maassamme viihtyä.

Sillä nyt, kun maahamme eksyvä turisti kertoo kansallisista erikoispiirteistämme omalle lähipiirilleen, voimme olla varmoja, ettei yksikään järjissään oleva ulkomaalainen halua haaskata rahojaan nykyisenkaltaiseen takapajulaan, vaikka laadittaisiin millaiset brändityöryhmät tahansa luomaan myönteistä suomikuvaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe