keskiviikko 20. elokuuta 2014

Sekoilua Iisalmessa, osa 1 - "Nyt ollaan Runnilla, näillä pyhillä kunnilla!"

Runnirock järjestettiin ensi kerran 2013.

Runnirock

15-16.8.2014

Runnin kylpylä, Iisalmi


"Nyt ollaan Runnilla, näillä pyhillä kunnilla."


Katson sivusilmällä vierelläni joraavaa farkkuasuista miestä, joka huutelee erilaisia sutkautuksia lavalla esiintyvälle bändille biisien välissä.
Hän on Ilkka "Ile" Vainio, AXR -levy-yhtiön päällikkö, armoton supliikkimies ja vuoden 2014 Runnirockin juontaja. Ilellä näyttää olevan ankerias housuissa, sen verran notkeaa herran polvi- ja lantiotyöskentely on.
Lavalla on MELROSE, Länsimäen lahja suomalaiselle rytmimusiikille, jota rock'n rolliksikin kutsutaan. Ilman Melrosea Suomi olisi tylsempi paikka. Ilman Melrosea Suomi olisi ehdottomasti tylsempi ja kuolleempi maa.

Melrose - The Chief

Melroselta on tulossa uusi albumi. Edellisestä on kulunut aivan liian monta vuotta. Nyt soi kappale nimeltään Rock'n Roll Cliché. Laulusta tulee jokunen tuttu kaveri Helsingin Kalliosta mieleen.
Melrose on onneksi kaikkea muuta kuin rock'n roll -klisee. Tiukka rockpumppu, joka vain kypsyy ja rouheutuu vanhetessaan. Tätä Länsimäen parasta viskiä on kypsytetty Tokelan tammitynnyreissä jo vuodesta 1981.

Melrose - One More Chance

"Kun ollaan Runnilla, ei tylsää ole edes nunnilla."

Kun kylänmiehet ja -naiset aina vaahtoavat siitä Tokelasta unohtuu helposti, miten paha pannuttaja Jami on. Ja millaisen selkärangan Roge luo eleettömällä bassotyöskentelyllään eläimellisen Tokelan vastapainoksi.
Roge on kuin AC/DC:n Malcolm Young ja Cliff Williams yhdessä ja samassa persoonassa.
Mutta kukas sieltä takavasemmalta lavalle ilmestyykään, farkkupaita hulmuten ja polvet täristen.
Hän on tietysti Ile Vainio, omassa täydessä persoonassaan.
 Ymmärrättekö, rakkaat kylänmiehet ja supernaiset, tämä tässä on Melrose, hyvät ystävät rakkaat, Melrosen kone ei koskaan sakkaa.
Ei saatana, pakko lähteä kaljalle.

Melrose - Tear Stained Letter

Olvin kolmostörppä maksaa täällä kuusi euroa. Se sisältää puoli litraa litkua. Se on ihan inhimillinen hinta suomifestareilla. Ennätys tältä kesältä on Ruisrockista. Siellä Koffin punainen tölkki kustansi kuusi euroa plus euron pantin.
Sitä litkua oli vain kolmasosalitran verran.
 Tuolla on Seppo, mennäänkö sinne, rakas vaimoni virkkoo.
Sepon läsnäolo Runnilla on jonkin sortin ihme. Mies sai sydämentahdistimen jo kolmekymppisenä, hiljattain sydän vaihdettiin kokonaan.
Sen päälle lyötiin päälle vielä aivoinfarkti.
 Puhe tulee vielä jotenkin hitaasti, mutta töitä pystyy jo tekemään ihan hyvin.
Seppo on työkseen toimittaja. Ajatus näyttää kuitenkin edelleen leikkaavan kuin partaveitsi.
 Melrosea tänne tultiin katselemaan ja kuuntelemaan. Tämä näyttää olevan erittäin hyvä keikka. Tätä nykyä pystyy harvemmin käymään keikoilla. Pelle Miljoona oli pari viikkoa sitten yllättävän kovassa iskussa Koljonvirran leirintäalueella.
Otan Olvista huikkaa ja imen punaisesta Marlborosta tervaa keuhkoihin. Runnirockin anniskelualueella saa tupakoida. Tämäkään ei ole näissä karkeloissa enää itsestäänselvyys.

"Mutta nyt ollaan Runnilla, näillä pyhillä kunnilla."

Ihmisiä alkaa pikkuhiljaa valua paikalle. Lavalle on nousemassa JANI JALKANEN & HÄNEN ORKESTERINSA.
Hänen orkesteri viittaa tietysti Jalkasen isään Kari Tapioon, joka nykyään taivaallisessa orkesterissa vaikuttaa.
Klabbi, joka ei eläessään ollut mikään rabbi.
Tuon keksin itse.
Ile täräyttää lauteille pitämään palopuhetta. Käyn hakemassa kaljan. Juon kaljan loppuun. Palopuhe jatkuu edelleen. Käyn hakemassa toisen kaljan. Palopuhe jatkuu edelleen.
Ei vittu ei saatana.
Lopulta lavalle saadaan myös Jani Jalkanen & Hänen orkesterinsa. Ohjelmatietojen mukaan ryhmä on Runnilla luvannut heittää kantri- ja rockhenkisen setin.
Miksi tämä partio esittää sitten munatonta ja tylsää nyyhkyiskelmää?
Pakko käydä taas kaljalla.

"Kun voi juhlia Runnilla messissä, ei ihmisen tarvitse elää stressissä."

Ile Vainio on näemmä päätynyt samaan johtopäätökseen kuin minä, sillä hän on lavalla taas.
Klabbi Jalkasen poika ja Hänen orkesterinsa poijaat katsovat virnuillen vierestä, kun levy-yhtiönsä setä hassuttelee.
On uuden palopuheen aika. Tarinaa Ilellä riittää. Kello tikittää. Viisi minuuttia menee. Puhetta tulee edelleen. Yritän tukkia monologin kaatamalla kurkkuuni kylmää eliksiiriä. Se auttaa tukkimaan korvakäytävät.
Noin kymmenen minuutin palopuheen jälkeen show voi jälleen jatkua. The show must go on.
Jani Jalkasen show'n Ile Vainio hakkaa kyllä 6-0, vaikka rykmentti hieman piristyykin Vainion tähtivierailun jälkeen.
Vahinko on ehtinyt jo tapahtua.
Ei näin, ei todellakaan näin.
Isänsä kääntyisi haudassaan, jos näkisi ja kuulisi, että Hänen nimissään tehdään näin lällyä löllöä.

Jani Jalkanen & Hänen orkesterinsa - Matka jatkuu

 Minulle on suuri ilo ja kunnia, kun saan olla juontamassa teille tätä Runnia.
Illan seuraavaa esiintyjää olen odottanut enemmän kuin Jeesuksen ylösnousemusta. Lavalle on nimittäin nousemassa LAURI TÄHKÄ Revohka-ryhmänsä kanssa.
Tätä kirjoittaessa minun on oikeastaan mahdotonta löytää oikeita sanoja ja superlatiiveja sille, kuinka hyvä Lauri Tähkä orkestereineen täällä Runnilla onkaan.
Olen mykistynyt.
Olen sanaton.
Tämä on pyhä hetki.
Minun on pakko hiljentyä.
Minun on pakko vain kiltisti elää siinä tietoisuudessa, että Lauri Tähkä saattaa hyvinkin olla tämän hetken paras kotimainen viihdeartisti ja estraditaiteilija.
On jotenkin lohduttavaa ajatella, että kun Danny, Hector, Tapani Kansa ja kumppanit päättävät jonakin päivänä ripustaa työvaatteet lopullisesti naulaan, meillä on Lauri Tähkän kaltaisia viihdyttäjiä, jotka pyrkivät tarjoamaan parhaimman mahdollisen konserttielämyksen kaikille niille katsojille, jotka ovat saapuneet katsomaan häntä ja yhtyettään.

Lauri Tähkä & Revohka - Pyyhi kyynelees

Näin ensimmäisen kerran Lauri Tähkän elävänä Tavastia-klubilla maaliskuussa 2010, kun hän teki viimeisiä keikkojaan Elonkerjuu-yhtyeensä kanssa. Silloin vielä ei tiedetty lopun olevan lähellä. Se elämys oli lähempänä hurmoshenkistä herätyskokousta kuin rock-konserttia Suomen pyhimmällä rock-klubilla, Tavastialla.
Se oli uskomaton ilta. Sen illan jälkeen en ihmetellyt ollenkaan, kun tapasin ihmisiä, jotka kertoivat käyneensä katsomassa Latea ja Elonkerjuuta 15-16 kertaa.
Koitti kuitenkin päivä, jolloin tämänkin joukkion tarina päättyi. Tiet erkanivat yhdellä sähköpostiviestillä.

Lauri Tähkä & Revohka - Hetkeksi en sulle rupia

"Onneksi Runnilla ei tarvitse yksin olla, eihän sitä kestä henki eikä polla."

Kun Lauri Tähkän ensimmäinen soololevy Polte oli ilmestymässä, olin halukas arvostelemaan sen Rumba-lehteen. Kävi kuitenkin niin ikävästi, ettei levy-yhtiöstä haluttu tuota äänitettä minulle postittaa. Ilmeisesti siellä kuviteltiin arvosteluni mahdollisesti vahingoittavan Tähkän uraa.
No, kun tuo levy lähetettiin Rumban toimitukseen arvosteltavaksi, postitti toimitus sen minulle. Käyhän se näinkin.
Minä annoin levylle täydet viisi tähteä.
Haastattelua oli tässä tilanteessa kuitenkin turha toivoakaan.

Lauri Tähkä & Revohka - Kanssas minne vaan

Kun sitten eräänä iltana kauniina istun Voice of Finlandin kakkoskauden jatkoilla Bryggmans-ravintolassa rakkaan vaimoni ja Wallu Valpion kanssa, koen elämäni yllätyksen, kun yhtenä tuomarina ohjelmassa operoinut Lauri Tähkä ilmestyy seuraamme.
 Terve Nalle, Lauri.
Kättelemme. Käy ilmi, että Lauri on lukenut arvosteluni Rumba-lehdestä. Hän on ollut otettu.
 Riku Mattila (levyn tuottaja - kirj.huom.) soitti mulle ja kertoi, että Rumbasta tuli viisi tähteä. Sanoi, että tää toimittaja tajusi tän jutun.
Niin tajusin. Tajusin ihan täysin. Tajusin sen, että kun mitta tulee täyteen, on aika nostaa kytkintä ja tehdä muutos.

Lauri Tähkä & Revohka - Puolikas

Seuraavaksi Late nosti kytkintä Voice of Finlandista. Tämän jälkeen ilmestyi Laten kakkosalbumi Hurmaan, joka oli omissa kirjoissani viime vuoden kovin kotimainen sävelteos.
Sen tiimoilta saatiin lopulta puhelinhaastattelukin järjestymään.
 Et sä pysty hyvää levyä vuodessa tekemään, kyllä se koko työ sen kaksi vuotta vie, Late kertoi.
On ilahduttavaa tuntea artisti, jolla on riittävästi älyä ja kunnianhimoa tehdä ikäviäkin ratkaisuja, jos työ ja oma henkinen jaksaminen sen vaatii.
Tietysti uuden bändin sisäänajo vie sen oman aikansa. Kun näin Tähkän Revohkan viime syksynä Turun Logomossa konserttisalikiertueella, oli bändi parhaimmillaan maaginen, huonoimmillaan laivayhtiön viihdeorkesterin kuuloinen.
Runnilla viihdeorkesterista ei ole enää tietoakaan.

Lauri Tähkä & Revohka - Saat syttymään

"Jos haluat parantaa elämääsi tunnilla, käy katsomassa Lauri Tähkää Runnilla."

Näkemistäni ja kokemistani Lauri Tähkän keikoista tämä on varmasti paras. Kolmas kerta toden sanoo. Klubikeikan ja konserttisalin jälkeen isolla festivaaliestradilla noin 3000 hengen edessä Tähkä on näköjään parhaimmillaan.
Suurella festivaalilavalla hänen lavaenergiansa ja ammattitaitonsa pääsee parhaiten oikeuksiinsa, kun hän saa hyppiä, pomppia, juosta ja kätellä eturivin yleisöä turva-aidan takaa tämän tästä.
Festivaalille Late voi kehitellä myös menevän festivaaliohjelmiston, johon voi poimia meneviä helmiä koko uraltaan. Väliin mahtuu myös niitä romanttisempiakin hitureita, mutta niiden aikana voi käydä vaikka kusella tai hakemassa uuden Olvin.
Juo Olvia, niin sinun ei tarvitse kätellä kolvia.

Lauri Tähkä & Revohka - Polte & Pauhaava sydän

Ja Runnilla Lauri Tähkä saa suurimman kohteliaisuuden, jonka hän voi koko urallaan kuulla ikinä koskaan missään.
– Kyllä se Lauri Tähkä oli itse asiassa yllättävänkin hyvä, rakas vaimoni toteaa minulle Laten keikan jälkeen.
Niinhän minä olen koko ajan sanonut!
Kaljateltassa luukuttaa vielä kuopiolainen ramopunk-orkesteri PSYKOTERAPIA. Tämähän kuulostaa hyvältä! Oikein mainio tuttavuus! Pankaa nimi mieleen!
HALOO HELSINKI tuntuu Lauri Tähkän vyörytyksen jälkeen antikliimaksilta. Varsinkin, kun bändi aloittaa keikkansa jollakin akustisella sovituksella nimikkokappaleestaan Haloo Helsinki. Vaikutelma on kuin Katri Helena esittämässä Slayeria.
Jo lähtötasolla täysin pystyynkuollut ajatus.
Samalta tuntuu Haloo Helsinki -laulun akustinen sovitus. Räväkkä menopala ja keikan aloitus on raiskattu muotopuoleksi torsoksi, jota ei edes pelasta siitä jatkuva hittiputki.

"Jos haluat pilata keikkasi kunnolla, raiskaa keikkasi aloituslaulu Runnilla."

Elli jääköön huutamaan äänensä käheäksi ja päänsä punaiseksi, minä päätän hakea kyrsän ja mennä nukkumaan.

Psykoterapia - Hyppää kanavaan

Miten Nallen yö jatkuu? Muistaako toimittaja seuraavasta päivästä mitään? Missä kunnossa Dingon Pertti Neumann oikein on? Onko Ile Vainiosta juontajaksi enää lauantaina? Entä miten vaalirahakohussa ryvettynyt liikemies Arto Merisalo liittyy tähän kaikkeen?

Näihinkin kuviin ja  kysymyksiin palataan rocktoimittaja Nalle Östermanin Runnirock-raportin kakkososassa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe