torstai 4. syyskuuta 2014

Vuoden 2015 lupaavimmat kotimaiset tulokkaat ovat...

Rumba ja YleX järjestivät Tulevaisuuden
tusina -äänestyksen tänäkin vuonna.
Atomirotta, Pöllöt ja Hunters!

Lähettivät penteleet minulle alkuviikosta sähköpostia Rumba-lehdestä. Rumban ja YleX:n postittamassa massaviestissä pyydettiin valitsemaan ja listaamaan perusteluineen kolme (3) lupaavinta kotimaista tulokasta ja tulevaisuuden tekijää suomalaisen populaarimusiikin saralla ensi vuodelle.

Tulevaisuuden tusinaksi ne tätä sapluunaa kutsuvat. Klikkaa seuraavia linkkejä, jos haluat tietää, mitkä artistit olivat viime vuoden äänestyksessä edustettuina Rumban ja YleX:n verkkosivuilla.

Koska en todellakaan ole mikään äänestysten ja listojen ylin ystävä, ajattelin aluksi jättää osallistumatta koko systeemiin. Eilen napaa kaivellessani tulin kuitenkin pohtineeksi, jos keksisin vielä jotakin tyhjänpäiväisempää hommaa.

Silloin tämä pyyntö tuli mieleeni.

Älkää käsittäkö väärin, ei ole tarkoitus mollata tällaisia kisoja ja äänestyksiä alkuukaan, antavathan ne jotakin kuvaa ja osviittaa siitä, mitä pinnan alla kytee ja tapahtuu. Helposti tällaisissa äänestyksissä käy vain niin, että tietynlaista valtavirtaa astelevat artistit nousevat esiin - ja valtavirran ulkopuolella operoivat artistit jäävät nuolemaan näppejään.

(Poislukien tietysti sellaiset nimet, joita kollektiivisesti kuuluu digata jonkin sortin elitistisen hipsterismin nimissä - tosin näitä elitistisiä hipstereitä yleensä yhdistää se, etteivät he ikinä tunnusta olevansa elitistisiä hipstereitä.)

Olen vuosien varrella osallistunut riittävän moneen äänestykseen huomatakseni, että oma mielipide hukkuu helposti massaan - ellei sitten vaivu kokonaan unholaan.

Onneksi minulla on nykyään tämä oma hiekkalaatikkoni, missä voin listata mitä tahansa vailla pelkoa siitä, että ne hukkuisivat toisten mielipiteiden alle.

Tämän tekstin alkupäästä löytyvät nimet olivat siis ne, jotka ilmoitin vastauksessani Rumban Kimmo Vanhatalolle. Jos haluatte tietää miksi, jatkakaa lukemista.

Atomirotta löysi Sörkan
laitakaduilta aidon amerikanraudan.
1. ATOMIROTTA
"Rane Raitsikan ja Notkean Rotan yhteistyö synnytti kokoonpanon, jota voi jo nyt kutsua ilmiöksi. Ei yksikään suomalainen ole tätä ennen tehnyt Red Hot Chili Peppersiä yhtä hienosti. Sen kuulee, että Losin ja Stadin viemärit on koluttu, nyt on tullut aika levittää tarttuvaa tautia. Yksi biisi - ja olet koukussa."

Tästä systeemistä tuli kuultua jo melko varhain. Alun perin Notkea Rotta 3-pack -nimellä kulkenut kolmikko - jota täydentää Notkiksen rytmisoitinguru Pajulaakso - syntyi tarpeesta saada pienempi partio esiintymään pienempiin räkälöihin ja kievareihin, joihin Notkean Rotan koko kokoonpanon vienti olisi tullut turhan kalliiksi ja paikat käyneet turhan ahtaiksi.

Jossain vaiheessa kyseinen nimi sai kuitenkin väistyä Atomirotan tieltä. Kun kolmikko sitten saapui Turun Klubille keikalle lauantaina 3. toukokuuta 2014, päätin tehdä trion keikasta pienen puffijutun Turkulainen-lehteen. Klubilla kolmikko esitti etupäässä vanhoja Notkis-iskusävelmiä uusina "atomi-sovituksina", mutta kuultiinpa setissä myös omaakin materiaalia muun muassa Aurinkoon-kappaleen muodossa.

Laulun studioversio näki päivänvalon heti juhannuksen jälkeen Youtubeen lisätyn Aurinkoon-videon muodossa, joka synnytti sosiaalisissa medioissa pientä kuhinaa, mutta suurempi läpimurto antoi vielä odotuttaa itseään. Silloin tuli vakavasti pohdittua, ovatko nuo radioiden musiikkipäälliköt todellakin niin kuuroja vai pelkästään tyhmiä, etteivät kuule laulun crossover-potentiaalia?

Tästä suivaantuneena kirjoitin jotakin tähän juuri lukemaasi blogiin. Ja katso, jotain alkoi tapahtua. Nyt tuo Aurinkoon on päässyt YleX:n soittolistalle, missä se parhaillaan majailee listasijalla 3. Ja toissaviikolla 22. elokuuta Youtubeen ladattu Stadi on mun hima taas todistaa, ettei Aurinkoon ole todellakaan mikään onnenkantamoinen. 7. marraskuuta ilmestyvältä debyyttialbumilta on lupa odottaa paljon.

Pöllöillä on erityisen hauskaa etenkin lastauslaitureilla.
2. PÖLLÖT
"Hienoja sävellyksiä ja kauniita tunnelmia. Kyllä näillä lauluilla ansaitsee päästä laajempaankin tietoisuuteen."

Joskus asiat loksahtavat itsestään paikoilleen. Näin kävi minun ja Pöllöjen suhteen. Turkulainen-lehden viikottaista ohjelma- ja tapahtumakalenteria kasatessani koin, ettei tulevalle viikolle haastateltavaksi valitsemani artisti ollut välttämättä paras mahdollinen. Intuitiota, tai mitä lie.

No, aloin siinä sitten kartottaa muita vaihtoehtoja. Niistä vaihtoehdoista esiin nousi turkulainen Pöllöt, josta olin kuullut ja lukenut jonkin verran ylisanoja siellä täällä indieväen keskuudessa. Koin kuitenkin tiettyä skeptisyyttä laittaessani yhtyeen kesäkuussa 2013 julkaistun debyyttidemon soimaan viisikon Bandcamp-sivustolta.

Jouduin välittömästi nielemään ennakkoluuloni näiden herkkien ja hauraiden sulosointujen täyttäessä korvakäytäväni. Tällöin tiesin heti, että muita vaihtoehtoja haastateltavaksi on turha edes ajatella. Ilmavaa rautalankaa, Nuclear Nightclubin aikaisen Wigwamin raikkautta ja Kari Peitsamon naivismia yhdistelevä kvintetti omaa sellaista genrerajoja ylittävää potentiaalia, että yhtyeen laajempi läpimurto on vain ajan kysymys.

1. elokuuta 2014 julkaistulta debyyttialbumilta Pöllöt voi kuunnella maistiaisia yhtyeen levy-yhtiön Fonalin verkkosivuilta digisinglen muodossa, mutta koko albumi on kuultavissa myös Spotifystä, jos janoatte lisää tätä herkkua. Ja miksi ette janoaisi?


"Hypätäkö vai eikö hypätä, kas siinäpä kysymys",
tuumii Hunters.
3. HUNTERS
"Scandinavian Action Rock is back! Joskus enempää ei tarvita kuin hyviä stygejä ja kova meno. Useimmilta jo se on liikaa vaadittu, mutta Huntersilta se tulee täysin luonnostaan."

Muistan nähneeni Huntersin vuosia sitten Helsingin Lepakkomiehessä, tarkemmin sanottuna 21. heinäkuuta 2010 Carolinen lämmittelijänä. Nuorukaisissa oli jo tuolloin vimmaa ja potentiaalia, erityisesti soittotyyliltään Hurriganesin Remu Aaltosen mieleen tuoneen rumpalin väkivaltainen soittotatsi herätti minussa suurta ihailua.

Vuodet ovat vierineet ja bändi on keikkaillut pitkin ja poikin pääkaupunkiseutua, etupäässä halpaa kaljaa myyvissä räkälöissä. Tämä ei ole lainkaan moite vaan osoitus yhtyeen pitkäjänteisyydestä ja tinkimättömästä sinnikkyydestä katurockin saralla.

Yhtyeen kyky luoda loistavia rockbiisejä kävi selväksi jo 2010, mutta syystä tai toisesta valokeila ei ole ulottunut Huntersin ylle. Vielä. Ehkä olisi jo aika.

Tätä äänestystä varten kävin eilen Youtubessa katsastamassa Huntersin tuoreet kuulumiset 23. toukokuuta 2013 julkaistun Radio-videon muodossa. Ja jos tuo Moon TV:stä ja Radio Helsingistä tutun Sacha Remlingin We Got Beef -juottolassa kuvattu video jättää nälkäiseksi ja varsinkin janoiseksi, löytyy yhtyeen SoundCloud-saitilta lisää tätä hyvää.

Kun kaiken maailman Fleimarit, Smackit, Fisut, Bimbot, Spihat, Harlots of Beyondit ja Cesar Legba Bandit ovat hiipuneet tai tuhoutuneet ajasta iäisyyteen, on hienoa huomata, että löytyy edelleen nuoria ja nälkäisiä kundeja, jotka ovat valmiita ottamaan ja kantamaan ylpeydellä stadilaisen katurockin mainetta ja manttelia aikana, jolloin musiikkia tehdään taskulaskimilla ja näyttöpäätteellä liikkuvilla käyrillä eikä enää hikisissä treenikämpissä ja eltaantuneelta maltaalta löyhkäävissä kippoloissa.

Toivottavasti Hunters ei vain polta itseään loppuun missiossaan suomalaisen katurockin puolesta, kuten monet edeltäjistään ja esikuvistaan.

Tässäpä nämä. Jotta toiminta olisi jotenkin interaktiivista, voitte lisätä omia ehdotuksianne alapuolen kommenttikenttään, mielellään myös perustelujen kera. Niistä saatan sitten myöhemmin kirjoittaa jotain palautetta ja/tai keksiä jotain uutta blogattavaa. Tulevaisuuden tusina 2015 -voittajat julkistetaan 26.9. ilmestyvän syyskuun Rumban lisäksi myös Rumban verkkosivuilla ja YleX:llä.

(Kursiivilla kirjoitetut lainaukset ovat Rumballe lähettämäni perustelut, kuten joku jo ehkä arvasikin.)

4 kommenttia:

  1. Nyt on pakko mainita turkulainen Mursusikari. Bändin nimi ja Youtubesta löytyvät biisit eivät aluksi niin vakuuttaneet, mutta kun näin pumpun keikalla niin mieli muuttui. Tutut ovat kuvailleet Mursusikaria iskelmäräpiksi, ja mielestäni termi on tässä tapauksessa kapea. Tutustumisen arvoinen bändi, vaikea tätä on tämän enempää selittääkään, mutta vielä sen verran että kitaristi varsinkin on aivan mieletön, viimeistään keikalla tämä tulee kyllä selväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Laura, pannaan korvan taakse! Pitänee käydä tsekkaamassa pumppu joskus livenä, jos sattuu aikatauluihin sopimaan. Samoin tavoin kävi itselläni aikoinaan Sammaleen kanssa, jonka tuhnuiset MySpace-demot eivät niinkään vakuuttaneet, mutta livenä toimi tappavan taudin tavoin.

      Poista
  2. Helsinkiläinen Mary Celeste! :)
    ( http://www.youtube.com/user/Okalintu )
    Siinä on vaikutteita mm. Hanoi Rocksilta :)
    Hunters on kova!!! Ja Caroline on myös. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on aina vähän ikävä sanoa, mutta erottuakseen harmaasta massasta - johon suurin osa bändeistä kuitenkin kuuluu - bändillä täytyy olla "se juttu", jotta se voi nousta harmaasta massasta pinnalle. Huntersilla oli se jo silloin, kun bändiä ekan kerran kuulin.

      Kävin kuuntelemassa Mary Celesteä, mutta sen perusteella mitä bändiä kuuntelin, ei "sitä juttua" ole - ainakaan vielä. Aika näyttää, löytyykö sitä.

      Poista

Gadgetissa oli virhe