maanantai 27. lokakuuta 2014

Janne Flinkkilän loppukaneetti Rumba-vuodatukseen

 Rumban avustajan glamourinhohteista
työympäristöä Kauhajoella 2005.
Vapaa toimittaja Janne Flinkkilä julkaisi tässä blogissa lauantaina 25. lokakuuta 2014 avoimen kirjeen Rumba-lehdelle ja sen lukijoille, kiitos Jannelle siitä. Tuo perusteellinen selonteko löytyy täältä, jos on syystä tai toisesta vielä jäänyt lukematta. Tämä teksti sisältää vain alkuperäiseen kirjoitukseen liittyviä täsmennyksiä, korjauksia sekä reflektioita sen aiheuttamista reaktioista.

Viikonlopun vuodatustani Rumban menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta on luettu nyt yli 23 000 kertaa, ja mittari rullaa edelleen. Facebookissa makkaraperuna-annoksia on jaettu eteenpäin pian kolmisentuhatta.

Itselläni Facebookin inbox, tekstiviestit ja sähköposti ovat paukkuneet henkilökohtaisesta palautteesta. Moni muuallakin työskennellyt media- ja kulttuurialan ihminen on tunnistanut tekstissäni tuttuja piirteitä sisällön väheksymisestä, freelancerien kyykyttämisestä ja ihan vain universaalista sekoilusta.

Tämä kosketti minua: koin, ettei monen tunnin naputtelu-urakkani mennyt hukkaan. Huomasin myös, etten todellakaan ole ainoa, jolle Rumba on ollut yhtä kiihkeästi sykkivä sydämen asia. Muuan lehden avustaja esimerkiksi kiitti Rumban kautta saamiaan kontakteja "järkyttävästä määrästä huonoa seksiä".

Kiitos tästä kaikesta – tai kuten tämän blogin isäntä sanoisi, ki-tois!

Haluan vielä täsmentää muutamaa kirjoitukseni pointtia. Ensinnäkin kiitän vielä Rumban nykyisiä tekijöitä. Kaiken marmatuksen seasta ei ehkä noussut esiin, että lehden minimiresursseilla tehdyn sisällön seasta välähtelee edelleen kirkkaita hetkiä.

Tunnustan, etten enää taida kuulua Rumban kohderyhmään, sillä selailen lehteä vain satunnaisesti, mutta ennakkoluuloton käpäyttely lienee yhä hengissä. Tuoreempaa esimerkkiä ei juuri nyt tule mieleen, mutta vaikkapa taannoinen reportaasi, jossa Jean Ramsay palautti Eppu Normaalin juurilleen viemällä heidät katsomaan punk-keikkaa Lepakkomieheen, oli jo ideatasolla nerokas. Chapeau!

(Koko edellisen blogitekstini makkaraperunakuvitus oli tribuutti tälle Jean Ramsayn klassikkotekstille. Ramsayn teksti taas oli tribuutti Nalle Östermanin kirjoituksille. Sitä en tiedä, keneltä Österman puolestaan viestikapulan nappasi. Kenties Harri Jonesilta.)

Sitten muutama korjaus. Ihan ensimmäiset suuntaviivat Rumban viime uudistukselle vedettiin palaveripöydissä päätoimittaja Viljami Puustisen, AD Jussi Latvalan ja minun kesken.

Toisin kuin huolimattomasti muistinvaraisesti sössötin, lähtöni jälkeen Puustinen ja Latvalakin ehtivät siirtyä autuaammille työmaille ennen lehtiuudistuksen toteuttamista. Varsinaisen konkreettisen formaattiuudistuksen tekivät siis AD Mikko "Jorma" Marjakangas ja päätoimittaja Teemu Fiilin.

Meniköhän nyt oikein? Kunnia heille, joille kunnia kuuluu. Jorma ja Teemu: chapeau!

EDIT klo 16.02: No ei vittu mennyt. Mukana uudistusta sorvaamassa oli tietysti myös toimituspäällikkö Saku Schildt, jonka nykyinen titteli Pop Medialla on "Head of Digital Content".

Kiittelin kirjoituksessani vuolaasti Rumban toimituksellisia työntekijöitä. Olisi pitänyt vielä kiittää muitakin kollegoita. Tiivistän kiitosten kohteet kahteen herrasmieheen, jotka pitivät sitkeästi sisällön puolta: julkaisujohtaja Mika Nikula (nyk. Teosto) ja Pasi Myllymaa (nyk. Viini-lehti). Chapeau!

Mainitsin myös Rumbaa 2000-luvun alkupuolella saneeraamaan kutsutun konsultin, joka pestasi vaimonsa toimitusjohtajaksi. He eivät tuolloin olleet naimisissa vaan avioituivat vasta myöhemmin. Asianomaisten nimet löytyvät Markku "Matkis" Halmeen Rumba-historiikista. Tämän mokan opetus olkoon se, että kaiken julkaistavan tekstin pitäisi aina kulkea toisenkin silmäparin syynin läpi. Anteeksi.
(Yllä olevassa Kaleva-lehden haastattelussa Matkis muuten sanoo näin:
"Rumba on tuonut mukanaan mahdollisuuden vapaampaan kirjoitustapaan ja anarkistisempaan tyyliin. Tällainen foorumi on antanut tilaa kirjoittajille, joista kannattaa mainita vaikkapa kirjailija Kari Hotakainen", Halme nostaa esiin viime vuoden Finlandia-palkinnon voittajan nimen.
Haastatteluhetkellä ei vielä ollut tiedossa, että tämän vuoden Finlandia-ehdokkaaksi kipusi Rumban avustajakatraaseen Hotakaisen tavoin lukeutunut Juha Itkonen.)
Ohimennen kirjoitin, että edesmenneen Rytmi-lehden päätoimittaja Heta Hyttinen ei ollut Pop Median palkkalistoilla vaan kasasi lehteä freelancerina. Hän ei ole suinkaan ainoa: Pop Median verkkosivuilla komeilee 23 henkilön potretit ja tittelit.

Virallisten taloustietojen mukaan Pop Medialla on vain 13 työntekijää. Soundi-kaupan mukana heitä olisi tullut muutama lisää, mutta ilmeisesti kaikki heistä paitsi Mikko Meriläinen saivat kenkää. Saa korjata, jos olen väärässä.

Yt-laki koskee vain yrityksiä, "jonka työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä säännöllisesti on vähintään 20". Niinpä Pop Median ei tällä silmänkääntötempulla tarvitse siitä välittää.

Mikäli nämä pääluvut tosiaan pitävät paikkansa, liki puolet yrityksen päivittäisestä työvoimasta on kaikkien muidenkin työnantajavelvoitteiden ulkopuolella.

Jokainen voi miettiä, ovatko nuo kymmenkunta henkilöä toimeksianto- vai työsuhteessa. He työskentelevät Pop Median johdon ja valvonnan alaisuudessa säännöllistä korvausta vastaan. He käyttävät Pop Median laitteita. He työskentelevät Pop Median tiloissa Pop Median johdon osoittamaan aikaan. Käytännössä he eivät voi ottaa vastaan kilpailevien yritysten toimeksiantoja.

Kaikki työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät. Laki on aina sopimusten yläpuolella. Juridisesti kyseessä on poikkeuksetta työsopimussuhde, vaikka osapuolet olisivat keskenään sopineet toimeksiantosuhteesta. Jos asiasta lähdetään käräjöimään, lopputulos on päivänselvä.

Tämä asia ei Pop Median osalta enää minulle kuulu, mutta haluan vain esimerkin kautta lähettää varoituksen sanan kaikille freelancereille. Jos teille tarjotaan työsuhdetta, älkää ottako sitä vastaan toimeksiantosuhteen ehdoilla.

Viimeksi loppukeväästä minua lähestyi toimittajaopiskelija, jolle oli tarjottu kesätoimittajan paikkaa sillä ehdolla, että hän perustaa toiminimen ja tekee työsuorituksen yrittäjänä. Kehotin häntä ottamaan yhteyttä liittoon, sillä jo muutama kysymys paljasti, että kyseessä oli oikeasti määräaikainen työsuhde.

Jos taas parin kuukauden pestin haluaa hoitaa keikkaluontoisena toimeksiantosuhteena muiden toimeksiantojen seassa, kannattaa muistaa, että palkkio on eri asia kuin palkka.

Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että toimeksiantosuhteessa hintalapun tulee olla tuplat siitä, mitä vastaavasta suorituksesta työsuhteessa maksettaisiin. Riippuu toki myös freelancerin omasta kulurakenteesta.

Ai miksi? Freelancer huolehtii itse sosiaaliturvastaan, työterveyshuollostaan, vakuutuksistaan ja eläketurvastaan. Lomien, sairauspäivien ja kouluttautumisen aikana hänen liksansa ei juokse. Freelancer maksaa omasta pussistaan myös työtilansa vuokran, kirjanpidon, sähkö-, verkko- ja puhelinlaskut, toimistotarvikkeet, tarvitsemiensa laitteiden kuoletuksen (tietokone, kamera, haastattelunauhuri, kuulokkeet, printteri, ulkoinen kiintolevy varmuuskopioita varten), ohjelmistot, toimistotarvikkeet ja niin edelleen.

(Lisää aiheesta täällä.)

Jos taas kyseessä ei ole aito toimeksiantosuhde vaan työsuhde, työntekijä on oikeutettu yleissitovan TES:n määrittelemään palkkaan ja muihin etuihin, irtisanomissuojaan, työsuojeluun, työterveyshuoltoon, vuosilomiin, laissa säädettyihin perhevapaisiin, ammatilliseen järjestäytymiseen ja niin edelleen.

Pitäkää huoli oikeuksistanne. Joka lampaaksi ryhtyy, keritään.

Helsingissä 27.10.2014,
Janne Flinkkilä

Kirjoittaja on entinen Rumban toimituspäällikkö (2005–2010) ja entinen Nalle Östermanin esimies. Hän on myös entinen Nalle Östermanin kollega Rumban avustajana sekä nykyinen kollega (Pop Mediasta) vapaana toimittajana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe