tiistai 9. joulukuuta 2014

Heureka! Onko tästä kulttuurityöläisen ansaintalogiikaksi?

Nalle ja Radio Helsingin Sacha Remling (vas) kohtasivat
Candlemass-yhtyeen solistin Messiah Marcolinin
Helsingin Lepakossa 4. helmikuuta 1989.
Lupasin jokunen aika sitten tämän blogin lukijoille esitellä jonkinlaisen ehdotuksen kulttuurityöläisen ansaintalogiikaksi. Tästä lupauksesta on nyt noin kuukausi aikaa – enkä ole vielä esitellyt mitään.

Nyt on tullut aika lunastaa nuo lupaukset.

Arvon lukijani, voitte olla varmoja siitä, etten ole levännyt laakereillani tämän asian suhteen, päinvastoin. Siitä todisteena minulla on vajaan 30 000 merkin kirjoitus julkaisematta tässä blogissa. Koska tämä aihe on niin monimutkainen, monisäikeinen ja raskas, jättäisi tuon savotan kahlaaminen lukijalle ainoastaan sekavan jälkimaun.

Koen tämän asian sen verran tärkeäksi, etten halua moista jaaritusta julkaista. Sen sijaan tulin usean unettoman yön jälkeen johtopäätökseen, että kenties on parempi yrittää muotoilla tuo ajatus selkokielelle.

(Jos välttämättä haluatte tietää, mikä siinä aiemmassa kirjoituksessa oli vialla, niin siinä oli aivan liikaa hattaraa, vaahtokarkkeja, torvisoittokuntia, fanfaareja, ilotulituksia, klovneja ja muuta sellaista, jolla yritin peitellä pelkoani ja epävarmuuttani aiheen suhteen sekä puutteitani kirjoittajana. Enemmän ei aina ole enemmän vaikka legendaarinen hevikitaristi Yngwie Malmsteen kuinka yrittäisi vakuutella muuta. Se aiempi teksti oli ylituotettua moskaa.)

Median murroksesta

Median murroksesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon myös tässä blogissa – niin itseni kuin esimerkiksi Rumban entisen toimituspäällikön Janne Flinkkilän toimesta. Aihe ja asia ei ole siis uusi.

Kulttuurityöläisten kohdalla puhutaan usein luovasta työstä ja luovasta luokasta.

Itse en näe mitään luovaa siinä, että luovan työn tekijä itkee muuttuvassa maailmassa entisten toimintamallien perään varsinkin, jos ne entisetkin toimintamallit ovat pelanneet jonkun muun kuin ilmaistyötä tehneen idealistin pussiin.

Kärsivän taiteilijan myytti elää ja voi hyvin edelleen. Eikö historia opettanut mitään?

Nalle ja Warrant-yhtyeen solisti Jani Lane (RIP) kohtasivat
Belgian Viarock-festivaalilla 15. heinäkuuta 1995.
Luonnollisesti minun on helpointa kirjoittaa tätä tekstiä mediatyöläisen näkökulmasta, onhan se omaa toimenkuvaani lähinnä. Silti tästä uudenlaisesta ajatusmallista saattaa olla apua myös muille kulttuurityöläisille (= sanataiteilijoille, artisteille, muusikoille, kuvataiteilijoille, artesaaneille jne.), jotka kamppailevat tulonsaantinsa kanssa muuttuvassa maailmassa.

Aluksi havannoin aihetta musiikkitoimittajan ja -kriitikon näkökulmasta.

Kun musiikkitoimittaja kysyy itseltään, kenelle tätä työtä tekee, löytyy vastaus yleensä seuraavista vaihtoehdoista: a) itselleen, b) musadiggareille, c) lukijoille, d) kustantajalle, e) yritykselle, f) artistille.

Jos kysymyksessä on suomalainen musiikkimedia, päätyy kirjoittaja helposti tuottamaan ilmaiseksi tekstiä, jolloin välillinen taloudellinen hyöty valuu suoraan levy-yhtiölle (tai muille musiikkialan yrityksille), kustantajalle ja artistille – vaikka kuinka uskottelisi itselleen, että kirjoittaa itselleen, muille musadiggareille ja lukijoille. Eikö tällaisessa tilanteessa kuuluisi laskuttaa sitä tahoa, joka hengentuotteestasi hyötyy eniten?

Eli kustantajaa, yritystä tai artistia!

Jos kustantajia on koko ajan vähemmän – tai sellaisia, jotka jutuista haluavat maksaa riittäviä palkkioita – on kirjoituspalkkiot saatava muualta.

Yritykseltä, artistilta tai lukijalta.

Itse olen tottunut siihen, että netissä kaikki on ilmaista. Siksi en halua veloittaa lukijoilta nettijutuistani mitään.

Ilmaistyössä on se ikävä puoli, että sitä tehdessään saa jatkossakin varautua tekemään ilmaistyötä – aihe, josta esimerkiksi sosionomi ja oikeustieteen kandidaatti Sakari Timonen on blogissaan useasti muistuttanut.

Sama pätee musiikin tekemiseenkin. Joku soittelee 10 hengen yleisölle ilmaiseksi jossakin kuppaisessa räkälässä Jumalan selän takana, toisaalla 50 000 ihmistä maksavat artistista 100 euroa per naama vain nähdäkseen ja kuullakseen tämän elävänä lavalla.

Tätäkin on markkinatalous.

Itsekin olen oppinut – aluksi ilmaistyöllä aloittaneena ja myöhemmin kirjoituspalkkioita teksteistä kuitanneena olen oppinut – että tekemällä mielenkiintoista, jännää ja puhuttelevaa kamaa, saattaa joku haluta jopa maksaa siitä.

Joten, vielä kerran: tee ilmaistyötä, niin saat jatkossakin tehdä ilmaistyötä. Hyväksy naurettavan pienet palkkiot, niin saat jatkossakin kirjoittaa puoli-ilmaiseksi.

Nalle ja Slayer-yhtyeen laulaja-basisti
Tom Araya kohtasivat Helsingin
Kulttuuritalolla 2. joulukuuta 1998
(Kuva: Tiia Santavirta).
Uusi ansaintalogiikka syntyy

Entä tässä median murroksessa, jossa saamme jatkuvasti lukea jälleen yhden musiikkilehden hautaamisesta?

Tarvitseeko sen olla yksinomaan huono juttu? Kenties tällä tavoin saadaan uutta ilmettä myös kulttuurityöläisten rapautuvaan palkkiopolitiikkaan.

Sain hiljattain pyynnön nousevalta turkulaiselta metalcore-bändiltä Naslow'lta tulla arvostelemaan heidän tulevan keikkansa Turun Klubilla. Puntaroin asiaa muutaman päivän, kunnes kerroin yhtyeelle arvostelevani heidän keikkansa blogiini maksullisena tilaustyönä.

Asiaa hetken pohdittuaan bändi suostui tähän mielihyvin.

Tästä tämä ajatus lähti kehittymään.

Ensimmäinen tässä blogissa julkaistu tilaustyö näki päivänvalon 28. marraskuuta 2014.

Sinänsä tämänkaltaiset tilaustyöt eivät ole minulle uniikkeja: vuoden 2014 alussa helsinkiläinen 20-vuotias rockyhtye The Milestones tiedusteli, voisinko kirjoittaa bändin tulevan albumin julkaisun yhteyteen yhtyeen käyttöön biografiat niin englanniksi kuin suomeksi.

Edelle linkkaamani ensimmäiset ulkopuoliset bändibiografiani toimitin yhtyeelle 6. helmikuuta 2014.

1. elokuuta 2014 The Milestones tiedotti iloisia uutisia ystävilleen: pitkän linjan rockbändi oli saanut solmituksi kansainvälisen levytyssopimuksen ranskalaisen Listenable-yhtiön kanssa. Onnittelut!

5. joulukuuta bändiltä tupsahti uusi tiedoteThe Milestonesin kokoelmalevystä huikea 60 000 kappaleen painos! Saksalaisen Rocks Magazine -lehden aloitteesta kaikista neljästä bändin albumista kootaan The Milestones -kokoelmalevy, joka jaetaan lehden liitteenä koko painokselle. Ohhoh!

Sattumaako?

Bloggaaminen rahasta on uusi aluevaltaus.

Kritiikkiä

Ensimmäisen maksullisen blogini perusteella näyttää vahvasti siltä, että tilausta, käyttöä ja tarvetta tällaisille maksullisille tilaustöille on, jos sisältö puhuttelee lukijoita ja yleisöä.

Kriittisemmät äänenpainot ovat purnanneet, että tällainen toiminta tuottaa ainoastaan ostettua ylistystä eikä kriittisempää arvostelua.

Nalle ja amerikkalainen aikuisviihde-
tähti Tera Patrick kohtasivat Helsingin
Hotelli Presidentissä 9. syyskuuta 2010.
Voihan se olla niinkin, jos myy kriittisyytensä mammonalle.

Kerrottakoon siis tässä, ettei minulta voi edelleenkään ostaa kehuja, ainoastaan mielipiteen.

Niitä kehuja varten on olemassa tiedottajat, jotka kehittelevät artisteja ylistäviä lauseita, joilla yrittävät vakuuttaa kriitikot sekä levyarvostelijat.

Tämä blogi tulee edelleen pysymään maksuttomana lukijoille ja tähän blogiin tulen edelleen kirjoittamaan epäsäännöllisen säännöllisesti tekstejä milloin mistäkin aiheesta ja ilmiöstä populaarimusiikin saralla.

Mutta, tämän lisäksi artistit, levy-yhtiöt, lukijat ja muut alan toimijat voivat ostaa minulta kirjoituksia sekä mielipiteitä blogiini ja/tai omaan käyttöönsä.

Tämän ansaintalogiikan ei tarvitse olla yksinomaan askel huonompaan suuntaan – päinvastoin.

Tämä malli saattaa tarjota artisteille mahdollisuuden välittää hengentuotteensa suoraan sellaisen kynäilijän käsiin, joka tämän taidetta ymmärtää tässä maassa parhaiten.

Yksinkertaistettuna: teette äänitteen, haluatte siitä mielipiteen, tilaatte mielipiteen haluamaltanne/haluamiltanne kriitikoilta äänitteestänne ja voilá, teillä on teksti, jota voitte käyttää markkinoinnissanne, urakehityksessänne ja herättämässä pöhinää sosiaalisessa mediassa.

Verrattuna siihen, että linkitätte tai postittelette niitä hengentuotteitanne sadoilla euroilla ympäri ämpäri toivoen, että joku jossakin julkaisuistanne kirjoittaa. Ehkä. Joskus.

Miksi et maksaisi siitä, että saisit lempikriitikkosi arvostelemaan äänitteesi tilaustyönä ja varmistaisit täten puhuttelevan tekstin julkaisustasi ruodittavaksi sosiaaliseen mediaan haluamasi ajankohtana pöhinää herättämään?

Siitä vaan tiedustelemaan suosikkitoimittajaltanne sosiaalisissa medioissa, mihin hintaan he voisivat tuotoksenne katsella, kuunnella ja arvostella.

Entä artistit?

Toistaiseksi olen kirjoittanut vasta toimittajien ja kirjoittajien ansaintalogiikasta. Ehkä pitäisi luoda silmäys myös tekijöiden tulevaisuuteen?

Seuraavaksi tarjoan muutamia vinkkejä, mutta luovaan luokkaan kuuluva kekseliäs kulttuurityöläinen keksii näitä varmasti lukemattomia lisää.

Nalle ja Yö-yhtyeen rakastetuimmat laulut luonut
Jussi Hakulinen kohtasivat Turun Varissuon
Basso-ravintolassa 9. marraskuuta 2014.
Amerikkalainen uutissivusto Blabbermouth uutisoi tiistaina 2. joulukuuta 2014, kuinka fanit voivat nyt omistaa "osakkeen" vuonna 1983 perustetun amerikkalaisen speed metal -yhtye Testamentin laulusta Native Blood. Osakkeita on myynnissä kaiken kaikkiaan 1400 kappaletta, 25 eurosta 100 euroon.

Jos yhtye saa kaikki osakkeensa myytyä, kuittaa se "osakekaupastaan" 50 000 dollaria.

1982 Seattlessa perustettu yhdysvaltalainen progehevibändi Queensrÿche pani marraskuussa vielä paremmaksi. 3. marraskuuta 2014 amerikkalainen listaraamattu Billboard kertoi, kuinka fanit voivat nyt omistaa palan koko yhtyeestä!

50 000 dollarin vähimmäisinvestoinnilla Queensrÿchen varakkaammat kannattajat voivat ostaa osuuden yhtyeen tulevista tuotoista. Tällä osakeannilla yhtye havittelee kahden miljoonan dollarin osakepääomaa.

Entäs sitten se nuoremman ikäpolven artisti, joka haaveilee ansaitsevansa elantonsa tekemällään musiikilla?

Miksi et möisi ja omistaisi laulujasi faneillesi? Sävellä laulu fanillesi mittatilaustyönä ja hinnoittele työsi omantuntosi mukaan. Tai omista tekemäsi laulu faneillesi haluamaasi hintaan. Tätä hinnoittelua voi jokainen soveltaa kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Entäs keikat? Pikkukeikoillahan ei kuulemma käy enää kukaan.

Vaan entäs jos testaisit kysyntäsi sosiaalisessa mediassa? Kun olet myynyt riittävän määrän ennakkolippuja Facebookissa johonkin kaupunkiin, vasta sen jälkeen buukkaat keikkapaikan kysynnän mukaan. Jos vanhat konstit eivät enää toimi, kehitetään uudet!

Jos taiteellesi ei löydy kysyntää, täytyy sinun oppia luomaan parempia ja puhuttelevampia lauluja. Tai tauluja. Tai valokuvia. Tai makuja. Tai hajuja. Tai tekstejä.

Eräät suomalaiset musiikkialan ammattilaiset ovat jo haistaneet markkinaraon uusien artistien sparraamisessa, kouluttamisessa ja mentoroinnissa.


Torstaina 27. marraskuuta 2014 sähköpostiini saapui lehdistötiedote Pro Promotion Oy -markkinointipalvelun toimitusjohtajalta Taija Holmilta,  jossa kerrottiin uuden suomalaisen Band On The Web -musiikkipalvelun aukeamisesta musiikintekijöille.
"BandOnTheWeb.com on selainkäyttöinen palvelu bändeille ja artisteille, jossa he pystyvät hakemaan uusia jäseniä bändiin, järjestämään virtuaalisia koesoittoja, äänittämään ja jakamaan demobiisejään ja nyt myös työskentelemään ammattituottajien kanssa. Palvelussa on lanseeraamisvaiheessa mukana muun muassa Leri Leskinen, Hiili Hiilesmaa, Riku Pääkkönen ja Jussi Jaakonaho, joten kattaus tarjoaa Emma- ja Jussi-palkittua kokemusta alkaen suositun Vain Elämää -sarjan musiikista aina kansainväliseen HIM:iin."
Linkkejä klikkaamalla selviää, että kvartetti veloittaa 1-2 laulun kuuntelusta, kommentoinnista ja arvostelusta 299 euroa (hinta tarkistettu sunnuntaina 30. marraskuuta 2014).

Nalle ja Salla-koira kohtasivat eräällä maatilalla Sauvossa
19. kesäkuuta 2012. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Jokainen tekee varmasti omat ratkaisunsa, mitä tekee ja miten. Kun on sitten saanut sen oman pienen hengentuotteensa valmiiksi, haluaa siitä varmasti kuulla ammattilaisenkin mielipiteen viimeistään silloin, kun on ensin kolunnut läpi äidit, isät, isovanhemmat, siskokset, kaverit sekä poika- ja tyttöystävät ja kyllästynyt näiden hyvää tarkoittaviin ympäripyöreisiin kehuihin.

Ostettu palaute on investointi, joka saattaa auttaa löytämään omat vahvuutensa ja kantavimman äänensä musiikkikentällä.

Se on ihan okei.

Tai sitten voi tinkimättömästi luottaa omaan visioonsa ja kehittää ilmaisuaan omin ehdoin ilman ylimääräisiä sössöttäjiä.

Ei siinäkään ole mitään väärää.

Erilaisia ansaintalogiikoita pyöriteltyäni päädyin hinnoittelemaan oman osaamiseni ja omat palveluni näin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe