tiistai 20. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, uudet kujeet

Nalle ja Jytämimmit Espanjan
Fuengirolassa 26. joulukuuta 2014.
Aivan mahtavaa uutta vuotta 2015 Rocktoimittajan päiväkirjan lukijoille!

Kirjoitan tätä tällä hetkellä Onnibussissa matkalla Turusta Helsinkiin. Katselin juuri tuossa äsken, että edellisestä päivityksestäni tähän blogiin on kulunut jo yli kuukausi aikaa, joten ehkä on hyvä aika kertoa omia kuulumisia tännekin.

(No, totta puhuen en minä ole niitä juuri muuallekaan viestitellyt, eli sikäli mikäli.)

Aina välillä pyörii mielessä, että näiden blogipostauksieni pitäisi olla jotenkin kamalan syvällisiä, älykkäitä ja viisaita - tai sitten vastavuoroisesti hölmöjä, älyttömiä ja tyhmiä.

Tämä blogipostaus ei taida olla mitään näistä, joten edellä kuvaillun kaltaisia lukuelämyksiä odottavat joutuvat ikävästi pettymään.

Parempi onni ensi kerralla!

Sitten Lauri Tähkän Turun Tuomiokirkon joulukonsertin olen viettänyt ansaittua joululomaa sekä säätänyt yhtä sun toista.

Jos olisin bloggaava missi ja Instagram-fetisisti, olisi minulla jo miljoona kuvaa todisteena Instassa.

Mutta kun en ole, niin en ole.

Aivan mahtavaa!

Kaikki eivät ole syntyneet bloggaaviksi misseiksi tai Instagram-fetisisteiksi.

Aivan mahtavaa!

Joka tapauksessa, ansaittua joululomaa vietin Espanjan lämmössä vaalean kaunottaren kanssa, mikä teki kyllä terää. Pimeät ajat kun saavat minut voimaan todella huonosti vetämällä mielen synkäksi.

Onneksi edes jonkinlaista kompensaatiota sai Atomirotan Aurinkoon-hitistä.

Siellä Fuengirolan Café-Barin terassilla istuskellessamme +20 asteen lämmössä jouluaattona katseeni osuu mainokseen Fuengirola.fi-lehdessä.

Iskelmä-Baarissa Espanjan Fuengirolassa 26. joulukuuta
2014 Jukan ja Jytämimmien keikan jälkeen.
Dialogi meni kutakuinkin näin.
- Jukka ja Jytämimmit on täällä keikalla ylihuomenna.
- Älä valehtele, en usko, nyt narraat.
- On, on, aivan varmasti on.
- En usko, juksaat, anna tänne se lehti.

Annan lehden.

- Jukka ja Jytämimmit on täällä keikalla!
- No niinhän minä juuri sanoin!
- Mennäänhän me sinne keikalle, mennäänhän!
- Mitäs luulisit.

Tämä nyt on sanomattakin selvää, sillä onhan Jukka Nousiaisen Huonoa seuraa -albumi ollut niin minun kuin matkakumppanini kirjoissa vuoden 2014 paras kotimainen albumi!

Sattumaako?

Nuriasol on hotelli, ravintola ja yökerho. Kun Jukka ja Jytämimmit ryhtyvät jytäämään, on paikalla arviolta 20 henkeä, joiden keski-ikä on noin 60 vuotta.

Kokemus on surrealistinen.

Niin surrealistinen, että Nokia 808 PureView -älypuhelimeni tallennusvälineenä käyttämäni 64 gigan Sandiskin muistikortti sanoo sopimuksensa irti lopullisesti ennen kuin olen ehtinyt siirtää taltiointini Jukan ja Jytämimmien keikasta Youtubeen.

Onneksi Jytämimmien basistin Mara Ballsin rikostoveri on saanut taltioitua keikasta edes jotakin jälkipolville.

Pari päivää myöhemmin löydän itseni vaaleatukkaisen kaunottaren, Jukka Nousiaisen sekä Jytämimmien rumpalin Raaka-Ginin kanssa Pablo Picasson museosta Malagassa.

Vaikka tämäkin kokemus on surrealistinen, tuntuu Jukan ja Jytämimmien konsertti Nuriasolissa tätäkin surrealistisemmalta.

Johtopäätös: kyllä Jukka Nousiaisen surrealismi aina Pablo Picasson surrealismin voittaa.

Taiteilija Jukka Nousiainen loi kuvataidetta Espanjan
Malagassa 28. joulukuuta 2014 Pablo Picasson inspiroimana.
Istuessamme terassilla Malagan +20 asteen lämmössä tapaksia ja kylmiä juomia nautiskellen, taiteilija Nousiainen intoutuu kaivamaan tussinsa esiin ja taltioimaan tämän hetken jälkipolville.

Aivan mahtavaa!
Kun seuraavana aamuna saavumme Suomeen vaaleatukkaisen kaunottaren kanssa, näyttää lämpömittari -17 astetta.

Aivan mahtavaa!

On lottovoitto syntyä Suomeen!

Tätä lottovoittoa päätämme juhlistaa vaaleatukkaisen kaunottaren kanssa pienellä Viking Gracen risteilyllä tammikuun alkupuolella.

Yön pikkutunteina päätän hieroa kauppoja Rockmore-baarin komean baarimestarin kanssa.

Hän katsoo minua oudosti.

- Oli pakko varmistaa luottokortistasi nimi. Sinähän olet Nalle Österman!

Valitettavasti, ehdin ajatella. Nyt tulee varmaankin putkareissu, mietin.

- Aivan mahtavaa! Luen aina jokaisen blogisi ja Härmägeddön-kirjankin ostin kun se ilmestyi!

Ei vittu, ei saatana, aivan mahtavaa! Jos olisin Kotiteollisuuden Jouni Hynynen, kirjoittaisin tähän nyt, että kaikenlaisia huonon maun omaavia hyypiöitä sitä päästetäänkin palvelemaan edustavia ihmisiä, mutta kun en ole totean, että kaikenlaisia huonon maun omaavia hyypiöitä sitä päästetäänkin palvelemaan edustavia ihmisiä.

Rahaa on, ainakin luotolla!
Olen niin häkeltynyt ja otettu tästä iloisesta kohtaamisesta, että päätän siltä seisomalta tarjota kierroksen koko baarille ja ostaa koko baarin tyhjäksi!

(En nyt oikeasti, mutta ajatushan on tärkein, kuten sanonta kuuluu.)

Seuraavana päivänä päätän kuitenkin tehdä reilun sadan euron laskun Viking Gracen a la carte -ravintolassa, koska voin. Rahaahan on - ainakin luotolla!

Reissujen rasituksista toivuttuani on minun jälleen aika hypätä bussiin ja suunnata kohti kotimaamme pääkaupunkia.

Jostain syystä mielessäni ei tällä kertaa soi Irwin Goodmanin Las Palmas vaan Helsingin Suomenlinnassa majailevan rakkaan ystäväni Hannu Leidenin profeetalliset sanat.

- Kun lähtee saaresta Stadiin on päivä jo valmiiksi pilalla.

Luovasti sovellettuna sama sanonta kuuluu nyt: "Jos lähtee Turusta Stadiin, on päivä jo valmiiksi pilalla."

Tätä tuskaa lievittääkseni päätän suunnata Martina Aitolehden pyörittämän Miss Helsinki -kisan finaaliin Apollo-yökerhoon - tapahtuma, josta voitte lukea lisää Creat-verkkolehdestä jahka tässä.

Kontulalaislähtöinen rocktoimittaja Nalle Österman ja
siperialaislähtöinen missi ja malli Alisa Ranta-aho
päätyivät yhteiseen valokuvaan Helsingissä 9.
tammikuuta 2015.
Jottette joutuisi katsomaan pelkästään omia lomakuviani lisään tähän kuvan kontulalaislähtöisestä rocktoimittajasta työn touhussa siperialaislähtöisen kaunottaren kanssa.

Siperialaislähtöisestä naiskauneudesta toivuttuani suuntaan ajassa 20 vuotta taaksepäin Tavastia-klubille aikakauteen, jolloin Helsingin rokkarit kansoittivat sellaisia juottoloita kuten Bronx, Café Maestro, Rock Tattoo, Roadhouse, Café Nouveau ja Fat Mama.

Silloin bändit tottelivat nimiä HIM, Waltari, Babylon Whores, Jimsonweed ja United Underworld, tänä päivänä nimi on Sleep Of Monsters.

Aikamatkailun kunniaksi päätän olla vanhoille ajoille uskollinen ja nappaan takahuoneessa bändin jääkaapista kaljan - tosin tällä kertaa jo luvan kera.

Kokemus on niin surrealistinen, että olen miltei myöhästyä klo 1.30 lähtevästä viimeisestä Onnibus-vuorosta Helsingistä Turkuun, jonka lipusta olen maksanut euron.

Vieläkin hengästyttää.

Päätän seuraavana päivänä lähteä toipumaan tästä traumaattisesta bussimatkasta The Voice Of Finland -ohjelman knockout-jaksojen kuvauksiin Turun Logomoon.

Tältä näytti näkymä Michael Monroen vaimon Johanna
Fagerholmin paikalta katsottuna The Voice Of Finland
-ohjelman Knockout-jaksojen kuvauksissa Turun
Logomossa 10. tammikuuta 2015.
Kun pääsen paikan päälle, ohjataan minut lavan viereiseen aitioon, missä minulla näyttää olevan varattuna kaksi paikkaa - itselleni ja vaaleatukkaiselle kaunottarelle, joka tällä kertaa on päättänyt jäädä kotiin.

- Koska Michael Monroen vaimo ei tänään pääse paikalle, voitko istua hänen tilalleen eturiviin, ohjelman tuottaja tiedustelee.

Kokemus on surrealistinen.

Mietin syvällä sisimmässäni, mitä mahtaa Michael Monroe ajatella nyt, kun kääntää katseensa ohjelman aitioon nähdäkseen kauniin vaimonsa, mutta näkeekin tämän tilalla rocktoimittaja Nalle Östermanin?

Aivan mahtavaa!

Toivuttuani tästä elämyksestä päätän avata television, missä onkin jo alkamassa MTV3-kanavan uusi viihdeohjelma Kingi.

Aivan mahtavaa!

Ohjelmaa katsoessani vierelläni istuva vaaleatukkainen kaunotar kertoo liittyvänsä Popedan todistajiin. Minä puolestani kerron liittyväni Yön todistajiin.

Aivan mahtavaa!

Kingin toisen jakson loppupuolella Martti Alasen esitystä ruotiessaan näyttelijä Jaakko Saariluoma puhkeaa uskomattomiin superlatiiveihin.

- Aivan mahtavaa! Aivan mahtavaa! Aivan mahtavaa! Aivan mahtavaa! Aivan mahtavaa!

Kokemus on surrealistinen.

Ja vuosi on vasta alussa.
Gadgetissa oli virhe