maanantai 18. joulukuuta 2017

Ari Väntäsen Stone-eepos palauttaa paljon muistoja mieleen

Suomalaisen speed metal -yhtye Stonen legenda on
paketoitu yksiin kansiin Ari Väntäsen toimesta.

Ystäväni ja kollegani Ari Väntänen ojensi minulle ennenaikaisen joululahjan Suomen Turussa viime viikon torstaina, kun kävimme Turku Rock Academyn vieraina antamassa vähän palautetta nuorille musikanteille. Ki-tois!
Ja kuten arvata saattaa, piti tämä kovakantinen paketti ahmia saman tien yhteen syssyyn. Sinne menivät yöunet keskiyöstä aamuneljään. Ki-tois siitäkin!
Stonen historiikki on huima aikamatka 30 vuoden taa myös omiin teinivuosiin. Samalla se on jännittävä ja mielenkiintoinen seikkailu aikakauteen, joka ei enää palaa kuin kirjakansien välissä muistuttamaan nostalgisesti menneestä.
Arilla on hieno kyky kontekstualisoida tapahtumia niillekin, jotka eivät välttämättä hevistä saati jostakin speed metallista niin piittaa. Siten Stonen elämäkerta on mainio opus luettavaksi myös niillekin, joille metallimusiikki ei kolise yhtä paljon kuin omalle sukupolvelleni.
Hymyilytti, kun teoksen sivuilta löytyi useampia tekstinpätkiä, joita olen naputellut kirjoituskoneellani joskus 16-18 -vuotiaana. Huvitti, kun en muistanut niistä ensimmäistäkään. Mutta sellaista tuli näemmä nähtyä, koettua, tunnettua ja tehtyä.
Aika, elämä, kokemukset ja erilaiset seikkailut kun ovat vyöryneet niidenkin jälkeen niin vuolaana virtana, ettei siitä siloposkisesta nuorukaisesta ole enää jäljellä kuin haalistuva muisto, tilalle on tullut alati harmaantuva papparainen. Mutta sellaista se elämä on.
Kun mietiskelin hetken totesin, että Arin käyttämien tekstinpätkieni pohjalta olen ollut täysin oikeilla jäljillä. Se tuntui hyvältä.
Kyllähän se muistojen aalto vyöryi melkoisena virtana, kun teosta pläräsi. Kuten esimerkiksi se 384 kilometrin bussimatka Viitasaaren mummolasta Helsingin Kontulaan, joka kului vain yhtä laulua korvalappustereoista kuunnellen läpi koko matkan, kasettia alati kelaten takaisin laulun päätyttyä.
Tuo laulu oli Radio Cityn Hevitaivas-ohjelmasta c-kasetille kopioitu Stonen Get Stoned, jonka ohjelman vetäjä Zeus Mattila oli ystävällisesti soittanut ennakkomaistiaisena kuulijoilleen seuraavalla tai sitä seuraavalla viikolla julkaistavaa Stonen debyyttialbumia mainostaakseen.
Laulu, jota olin kirjan mukaan näemmä joskus myöhemmin kuvaillut jossakin "suomalaisen speedin kansallislauluksi". Hyvin laitettu, vaikka itse sen näemmä sanoinkin.
Ei se väärin ole.
Tai kun alaikäisinä keplottelimme itsemme yhdessä myöhemmin Moon TV:stä ja We Got Beefistä tutun Sacha Remlingin kanssa Vanhalle ylioppilastalolle, missä kuvattiin videota Stonen ensimmäiselle singlelle Real Delusion. Tämäkin tieto oli paljastettu Hevitaivas-ohjelmassa.
Real Delusion kuultiin tuona iltana kahteen kertaan, ensin livevetona ja sitten playbackina. Huomionarvoista oli, että yhtyeen basisti-laulaja Janne Joutsenniemi mainosti keikalla livevetoa videobiisiksi ja himmasi playback-vetoa.
Nokkelina miehinä minä ja Sacha ymmärsimme, että tuo kuvatallenteelle päätyvä versio ei suinkaan varmasti ollut se livehehkutettu tulkinta vaan tämä playback. Millainenkohan tunku sinne lavalle olisi ollut, jos vähän hölmömmätkin olisivat tajunneet saman?
Kylläpä sitä kelpasi olla sitten polleaa poikaa Botby Högstadieskolassa, kun koulukaverit kertoivat myöhemmin bonganeensa minut ja Sachan valkokankaalta pomppimassa Vanhan lavalta alas. Mosh!
Kirjan kiinnostavinta antia on varmaankin se, miten varhain Joutsenniemen ja bändin kitaristin Roope Latvalan musiikillinen yhteys ja veljeys on siitetty. Ja millaisen kehityskaaren seurauksena yhtyeen musiikki jalostui ja kehittyi lopulliseen muotoonsa, jollaisena se opittiin bändin debyyttialbumilta lähtien tuntemaan.
Hyvän musakirjan merkki on se, että opuksen luettuaan tekee mieli kaivaa artistin vanhat levyt kuunneltavaksi arkistoista. Vaan kun suurin osa noista levyistä on tätä nykyä varastoituna pahvilaatikoihin, täytyy turvautua suoratoistopalveluihin.
Vaan oih ja voih: miksei Stonelta ole esimerkiksi Spotifyssä kuultavissa kuin kakkosalbumi No Anaesthesia ja Stoneage 2.0 -kokoelmat? Ja kortilla levyt ovat myös Youtubessa. Mitä ihmettä? Miksi?
Balsamia haavoille tuovat useat veikeät keikkatallenteet vuosikymmenten varrelta, joista Tallinnan Rock Summer -tapahtumassa 1989 Eesti TV:n kuvaama keikka ansaitsee erityismaininnan. Meno on sakeaa ja hurjaa, kun arviolta 50 000–150 000 veljeskansan hurjapäätä moshaavat ja bailaavat kuin viimeistä päivää suomalaisen speedin tahtiin.
Eihän näissä Stone-tuskissa auta muu kuin kaivella levylaatikoita, jos vaikka tärppäisi. Ja päinvastoin kuin yleensä, löytyy Stonen jäähyväislevytys eli 1992 julkaistu livealbumi Free jo ensimmäisestä cd-lootasta. Ki-tois!
Stonen aktiiviura levyttävänä ja keikkailevana aktina kesti vain muutaman intensiivisen vuoden 19881992. Siihen mahtui neljä studioalbumia, yksi livelevy ja satoja keikkoja etupäässä Suomessa. Silti sen vaikutus suomalaiseen metallimusiikkiin on kiistaton vielä tänäkin päivänä.
Ja myös virolaiseen, kuten maan suosituimman metalliyhtyeen Metsatöllin jäsenet Ari Väntäsen kirjassa kertoilevat  vain tuon yhden legendaarisen Rock Summer -esiintymisen seurauksena.
Stone on kuollut ja kuopattu, kauan eläköön Stone!

Ari Väntänen: Stone (Like, s. 327). Ilmestyy tammikuussa 2018, myynnissä Levykauppa Äxässä jo nyt. 
Stone: Free (Megamania). 15 laulun livealbumi, taltioitu Helsingin Tavastialla ja Lepakossa sekä Keravan Rock-Kinossa, julkaistu loppuvuonna 1992. Levyn tuottivat Mikko Karmila ja Stone (Joutsenniemi, Latvala, Pekka Kasari, Markku Niiranen).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti