torstai 28. helmikuuta 2019

Miksi maineikas kotimainen tapahtumajärjestäjä Eastway tekee kuolemaa?

Leningrad Cowboys esiintyi yhdessä Venäjän Puna-armeijan
kuoron kanssa ilmaiskonsertissa Senaatintorilla Helsinki-
päivänä 12. kesäkuuta 1993 arviolta 60 000 hengelle.
Tapahtuman järjestelyistä vastasi Eastway
(Kuva: Helsingin kaupunginmuseo).

Espoolainen tapahtumajärjestäjä Eastway Live on konkurssiuhan alla, kertovat uutiset. Kulisseissa on kuitenkin kuohunut jo pidemmän aikaa: keikkoja on peruttu, lippurahoja ei olla palautettu ja keikkoja on jopa myyty ilman sopimusta. Konkurssiuhan allakin yritys kertoo toiminnan jatkuvan normaalisti. Miksi?


Tietyllä tapaa musabisnes ei ole millään muotoa mediaseksikäs ala – toisin kuin parrasvalossa keikistelevät artistit – mutta joskus bisnespuolikin aiheuttaa väkevää porua ja keskustelua pitkäksi aikaa alalla tapahtuneista dramaattisistakin tapauksista.

Tällä vuosikymmenellä musiikkialasta kiinnostuneita ihmisiä ovat järkyttäneet ja/tai naurattaneet muun muassa amerikkalaisen Threatin-yhtyeen feikkifanit (2018), "luksusfestivaali" Fyre ja sen käänteistä tehty Netflix-dokumentti (2018), suomalaisen Strong Scene Productionsin vastamainoskampanja H&M-vaatejätin hevivaatemallistolle (2015) sekä surullisenkuuluisa Frostbite-metallifestivaali Lahdessa (2009).

Mutta mikäli brittiläisen yhteisörahoituspalvelu Pledge Musicin talousvaikeudet ovat aiheuttaneet porua maailmalla viime aikoina, ennustan tässä ja nyt, että tämän vuosikymmenen lähestyessä loppuaan vuoden kuumin puheenaihe suomalaisella musiikkialalla saattaa olla espoolaisen Eastwayn surullinen kohtalo.

Rocktoimittajan päiväkirja yrittää nyt kokonaisvaltaisesti valottaa kehityskaarta, miten tällaiseen tilanteeseen on oikein tultu. Miten näin systemaattisen toiminnan on annettu jatkua näin kauan? Ja miksi?

KONKURSSI UHKAA

Karun kuvan Eastwayn murheellisesta tilasta ja tilanteesta sai torstaina 14. helmikuuta 2019 päivätystä Taloussanomien uutisesta jossa kerrottiin, miten verottaja on hakenut Eastway Liven eli Live Entertainment Finland Oy:n konkurssiin.

Henrik Kärkkäisen kirjoittamassa lyhyessä uutisessa kerrotaan, miten Verohallinto on jättänyt konkurssihakemuksen Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen 5. helmikuuta 2019. Verottajalla on hakemuksen mukaan tapahtumajärjestäjältä saatavia yhteensä 660 410,15 euron edestä.

Taloussanomien tietojen mukaan suuri osa ihmisistä ei ole saanut ostamistaan ennakkolipuista rahojaan takaisin. Jos konkurssi toteutuu, saatavat siirtyvät konkurssipesän vastuulle. Eri verkkopalveluissa on tällä hetkellä toistakymmentä Eastwayn tapahtumaa, joihin edelleen myydään ennakkolippuja.

Vaikka lehti ei tavoita ketään Eastwaylta kommentoimaan yrityksen murheellista taloutta tässä vaiheessa, lähtee medialle sähköpostia vain parin tunnin sisään Taloussanomien avauksesta otsikolla "Tapahtumajärjestäjä Live Entertainment Finland kiistää tiedot konkurssiin hakemisesta – myynnissä olevat konsertit eivät vaarassa."

Tiedotteen on lähettänyt ja allekirjoittanut Eastwayn palveluksessakin aikoinaan ollut ja nykyään omaa Visual Media -puulaakiaan pyörittävä Tomi Lindblom.

YRITYSSANEERAUKSEEN – EI KONKURSSIIN

Näin tiedote kuuluu kokonaisuudessaan:

"Konsertti- ja festivaalijärjestäjä Live Entertainment Finland Oy kiistää julkisuudessa olleet tiedot siitä, että yhtiö olisi haettu konkurssiin. Sen sijaan verottaja on jättänyt Live Entertainment Finland Oy:stä konkurssihakemuksen. Kyseessä on vasta hakemus, joten yhtiötä ei siis ole haettu konkurssiin."

Eli yhtiötä ei ole haettu konkurssiin vaan verottaja on vain jättänyt Live Entertainment Finland Oy:stä konkurssihakemuksen, ei siis syytä huoleen. Business as usual. Kaikki keikat on turvattu ja meininki huipussaan.

"Live Entertainment Finland Oy valmistelee parhaillaan yrityssaneeraushakemusta, joka pysäyttää mahdollisen konkurssiin hakemuksen. Yrityssaneeraushakemuksella on tämän hetkisen tiedon mukaan suurimpien velkojien tuki. Hakemus jätetään käräjäoikeudelle lähipäivinä. Yrityssaneeraukseen hakeutuminen on keino pystyä jatkamaan yhtiön toimintaa myös tulevaisuudessa."

Valmistelee – eli yrittää pelata aikaa. Suurimpien velkojien tuki ei käytännössä tarkoita mitään, jos verottaja katsoo ettei yrityksellä ole enää tulevaisuutta pärjätä nykymaailmassa saati tulevaisuudessa.

"Live Entertainment Finland Oy:n toiminta jatkuu normaalisti. Yhtiö keskittyy kaikkien jo julkistettujen tapahtumiensa toteuttamiseen, ja kaikki myynnissä olevat tapahtumat järjestetään suunnitellusti. Lisäksi yhtiöllä on kaavailuja useiden vielä julkaisemattomien konserttien ja festivaalien osalta."

Normaalisti? Siis niin, että keikkoja ja kiertueita perutaan muutamia päiviä ennen toteutumista, lippuja myydään sopimuksettomasti ja lipunostajille jätetään rahoja palauttamatta jo peruuntuneiden keikkojen ennakkolippujen myynnistä? Nimittäin kaikkea tätä ja enemmänkin näyttää Eastwayn toiminta muutamana viime vuotena olleen.

Selkosuomeksi suomennettuna yrityssaneeraus tällaisissa yhteyksissä tarkoittaa yleisesti ottaen sitä, ettei koomapotilaasta oteta suin päin letkuja irti vaan tämä ainoastaan kärrätään saattohoitoon.

Tästäkin on tehtävissä vain yksi looginen johtopäätös.

KOSSUPULLON HINNALLA

Taloussanomien uutinen on kuitenkin vain pintaraapaisu ja looginen päätepiste Eastwayn vuonna 1986 alkaneelle tarinalle. Itse olen jo pidemmän aikaa kerännyt aineistoa epäselvyyksistä Eastwayn viime aikaisesta toiminnasta, mikä on varsin surullista luettavaa kaikin puolin.

Muistelmateoksessaan Elämä jota en olisi halunnut elää syöpään menehtynyt takavuosien tähtimanageri, keikkamyyjä ja kitaristi Juha "Lido" Salonen (1950–2008) kertoo, miten 1980-luvun puolivälissä keksi Eastway-nimen Hytin veljesten Juhan ja Jyrkin uudelle yritykselle, jonka tarkoitus oli hoitaa musiikkialan tapahtumiin liittyvät osa-alueet alusta loppuun.

– Ehdotin kokouksessa, että uuden yrityksen nimeksi tulisi Eastway Show Service. Se hyväksyttiin yhteistuumin. Tää nimijuttu tais olla ainoa mitä koko palaverista jäi käteen. Ehdottomani Eastway kuitenkin kelpasi Hytin poikien liikemerkiksi, ja niinpä ne lupasivatkin mulle kossupullon hyvän nimen keksimisestä. Sitä putelia ei ole vieläkään näkynyt, vaikka Eastwaysta on tullut jo maankuulu yritys.

Espoolaisen Eastwayn tarinan huippuhetkiin kuuluu muun muassa Suomen ensimmäisten jääkiekon maailmanmestaruusjuhlien järjestäminen Helsingin Kauppatorilla vuonna 1995 ja vuosikymmentä myöhemmin Lordin euroviisuvoiton juhlat. Parhaimmillaan yhtiöllä onkin ollut näppinsä pelissä yli 2000:ssa tapahtumassa vuosittain.

Vuosikymmenten varrella Eastway on järjestänyt tuhansia onnistuneita konserttitapahtumia ympäri maan. Vuosien mittaan Eastway on tuonut Suomeen muun muassa Deep Purplen, Lynyrd Skynyrdin, Scorpionsin, ZZ Topin ja The Prodigyn kaltaisia maailmantähtiä.

Artistikiinnityksistään päätellen Eastway on viime vuosina keskittynyt enemmän ns. aikuiseen makuun suuntautuneisiin tapahtumiin. Tämä on toki ymmärrettävää: varttuneemmalla väestölle kun on jo yleensä ehtinyt kertyä lompakkoon hieman enemmän täytettä ja nostalgiakin tunnetusti myy.

Viime aikoina Eastway Liven ja sen yhteydessä toimivan lippukaupan Menolipun toiminta on kuitenkin osoittanut alati huolestuttavampia merkkejä. Konsertteja on peruttu tai niitä on siirretty hamaan tulevaisuuteen mitä mystisimpiin ja moninaisimpiin syihin vedoten.

Sanotaan, että viestintuoja tapetaan. Blogistinne ottaa tätä kirjoittaessaan tietoisen riskin tämän kanssa tietäen, että joku saattaa tämän myötä haluta ristiinnaulata kirjoittajan, joka tällä tavoin tuhoaa "hyvän bisneksen". Vaan mahdollistahan on myös, että kun kaikki tämä aineisto on käyty läpi, saattaa tämän bisneksen hautaajaksi valikoituakin joku ihan toinen.

Tämän artikkelin yhteyteen olen listannut joitakin tuoreita tapauksia viimeisen vuoden ajalta, jotka eivät juurikaan kestä lähempää tarkastelua, kun näitä esimerkkejä lähdetään raapimaan hieman pintaa syvemmältä. Konkurssi – tai vielä tässä kohtaa konkurssihakemus tai hakemus yrityssaneeraukseen – on vain tämän synkän kehityskaaren looginen päätepiste.

Lido Saloselta jäi vain kossupullo Eastwaylta saamatta – toisilta paljon enemmän.

WOMEN POWER -KONSEPTI

Eräs Eastwayn ja Menolipun toiminnasta kärsinyt artisti on ollut legendaarinen brittiläinen kasaritähti Kim Wilde, jonka ilmoitettiin viime syksynä saapuvan huhtikuussa 2019 Ouluun sekä Helsinkiin keikalle Eastway Liven Women Power -konseptin puitteissa.

19. syyskuuta 2018 Visual Median Tomi Lindblom toimitti medialle tiedotteen, jossa hän kertoi iloisia uutisia kaikille vanhan liiton brittipopparin suomalaisille ystäville ja faneille.

"Suomessa saadaan kokea huhtikuussa todellista naisrokkareiden juhlaa, kun kaksi alansa huipputähteä saapuu konsertoimaan Helsinkiin ja Ouluun. Women Power -konserteissa nousevat lavalle huikeat Kim Wilde sekä Katrina & The Waves -yhtyeen solisti Katrina Leskanich. Women Power -konsertit pidetään Oulun Club Teatriassa perjantaina 5. huhtikuuta ja Helsingin Kulttuuritalossa lauantaina 6. huhtikuuta. Liput maksavat alkaen 59,50-69,50 euroa, ja niiden myynti on jo alkanut Menolipussa ja Ticketmasterissa.

Julkisuudessa on ollut viime aikoina runsaasti puhetta siitä, että naismuusikot ovat aliedustettuina festivaaleilla ja muissa konserteissa. Konserttiyhtiö Eastway Live, päätti korjata tilanteen omalta osaltaan ja järjestää tapahtumat, joissa pääosissa ovat nimenomaisesti naiset. Syntyi ajatus Women Power -konserteista, jotka nyt toteutuvat huhtikuussa Helsingissä ja Oulussa."

Tämä nimenomainen Women Power -konsepti ei ole kuitenkaan ensimmäistä kertaa liikenteessä, sillä jo kesäkuussa 2018 uutisoitiin ensimmäisistä Women Power -konserteistä Oulun Areenalle ja Helsingin Jäähalliin syyskuun 2018 lopulle, joissa esiintyisivät Suzi Quatro, Toyah, Boney M -yhtyeen alkuperäinen laulaja Liz Mitchell sekä Muska Babitzin.

Näyttävän alkurummutuksen jälkeen kaikki tiedot toteutuneista Women Power -illoista Oulussa ja Helsingissä ovat kadonneet kuin pieru Saharaan, sillä yhtäkään arvostelua, valokuvaa tai konserttitaltiointia ei näistä illoista löydy normaalilla googlauksella. Eikä myöskään tietoa siitä, että nämä illat olisi jollain tapaa peruttu.

Liput tähänkin Women Power -tapahtumaan möi Menolippu.

TAPAUS SUZI QUATRO

Suzi Quatron Facebook-sivuilta löytyy sentään 13. elokuuta 2018 tehty päivitys, missä kerrotaan promoottorin – eli Eastway Liven – peruneen nuo konsertit.

"FINLAND gigs are cancelled! The planned Women Power gigs for September 28th and 29th for Helsinki and Oulu have been cancelled by the promoter. We have seen a post that says tickets are still being sold. Please do not buy any tickets for these shows, and if you are already a ticket holder, go back to the ticket seller for a refund."

Quatron organisaatio kertoo huomanneensa lippuja myytävän edelleen näihin konsertteihin ja kehottaa siksi faneja olemaan käyttämättä rahojaan kyseisiin tapahtumiin. Jo ostetut liput kehotetaan palauttamaan myyjälle hyvitettäväksi.

Eräs kommentoija kertookin yrittäneensä jo hakea rahojaan takaisin liput myyneeltä Ticketmasterilta, mistä oltiin kerrottu ettei hyvityksiä ole vielä mahdollista saada, koska Ticketmaster ei ole tavoittanut promoottoria – eli Eastway Liveä.

Miksi Ticketmaster ei sitten maksa Eastway Liven peruttujen keikkojen ennakkolippuja takaisin, vaikka ovat ne myyntipisteissään myyneet!?!

Myös tähän antaa vastauksen Taloussanomien parin viikon takainen uutinen Eastwayta uhkaavasta konkurssista.

"Ticketmasterin markkinointijohtaja Riitta Peitsala kertoo, että Ticketmaster Suomi toimii lippujen välittäjänä ja tilaisuuden järjestäjä eli Live Entertainment Finland vastaa tilaisuudesta ja sen mahdollisesta peruuntumisesta.

Tämä tarkoittaa myös rahojen palauttamista mahdollisen peruuntumisen tapauksessa. Peitsalan mukaan kyse on Ticketmasterin yleisestä osto- ja käyttöehdosta, jotka asiakas hyväksyy lipun ostaessaan.

Peitsala ei kommentoi, paljonko Ticketmaster on saanut yhteydenottoja asiakkailta. Hän kertoo palvelun ohjanneen asiakkaan kääntymään Kim Wilde -peruutuksen tapauksessa Live Entertainmentin suuntaan. Taloussanomien tietojen mukaan näin toimittiin myös Doron konsertin tapauksessa.

Ticketmasterilla on tällä hetkellä myynnissä noin kymmenen Live Entertainment Finlandin tapahtumaa."

Mitenköhän kauan Ticketmaster uskaltaa vielä tarjota ja kaupata näin arveluttavan tapahtumajärjestäjän konserttilippuja myyntikanavissaan?

Niinpä.

HECTORIN JOULUKIERTUE PERUUNTUU

Torstaina 30. elokuuta 2018 Tomi Lindblomilla on jälleen asiaa. Tällä kertaa hän lähettää medioille sähköpostia Hectorin tulevasta joulukiertueesta. Viestin kärkenä on ilmoitus, miten Hector valmistautuu konserttilavoille sairaalahoidon jälkeen

– Suomalaisen popmusiikin legendaarisiin hahmoihin lukeutuva Hector joutui viime viikon lopulla sairaalahoitoon. Hänet kotiutettiin sairaalasta tiistaina ja hän toipuu parhaillaan hyvin. Samalla hän valmistautuu kunnolla toivuttuaan joulukuussa käynnistyvään konserttikiertueeseen, Lindblom viestittää.

Tiedotteessa kerrotaan, miten rakastettu tähti joutui edellisenä lauantaina sairaalahoitoon pariksi päiväksi vakavan sairauskohtauksen vuoksi. Miehen sydämen laskimosuonissa todettiin kaksi tukosta ja hänelle tehtiin molempiin suoniin onnistunut pallolaajennusoperaatio.

– Sepelvaltimotaudin hoitoon kuuluvat keskeisesti monipuolinen lääkitys, terveellinen ruokavalio ja liikunta. Hectorin tavoitteena on nousta joulukuussa konserttilavoille. Kiertueen nimi on Hengissä Joulun Hengessä. Konserteissa kuullaan myös Hectorin uusia joululauluja, Eastwaysta viestitetään.

Tiedotteessa kerrotaan vitsikkäästi, miten Hectorin "ensimmäinen ja viimeinen" joululevy julkaistaan marraskuussa 2018.

– Albumi on ”kekseliäästi” nimeltään Hectorin Joululevy, tiedote velmuilee.

Eastwayn viestinnästä paljastetaan myös, miten Hector kirjoittaa parhaillaan jatkoa viime vuonna julkaistulle Asfalttihippi-muistelmakirjalleen. Teoksen kerrotaan ilmestyvän syksyllä 2019.

– Hector nähdään jouluisella ja jo perinteiseksi muodostuneella minikiertueella sunnuntaina 2.12. Helsingin Kulttuuritalossa, maanantaina 3.12. Jyväskylän Paviljongissa ja tiistaina 4. joulukuuta Tampere-talossa. Suunnitteilla on jopa muutamia lisäkonsertteja, jotka julkistetaan myöhemmin.

Hectorin kotisivuilla kerrotaan, että kiertueen liput maksavat alkaen 59,50 euroa ja ne ovat myynnissä Menolipussa, Ticketmasterissa ja Lippupisteessä. Miehen kotisivujen perusteella ilmoitetut lisäkonsertit näyttävät kutistuneen pelkästään yhteen esiintymiseen Turun Konserttitalolle sunnuntaina 9. joulukuuta.

Vajaata viikkoa ennen kiertueen alkua, tiistaina 27. marraskuuta 2018, Lindblom lähestyy mediaa jälleen, tällä kertaa hieman ikävämmissä merkeissä. Nyt Hectorin joulukuun minikiertueen ilmoitetaan peruuntuneen ja siirtyvän vuodelle 2019.

– Hectorin joulukuulle suunniteltu perinteinen minikiertue siirtyy ensi vuoteen. Hectorin oli määrä esiintyä joulukuun alussa Helsingissä, Jyväskylässä, Tampereella ja Turussa, mutta konsertit siirtyvät ensi vuoden puolelle. Uudet konserttipäivät ilmoitetaan lähiaikoina. Jo ostetut liput käyvät sellaisenaan ensi vuoden kiertueelle. Hector pahoittelee konserttien peruuntumista. Hän on yhä toipumassa alkusyksyisestä sairauskohtauksestaan, lyhyessä tiedonannossa kerrotaan.

Tätä kirjoitettaessa Hectorin kotisivuilta löytyy tieto ainoastaan joulukuun peruuntuneista keikoista. Peruuntuneita konsertteja ja korvaavia päivämääriä ei mainita sanallakaan, saati mahdollisuudesta hakea hyvityksiä jo ostetuista ennakkolipuista.

Mitenköhän mahtaa näissä olosuhteissa käydä Hectorin tulevien keikkojen kanssa?

Niinpä.

SUOMEN KOLMANNEKSI SUURIN LIPPUKAUPPA?

Kotisivuillaan Menolippu ilmoittaa olevansa "Suomen kolmanneksi suurin lippukauppa, jolla on valtakunnallinen myyntiverkosto."

Useimmissa järjestämissään tapahtumissa Eastway Live ja Menolippu näyttävät kuitenkin hyödyntävän niin Ticketmasterin kuin Lippupisteenkin myyntiorganisaatioita lipunmyynnissä.

Menolippua ei esimerkiksi Talouselämä noteeraa sanallakaan 2017 julkaisemassaan artikkelissa, jossa se listaa Suomen kolme suurinta konserttilippujen välittäjää – Ticketmasterin, Lippupisteen ja Tiketin.

Se ei kuitenkaan estä Menolippua nimeämästä itseään Suomen kolmanneksi suurimmaksi lippukaupaksi omilla kotisivuillaan. Olkoonkin, että Fonecta Finderin yritystietojen perusteella Menolipun palkkalistoilla on ainoastaan 1–4 henkilöä, eikä yritys kuulu täten edes työnantajarekisteriin.

Silti menolippuja myydään ja keikkaa pukkaa.

Tätä kirjoittaessani Menolippu myy verkkosivujensa etusivulla konserttilippuja muun muassa Big Countryn, The Troggsin, Manhattan Transferin, Peter Bencen, Sarah Brightmanin, Maggie Reillyn, Bo Kaspers Orkesterin ja J. Karjalaisen keikoille ympäri maata.

Hectorin joulukiertueen korvaavista keikoista ei Menolipun sivuilla ole mitään mainintaa.

TAPAUS DORO PESCH

Maineikas saksalainen heavy-laulajatar Doro Pesch oli tulossa yhtyeineen esiintymään Helsingin Kulttuuritalolle keskiviikkona 5. joulukuuta 2018. Vielä lokakuun lopulla tunnelma oli riemukas, kun Menolippu jakoi Doron iloiset videoterveiset suomalaisyleisölle:

– Olen todella innoissani, ilakoi Doro leveästi hymyillen.

Lisää löylyä lyötiin kiukaalle vajaata kuukautta myöhemmin, jolloin Eastway Live ja Menolippu asettivat myyntiin Black Friday -lipputarjouksensa.

Doron keikan lisäksi lippuja myydään "kaksi yhden hinnalla" -periaatteella myös Kim Wilden, Peter Bencen, Big Countryn ja Maggie Reillyn tuleville Suomen konserteille. Nämä lipputarjoukset olivat voimassa torstaista sunnuntaihin 22.–25. marraskuuta 2018.

Vain viikkoa myöhemmin, lauantaina 1. joulukuuta 2018 Menolippu tiedotti Doron keikan Facebook-tapahtumasivulla, että konsertti on peruttu – päivää myöhemmin kuin Doro.

"Rakkaat fanit, olemme pahoillamme että joudumme ilmoittamaan tulevien Helsingin ja Oulun (5 & 7.12) keikkojen peruuntumisesta. Odotimme innoissamme että pääsemme rokkaa tiedän kanssanne, mutta tehtyämme kaiken voitavamme että kaikki saataisiin toimimaan, tässä myöhäisessä vaiheessa, tarvittavat ehdot eivät täyttyneet. Olemme erittäin pahoillamme tästä aiheutuvasta hankaluudesta, toivomme että voimme palata mahdollisimman pian. Ottakaa yhteyttä lipun myyjään koskien palautuksia. Kiitos kärsivällisyydestä ja ymmärryksestänne. We love you! See you very soon! Keep on rocking! Doro & Band"

Oulun konsertti toteutettiin kuitenkin ilman Warlock-yhtyeessä jo 1980-luvulla kannuksensa hankkinutta Doroa, joka tuolla olisi esiintynyt Twisted Sisterin laulajan Dee Sniderin erikoisvieraana.

Kuinka moni oli ostanut lipun Oulun keikalle nähdäkseen myös Doron livenä on täysi arvoitus.

RAHAT TAKAISIN – MUTTA MILLOIN?

Doron tapauksen käsittely ei kuitenkaan ulotu vain tähän, sillä tapahtuman Facebook-sivuilla on käyty värikästä ja intensiivistä keskustelua perutun konsertin pääsylippurahojen palautuksesta jo usean kuukauden ajan.

Useat näyttävät jääneen nuolemaan näppejään.

Maanantaina 28. tammikuuta 2019 eräs asiakas kertoo saaneensa lippurahansa takaisin – mutta vasta kuluttajasuojaan, kuluttajariitalautakuntaan ja rikosilmoituksen tekemisen jälkeen.

Facebookissa tapauksesta käytävä keskustelu kertoo omaa karua kieltään, ettei Menolipun toiminta näytä enää millään muotoa vastaavan sellaista laatustandardia, jota sopisi odottaa Suomen kolmanneksi suurimmalta lippukaupalta.

"Menolipun FB-messengerissä siis annettiin sen yhden työntekijän puhelinnumeron, joka oli sairaan lapsen kanssa lääkärissä. Sitten vaan pahoittelut, kun laitoin mesen kautta, ettei ollut oikea numero."

"Yritin soittaa numeroon, juurikin arkena 10-12 välillä, nauha vastasi: Soititte Menolippuun. Palvelemme arkisin klo 10-12. Kiitos soitostasi. Kyllä on paskaa palvelua."

"Mun ei tarttenut, vaan kävin Lippupisteen tiskillä räyhäämässä niin, että rappaukset tippuivat katosta. Seuraavana päivänä soittivat ja laittoivat tekstiviestillä ohjeistuksen, niin meni kaksi päivää, että rahat tuli. Uhkasin silloin tisikillä kuluttajasuojaan soittamisella, amattiepäpätevyydellä ja oikeustoiminnalla yms ja sillä, kuka maksaa nämä soitot ja matkakuluni tänne, niin rupesi vissiin toimimaan."

"Mitenkään sun ärsyttävyyteen ottamatta kantaa, niin täytyy sanoa, että näin se ikävä kyllä on. Asiakkaat, jotka ovat asiallisia, eivät hermostu, odottaa, niille ei ikävä kyllä hyvää heilu. Ne asiakkaat jotka huutaa, kiukuttelee, vaatii sitä sun tätä, ne kyllä saa tahtomansa läpi."

"Kuulin tutulta samanlaisista kokemuksista, taitaa olla tämän firman tapa toimia keikan peruuntuessa."

"Heti peruutuksen tullessa tietoon laitoin yhteystiedot yms Menolippuun. Kun eivät vastanneet mitään, niin olin kuluttajaneuvontaan yhteydessä. Sinne olivat sanoneet, että palautus on menossa maksatukseen 16.1. Rahoja ei vain ole näkynyt eikä kuulunut. Laitoin juuri sähköpostia ja ilmoitin, että teen rikosilmoituksen 15.2. jos ei rahoja ala näkymään. Naurettavaa toimintaa."

"Juu, ne olivat kuluttajasuojalle väittäneet minunkin tapauksessa, että 16.1. on maksussa. Todellisuudessa sain vasta 28.1., kun kuluttajariitalautakuntaan ja rikosilmoitukset tein."

"Eipä ole mullekaan maksua kuulunut. Joku selitti jossain kohtaa joulukuuta, että on niin paljon ollut peruutuksia että on "ruuhkaa" käsittelyssä. Olen laittanut useamman viestin asiakaspalveluun. Kukaan ei vastaa koskaan. Ihan käsittämätöntä touhua. Tietää ainakin että jos tulevaisuudessa on vaihtoehto valita mitä kautta lippunsa ostaa, niin tämän puljun kautta ei ainakaan."

"Kun katsoo Eastwayn taloustiedot, se selittänee tämän toiminnan."

"NOUDATTAKAA VAROVAISUUTTA"

Millaiset ovat sitten Eastwayn ja Menolipun taloustiedot?

Nopea vilkaisu Fonectan Finder-palveluun paljastaa, että vuosi 2017 on ollut tappiollinen niin Menolipulle kuin Eastway Livellekin.

Menolipun taloustiedoissa pistää silmään, että heidän liikevaihtonsa ei ole vuonna 2017 ollut kuin 60 000 euroa, mikä ei kyllä kieltämättä kuulosta Suomen kolmanneksi suurimman lippukaupan tuotolta. Eikä sillä rahalla ole tullutkaan kuin parin tonnin tappiot.

Huomattavasti huolestuttavampia lukuja näyttää sen sijaan Eastway Liven eli Live Entertainment Finland Oy:n numerot.

Niiden perusteella Eastway Live on tehnyt satoja tuhansia euroja miinusta jo vuodesta 2014 lähtien. Vuosi 2017 oli synkin, sillä sillä kertaa Eastway teki ensi kertaa jo yli miljoonan euron murskatappion 4,5 miljoonan euron liikevaihdollaan.

Eastwayn talousvaikeuksista uutisoi myös Kymen Sanomat 17. helmikuuta 2017 päivätyssä uutisessaan, jossa kerrotaan Hectorin konsertin vuokrarahoissa olevan epäselvyyksiä.

"Kotkan kaupunki on liikuntajohtaja Antti Mattilan mukaan laittanut perintään Hectorin konsertin järjestäneelle Live Entertainment Finland Oy:lle (Eastway Live) osoittamansa laskun. Hector piti viime joulukuussa Kotkan Ruonalan hallissa 50-vuotisjuhlakonsertin, jonka vuoksi hallia pidettiin kiinni viikko.

Mattilan mukaan promoottori on jättänyt maksamatta 11 500 euron laskun. Mattila on tapauksesta äärimmäisen tuohduksissaan.

— Tällaiset tapaukset hankaloittavat kaupungissa tapahtumien toteuttamista. Luottamus kun on mennyt, maksut pitäisi periä etukäteen. Harvalla on mahdollisuuksia maksaa noin isoja summia etukäteen, Mattila kertoo.

Kymen Sanomat tavoitti yrityksen toimitusjohtajan Juha Hytin, joka kertoi tarkistaneensa, että yrityksellä ei ole avoimia laskuja. Hänen mukaansa lasku on maksettu."

Verkkofoorumi Ylilaudalta löytyy tallennettuna Live Entertainment Finland Oy:lle 28.8.2018 annettu velkomustuomio maksuhäiriömerkinnästä, jossa Sunborn Catering Oy perii yritykseltä 11 748 euron saatavia.

STT:n 15. helmikuuta 2018 päivätty tiedote paljastaa, että Sunborn Catering on ottanut 1. maaliskuuta 2018 hoitaakseen koko Kulttuuritalon tapahtumatoiminnan pyörittämisen, joten oletettavasti Eastway Liven velka liittyy Kulttuuritalon tilavuokriin, onhan Eastway järjestänyt useita tilaisuuksiaan Helsingissä juuri "Kultsalla".

Sunborn Catering Oy:n operatiivinen johtaja Juha Leinonen vahvistaa puhelimitse, että Eastway Liven velat Kulttuuritalon vuokrista ovat jo tässä vaiheessa suuremmat kuin tuo protestilistalle päätynyt 11 000 euron velka.

– Onhan tämä kinkkinen tilanne, Leinonen pahoittelee.

Mies toteaa, että Kulttuuritalo saa helposti syyt niskoilleen, jos tapahtumajärjestäjä peruu keikan. Satunnaisen asiakkaan voi olla hankala nähdä ja ymmärtää tätä kuviota, missä tapahtumajärjestäjä vuokraa tilan ohjelmalleen. Jos ohjelmaa ei tulekaan, keikka peruuntuu.

– Meille tilojen vuokraaminen on liiketoimintaa, josta vastuullinen tapahtumajärjestäjä maksaa tilavuokran. Täytyyhän yrittäjien pystyä luottamaan toisiinsa. Haastavaahan se tällaisessa tilanteessa tietty on, Leinonen myöntää.

– Silti me joudumme viime kädessä tässä vaikeuksiin, jos alamme perua tapahtumajärjestäjän varaamia tilaisuuksia. Käsittääkseni ainakin osa keikoista on peruuntunut heikon ennakkomyynnin perusteella, jolloin artistille ei olla voitu maksaa etumaksua keikasta.

Tätä kirjoitettaessa Eastway Livellä on myynnissä Menolipussa seitsemän konserttia Kulttuuritalolle – Big Countrya, Maggie Reillya, Peter Benceä, Bonnie Tyleria... Konsertteja, joiden olemassaolosta ei ole mitään mainintaa edellä mainittujen artistien kotisivuilla.

Eräs Kilpailu- ja kuluttajaviraston virkailija kertoo nimettömästi blogistillenne, että Eastwayn ja Menolipun ongelmat ovat heillä hyvin tiedossa.

– Mehän emme luonnollisestikaan halua kenenkään yritystoimintaa haitata, mutta kuten verkkokeskusteluista olette jo voineet päätellä, niin jonkinlaisia toimintavaikeuksia yrityksellä selvästi on, virastosta todetaan.

Kuluttajavirastosta ihmetellään yrityksen valikoivaa tapaa korvata peruttujen konserttien pääsylippurahat asiakkaille.

– Se ei noudata mitään selkeää linjaa, vaan niitä maksetaan vähän miten sattuu vaihtelevasti kenelle vaan. Eikä niin, että niiden maksu olisi jossakin kohden tyssännyt pystyyn, virastosta kummastellaan.

Kannattaako sitten teidän vinkkelistä ostaa ennakkolippuja Eastway Liven järjestämiin ja Menolipun myymiin konsertteihin, jos haluaisi joskus osallistua heidän tarjoamiin tilaisuuksiin maksavana asiakkaana?

– Noudattaisin varovaisuutta, virastosta muotoillaan.

TAPAUS KIM WILDE

Jo 30. marraskuuta 2018 Facebookissa on tiedusteltu Menolipulta ja Eastway Liveltä, mihin aiemmin luvattu Katrina & The Waves -yhtyeen solisti Katrina Leskanichin esiintyminen on hävinnyt huhtikuun 2019 Women Power -iltamista ja kuka hänen tilalleen mahtaa olla tulossa.

Tähän kysymykseen ei tiedustelija saa koskaan järjestävältä taholta vastausta.

Sen sijaan kysymykseen ilmaantuu 5. tammikuuta 2019 viesti, joka on kopioitu suoraan Kim Wilden Facebook-sivuilta. Viestissä kerrotaan, etteivät Kim Wilden huhtikuun Suomen keikat ole toteutumassa. Ratkaisu ei ole Wilden organisaation käsissä, viestissä painotetaan.

Viesti on kirjoitettu Kim Wilden Facebook-sivuille jo 18. joulukuuta 2018.

”We're sorry to announce that the 2 shows in Finland in April are no longer happening. Again, it's beyond our team's control... we really hope to find a promoter who can re-organise some shows in Finland soon. We really want to come and play for you! Please contact the place you bought your tickets for refunds."

Silti Kim Wilden keikkalippujen myynti jatkuu vielä hyvän matkaa tammikuun puolelle Eastway Liven ja Menolipun hyödyntämien myyntikanavien kautta.

Sanomalehti Kalevan tiistaina 15. tammikuuta 2019 päivätyssä verkkouutisessa Eastway Liven tiedottaja Tomi Lindblom kertoo, että Kim Wilden Helsingin konsertin järjestämisestä käydään yhä neuvotteluja.

– Pyrimme saada Kulttuuritalon konsertin järjestettyä, koska siihen on myyty jo useita satoja lippuja. Se, pidetäänkö konsertti 6. huhtikuuta tai mahdollisesti myöhemmin, ei vielä ole tiedossa. Odotamme vahvistusta Kim Wildelta, Lindblom kertoo Kalevalle.

Lindblom kertoo tiedon Oulun-konsertin peruuntumisesta tulleen edellisiltana 14. tammikuuta 2019. Peruuntumisen kerrotaan johtuvan Kim Wilden aikatauluista.

Jutussa kerrotaan, miten Wilde on perunut aikaisemmin myös muita konsertteja – muun muassa tammikuun Ranskan-kiertueen – eli välilillisesti peruutus pannaan siis Wilden ja tämän taustaorganisaation piikkiin.

Artikkelissa kerrotaan, miten Club Teatrian promoottori Marco Järvenpää sai tiedon konsertin peruuntumisesta Kalevalta.

– Konsertti ei ole meidän järjestämämme, vaan vuokratilaisuus, jolle tarjoamme vain puitteet. Tietysti harmittaa, että sain tiedon asiasta tällä tavalla.

Artikkelissa kerrotaan, että ennakkolipun ostajiin otetaan yhteyttä ja lippurahat palautetaan. Julkisesti lippurahat luvataan siis palauttaa pettyneille lipunostajille, mutta todellisuus näyttää olevan toinen.

– Onnea ja menestystä rahojen takaisin saamiseen. Kokemusta edellisen Women Power -konsertin 29.9.2018 peruuntumisesta. Menolippu eli Eastway Live oli siinäkin järjestäjänä. Firmasta ei saa ketään kiinni, eivät vastaa sähköposteihin. En enää ikänä osta ennakkoon heidän järjestämiinsä tilaisuuksiin lippuja, toteaa nimimerkki Kokemusta on Kalevan verkkoartikkelin yhteydessä.

"MITÄÄN SOPIMUKSIA EI OLE OLLUT"

Kalevan artikkelin jälkeen Women Power -tapahtuman myynti-ilmoitukseen ilmestyy lakoninen viesti Lippupisteeseen:

"Naisrokkareiden Oulun-konsertti peruuntuu. Oulun Club Teatriaan perjantaiksi 5. huhtikuuta suunniteltu Women Power -konsertti on peruuntunut. Syynä valitettavaan peruuntumiseen ovat artistien aikataulumuutokset. Konsertin järjestäjä pahoittelee peruuntumista!"

Kim Wilden organisaation joulukuisesta ilmoituksesta huolimatta Helsingin keikan lippukauppa rullaa ennallaan.

Tästä kaikesta sekoilusta hämmentyneenä päätän epäuskoisena lopulta ottaa perjantai-aamuna 1. helmikuuta 2019 sähköpostitse yhteyttä Kim Wilden manageriportaaseen tiedustellakseni suoraan alkulähteeltä, mikä on todellinen tilanne Kim Wilden huhtikuisen Kulttuuritalon keikan suhteen. Yksiselitteinen vastaus Mixdown Managementin Sean J Vincentilta tulee lähes välittömästi.

– Valitettavasti näyttää pahasti siltä, ettei Kim tee yhtäkään keikkaa Suomessa huhtikuussa 2019. Saimme tiedustelun kahdesta keikasta, mutta emme päässeet yhteisymmärrykseen ehdoista. Emme koskaan solmineet sopimuksia emmekä koskaan vastaanottaneet mitään käsirahaa keikoista. Tämä kaikki ratkaistiin ja selvitettiin jo viime vuonna.

– Ilmoitimme Kimin Facebook-sivuilla jo joulukuussa, etteivät nämä keikat ole toteutumassa. Olemme myös yrittäneet ilmoittaa keikkojen promoottorille, että lopettaisivat lippujen myynnin näihin, mutta he sivuuttavat sähköpostimme. Sen sijaan he aloittivat luvatta näiden keikkojen markkinoinnin. Neuvoisinkin faneja hakemaan lippurahojensa palautusta Ticketmasterista tai muista lippukaupoista.

Lopulta tiistaiaamuna 5. helmikuuta 2019 – reilut puolitoista kuukautta Kim Wilden alkuperäisestä tiedonannosta – Facebookiin ilmestyy viesti, että myös Helsingin Women Power -konsertti on peruttu Kim Wilden osalta.

"Bonnie Tyler korvaa Kim Wilden Helsingissä huhtikuussa! Monista hiteistään tunnettu maailmankuulu brittilaulajatar Bonnie Tyler korvaa toisen brittitähden, Kim Wilden, huhtikuisessa Helsingin Kulttuuritalon konsertissa. Wilden osuus on peruuntunut, mutta Bonnie Tyler korvaa hänet tässä Women Power -konsertissa 6. huhtikuuta. Konsertin liput maksavat alkaen 59,50-69,50 euroa, ja niiden myynti on jo alkanut Menolipussa ja Ticketmasterissa."

Mutta – ja tämä on tärkeä yksityiskohta – lippurahoja Kim Wilden peruutuksesta takaisin haikailevat hakevat korvauksia todennäköisesti turhaan, sillä teknisesti katsottuna he eivät ole ostaneet lippua Kim Wilden konserttiin vaan Women Power -tapahtumaan, jonka pääesiintyjä on nyt korvattu riittävän samantasoisella ja -kaltaisella artistilla.

Eli kyse on periaatteellisella tasolla samanlaisesta asiasta kuin ravintolassa, jossa kokista tilatessa asiakkaalle tarjotaan pepsiä tai muuta kolajuomaa, koska Coca-Colaa ei nyt satu olemaan tarjolla.

Tätä kirjoitettaessa Bonnie Tylerin kotisivuilla ei ole edelleenkään mitään mainintaa Eastway Liven järjestämästä konsertista Helsingin Kulttuuritalossa 6. huhtikuuta 2019.

SUOMEN SUURIN VIIHDEKONSERNI

Vielä kymmenen vuotta sitten Eastwayn menestystä musiikkialalla juhlittiin mediassa kuin Leijonien ensimmäistä maailmanmestaruutta konsanaan.

Tästä käy erinomaisena esimerkkinä Talouselämän artikkeli kesältä 2008, jossa tuolloin 51-vuotiaan Juha Hytin ja 46-vuotiaan pikkuveljen Jyrkin edesottamuksia nostetaan syystäkin valokeilaan ihailtavaksi.

Kirjoitusta voi kutsua onnellisten tähtien alla kirjoitetuksi tuhkimotarinaksi.

Kun itärajan kupeesta Virolahdelta ponnistavat veljekset perustavat 1979 ensimmäisen yrityksensä Mainos-Disko Ky:n, tuskin kumpikaan olisi tuolloin osannut kuvitella, että 30 vuotta myöhemmin heidän yritystään kuvailtaisiin Pohjoismaiden suurimmassa talousviikkolehdessä Suomen suurimmaksi viihdekonserniksi.

Hankalaahan sitä on tietty funtsia, kun isoveli on vasta vähän päälle parikymppinen ja pikkuveli hädin tuskin täysi-ikäinen.

Kuviot muuttuvat astetta isommiksi, kun J. Hytti Productions Ky alkaa pyörittää Haminassa sijaitsevaa Husulan Casinoa. Työjako on alusta alkaen ollut selvä: Juha setvii sopimukset ja huolehtii byrokratiasta, Jyrki vastaa tekniikasta – onhan Juhakin koulutukseltaan juristi.

– Oli mulla muutaman vuoden oma lakiasiaintoimisto Haminassa, mutta se jäi, kun omissa ongelmissakin oli ihan tarpeeksi, Juha hymähtää Talouselämässä.

Mitäköhän lakimies Juha Hytti tuumaisi Eastway Liven ja Menolipun tavoista hoitaa 2010-luvun lopulla bisneksiä?

Talouselämässä todetaan, miten tekninen osaaminen on aina ollut Eastwayn valtti. Maine sillä saralla on niin kova, että firman omat jättikonsertit, teatterispektaakkelit ja tapahtumat ovat jääneet tekniikan varjoon. Sen veljekset halusivat vielä 2008 muuttaa.

– Me halutaan tarjota asiakkaalle yksi osoite, joka pystyy järjestämään kaiken ilmoittautumisista loppusiivoukseen, Jyrki Hytti linjaa.

Vielä 2008 Eastwayn liikevaihto nousee noin 28 miljoonaan euroon. Vakituisia työntekijöitä on 40 ja lukemattomat keikkaduunarit päälle. Liikevaihdosta 21 miljoonaa tulee teknisestä tuottamisesta ja talon omasta konsertti- ja teatteritarjonnasta. Eastwayn alaiset ohjelmatoimistot Taurus Music, Dex Viihde ja Melodia tuovat kassaan kuusi miljoonaa . Viimeinen miljoona kilahtaa Menolipusta.

Firmabileiden järjestäjänä Eastway on elementissään. 15 miljoonan euron liikevaihdon tuovista tapahtumista ja teknisestä tuottamisesta 80 prosenttia tulee yrityksiltä. Firmojen nimiä he eivät silti halua pudotella. Muista yhteyksistä selviää, että muun muassa Nokia ja Ponsse ovat olleet tärkeitä tulonlähteitä.

– Nokia on ollut ja on tärkeä asiakas, mutta ei siitä sen enempää, veljekset toppuuttelevat jutussa.

Euroviisuja, yleisurheilun MM-kisoja, lätkän kansanjuhlia, Leningrad Cowboysin ja Puna-armeijan kuoron maailmankiertueet, Kotkan Meripäivien ohjelmavastuu sekä Lordin viisuvoittobileet sekä tietysti Hectorin, Kirkan, Pepe Willbergin ja Pave Maijasen Mestarit Areenalla 1999 – eli ensimmäinen suomalaisyhtyeen oma konsertti Olympiastadionilla.

Eastwayn historiaan mahtuu lukemattomia suomiviihteen kirkkaimpia tähtihetkiä, joiden takapiruina ovat viime kädessä olleet veljekset Juha ja Jyrki Hytti.

Talouselämässä kaksikko kuitenkin myöntää, että veljesrakkautta on vuosikymmenten varrella koeteltu. Selkeä työnjako ja luonne-erot ovat onneksi pitäneet pahimmat erimielisyydet aisoissa. Kun Jyrki on "sutki ideatykki, jonka karjalaiset geenit pääsevät asiakastapaamisissa oikeuksiinsa", on Juhan tempo rauhallisempi ja olemus vakaampi.

– Juhi on jämäkkä ja isällinen. Jyrki taas on luova ja räväkkä ja... no, ihanan hullu, toteaa joku lähipiiristä anonyymisti artikkelissa.

EASTWAY MYYDÄÄN

Kaikesta tähtiloistosta ja menestyksestä huolimatta Talouselämässä vihjaillaan jo 2008, miten Eastwayn bisnekset eivät olisi parhaalla mahdollisella tolalla. Nopea kasvu on tuottanut rumia lukuja. Veljekset tuohtuvat huhupuheista.

– Me ollaan sentään tehty tätä aika pitkään, eikä ole ajateltu vielä lopettaa, toteaa Jyrki Hytti lopulta.

Merkittävä käänne tapahtuu 2011, jolloin pääomasijoittaja Capman hankkii enemmistöomistuksen Eastway Sound & Lightingista – eli "vanhasta Eastwaysta".

Näin Taloussanomat uutisoi tapauksesta 4. tammikuuta 2011.

"Alalla legendaaristen Hytin veljesten pyörittämä Eastway-tapahtumajärjestäjä on päätynyt pääomasijoittaja Capmanin haaviin. Tiedotteessa ei kerrota hintaa. Pääomasijoittaja Capmanin Buyout IX -rahasto hankkii enemmistöomistuksen tapahtumajärjestäjä Eastway Sound & Lightingista. 

– Näemme AV-teknologiavuokrauksen ja tapahtumat markkinoina, joilla on kokonaisuutena vahvaa kasvupotentiaalia. Eastwayllä on näkemyksemme mukaan erittäin hyvät edellytykset hyötyä tästä potentiaalista ja osallistua alan konsolidointiin. Yritystä on hoidettu hyvin, ja sen palveluksessa on alan huippuammattilaisia, sanoo Capmanin senior partner Olli Liitola tiedotteessa. 

Eastway on Suomen johtava audiovisuaalisten laitteiden vuokraaja ja järjestää myös yritys- ja yleisötapahtumia."

Uutisessa kerrotaan, miten Eastwayn perustajat Juha Hytti ja Jyrki Hytti jatkavat yhtiön omistajina ja osallistuvat edelleen aktiivisesti yhtiön kehittämiseen. Capmanin tavoitteena on kasvattaa Eastwaytä yritysostoin sekä sijoittamalla yhtiön orgaaniseen kasvun.

– Capmanin sijoitus vahvistaa yhtiön pääomarakennetta ja mahdollistaa kasvun, johon Eastwayllä ei aiemmin ole ollut resursseja, toteaa Eastwayn silloinen toimitusjohtaja Juha Hytti Taloussanomille.

Vielä vuonna 2012 Eastwayn historiaa kuvailtiin seuraavin sanoin yrityksen kotisivuilla:

"Eastway on pohjoismaisen Eastavab Groupin tytäryhtiö, joka on perustettu vuonna 1986. Se on kasvanut maansa johtavaksi tekniseksi toimittajaksi sekä tapahtumien tuottajaksi niin yritys- kuin yleisötapahtumien osalta. Eastavab Groupin omistavat yhdessä CapManin hallinnoima rahasto sekä konsernin pohjoismainen johto. Omistajien tavoitteena on kasvattaa yhtiöryhmän markkinaosuutta sen nykyisillä toimialueilla Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, sekä laajentua edelleen uusille markkinoille."

Enää Eastwayn verkkosivuilla ei ole ollut vuosikausiin mitään toimintaa. Vanhojen verkkosivujen "hautausmaa" Internet Archive paljastaa, miten Eastwayn viimeinen virallinen tiedote on päivätty 7. marraskuuta 2013, jolloin "Bright Group tarkentaa fokustaan ja myy Eastway Live Oy -konserttiyksikön".

Jo reilua vuotta myöhemmin Eastwayn sivut ohjaavat Bright Groupin verkkosivuille, kun taas Eastway Liven löytää puolestaan Menolipun verkkosivujen alta.

Sekavaako? Hämärääkö? Epämääräistäkö?

Niinpä.

EASTWAY VIIPALOIDAAN

Vielä 2013 alussa Eastwayn nimi näyttää jatkuvan uljaampana kuin koskaan.

7. tammikuuta 2013 Eastwayn verkkosivuilla julkaistussa tiedotteessa kerrotaan, miten Eastway kasvaa jatkossa kolmen uuden yrityksen voimin.

– Suomen johtava tapahtumatuotannon yritys Eastway siirtyi 1.1.2013 uuteen aikakauteen. Voimakkaasti kasvanut liiketoiminta yhtiöitettiin vuoden alusta kolmeen erikoisosaamista tarjoavaan yritykseen, tiedotteessa hehkutetaan.

Nämä yritykset ovat nimeltään Eastway Pro, Eastway Impact ja Eastway Live. Tiedotteen oleellisin anti onkin kertoa Eastwayn viipaloimisesta.

"Eastway Pro on alan johtava teknisten palveluiden tarjoaja. Bright Finland Oy:n aputoiminimenä toimiva Eastway Pro tarjoaa äänentoiston, valaistuksen, av-tekniikan, lavarakenteiden sekä tapahtumien teknisen toteutuksen palveluja. Eastway Pron toimintoja johtaa Bright Finland Oy:n toimitusjohtaja Juha Usva. Asiakassuhteista ja myynnistä vastaa Olli-Pekka Kallio."

"Eastway Impact jatkaa Eastwayssä Suomen suurimmaksi kasvaneen yritystapahtumayksikön työtä. Luovaa tapahtumasuunnittelua ja avaimet käteen -toteutuksia tuottavan yrityksen uutena toimitusjohtajana aloitti 1.1.2013 Petri Roivainen."

"Eastway Live tuottaa vuosikymmenien ammattitaidolla laadukkaita konsertti- ja yleisötapahtumia. Eastway Live Oy on tällä hetkellä Suomen toiseksi suurin konserttijärjestäjä, johon kuuluu myös lipunmyynnin palveluyritys Menolippu Oy. Yrityksen toimitusjohtaja on Juha Hytti ja operatiivisena johtajana toimii Vesa Ristimäki."

Nyt helmikuussa 2019 näyttää vahvasti siltä, ettei Eastway Livellä vietetä enää joulujuhlia tämän vuosikymmenen vaihtuessa.

VELJESTEN TIET EROAVAT

Mutta mikä ihmeen Bright Finland Oy? 14. tammikuuta 2013 julkaistava Eastwayn tiedote kertoo Brightin olevan tapahtumien ja audiovisuaalisten ratkaisujen suunnitteluun ja toteutukseen erikoistunut pohjoismainen konserni, jonka omistavat Capmanin hallinnoima rahasto sekä konsernin pohjoismainen toimiva johto.

"Bright Group konsernin liikevaihto tämän järjestelyn jälkeen on noin 85 miljoonaa euroa ja konsernin muut suurimmat yksiköt ovat Suomessa Eastway Pro, Ruotsissa Starlight AB ja Norjassa Avab Cac AS. Bright Group konsernin toimitusjohtaja on norjalainen Trond Lutdal. Bright Finland Oy vastaa Bright Groupin toiminnoista Suomessa."

Itse muu tiedote on kokonaisuudessaan melkoista sanahelinää, mutta sen tärkein viesti on kirjoitettu sanattomasti rivien väliin: sanokaa hyvästit Eastway Impactille, sillä täältä tulee Bright -konsernin omistama EMG Experiential Marketing Group.

– Tässä kokonaisuudessa avainpaikoilla ovat mukana alan johtavat tekijät. Vanhojen konkarien lisäksi tapahtuma-alalle tarvitaan myös uusia huippuosaajia joita pystymme nyt houkuttelemaan aikaisempaa paremmin tiimeihimme. Tapahtuma-alaa vaivaa turhan matala profiili, se koetaan helposti pelkkänä tuotantona tai alihankintana tehtävänä ostopalveluna. Lahjakkaat markkinointityypit pitäisi saada oivaltamaan, että tämä on juuri heidän paikkansa, nyt syntyneen yhteenliittymän johtaja Timo Aalto toteaa tiedotteessa.

Lopulta 7. marraskuuta 2013 Eastwayn verkkosivuille tärähtää tiedote, jonka tärkein tieto on tälläkin kertaa piilotettu rivien väliin: Juha ja Jyrki Hytin 1979 Virolahden diskoista alkanut yhteistyö päättyy 34 yhteisen vuoden jälkeen.

Näinhän tiedotteen otsikossa ei suinkaan lue vaan sen mukaan Bright Group tarkentaa fokustaan ja myy Eastway Live Oy -konserttiyksikön.

"Eastway Livellä on takanaan pitkä ja menestyksekäs historia, ja yhtiö on vakiinnuttanut asemansa johtavana kotimaisena tapahtumajärjestäjänä. Yritys on toteuttanut vuosittain yli 100 yleisötapahtumaa, konserteista ja festivaaleista koko maan kattaviin kiertueisiin. Kun Bright Group ilmoitti aikeistaan irtautua konserttien järjestämisestä, kiinnostukseni heräsi välittömästi, kertoo Entertainment Invest Oy:n omistava Juha Hytti."

"Eastway Live käyttää jatkossakin Bright-yritysten palveluja, joten kaupan osapuolten yhteistyö tulee jatkumaan tiiviinä. Liiketoimintajärjestelyn yhteydessä Eastway Live Oy muuttaa nimensä, mutta käyttää toistaiseksi aputoiminimenään Eastway Live –nimeä. Omistajanvaihdos viedään päätökseen vuoden 2013 aikana, mutta operatiivinen toiminta siirtyy uuden johdon alaisuuteen välittömästi. Eastway Live Oy:n hallituksen puheenjohtajaksi on nimitetty Juha Hytti, joka aloittaa samalla myös yrityksen toimitusjohtajana. Bright Groupilla ei ole omistuksellisia sidoksia uuteen yritykseen, mutta Juha Hytti jatkaa edelleen myös Bright Groupin osakkaana."

"EASTWAY LIVEN TILANNE HAASTAVA"

Pitkän linjan kaupunkikulttuurivaikuttaja ja konserttipromoottori Vesa Ristimäki, 58, toimi vuosina 2007–2013 Eastwayn johtotehtävissä päätyen lopulta Eastway Liven toimitusjohtajaksi 2013. Vuoden 2014 elokuussa Ristimäki ryhtyi jälleen yrittäjäksi ja perusti oman No Fear Agency & Promotion Oy:n, joka tuottaa tapahtumia ja konserttikiertueita ympäri maan.

Ristimäki päätyi vanhan Eastwayn kanssa yhteistyöhön 2007 myytyään silloisen Popzoo-yrityksensä Eastwaylle.

– Silloin olin siellä projektinjohtajana ja tein aika paljon yrityspuolen tapahtumia sekä konsertteja. Jossakin vaiheessa (2012–2013) tuli sitten tämä Capman-kauppa, jolloin alettiin muodostamaan tätä [nykyistä] Brightia, joka on siis tämä pohjoismainen esitystekniikkaan painottunut yhtiö.

Ristimäen mukaan Ruotsin ja Norjan liityttyä Brightiin, muuttui konsernin strategia ja fokus niin, että siitä alettiin rakentamaan vahvaa pohjoismaista tekniikkakonsernia.

– Siitä [Brightin] strategiasta näki aivan selvästi, että se liveyksikkö ei kuulu siihen kuvioon. Jolloin ainakin itse koin, että me oltiin tilanteessa, jossa meitä ei koettu... En tiedä, oliko se ihan tarkoitushakuista, että se [liveyksikkö] haluttiin irrottaa sieltä [vanhasta Eastwaysta].

Kun Juha Hytti lopulta osti Eastway Live -yksikön Entertainment Investilleen pois kuleksimasta, päätti Ristimäki lähteä yhteisellä sopimuksella firmasta pois "seitsemän minuuttia myöhemmin".

– Jos sen nyt kiltisti muotoilee, niin me oltiin aika usein eri mieltä Juha Hytin kanssa siitä, millaisia ratkaisuja siellä pitäisi oikein tehdä. Yhteisymmärryksessä päätin sitten siirtyä takavasemmalle ja perustin oman firman [No Fear Agency & Promotion] sen jälkeen.

Ristimäki sanoo ymmärtävänsä sijoitusyhtiö Capmanin päätöksen "hirveän hyvin", koska he ovat sijoitusyhtiö, joka hakee toimivaa kokonaisuutta, jonka voi mahdollisesti vielä myöhemmin realisoida taas eteenpäin.

– Niinhän sijoitusyhtiöt toimii. Siinä yhtälössä se liveyksikkö oli lähinnä sellainen piikki kantapäässä, joka ei sen sijoitusyhtiön isoon strategiaan välttämättä istunut. Siitähän siinä oli kysymys.

Diplomaattisesti Ristimäki toteaa, ettei tiedä Eastway Liven kuvioista marraskuun 2013 jälkeen muuta kuin mitä on julkisuudesta ja yrityksen konsertti-ilmoituksista lukenut. Totean firman vaikuttavan melkoiselta purkkaviritelmältä, kun verovelkaa on yli 600 000 euroa eikä firmalla näytä olevan likviditeettiä palauttaa edes lippurahoja asiakkaille perutuista keikoista.

– Kyllähän se sellaista indikoi. Ei tässä bisneksessä kuitenkaan yhtäkkiä tyhjästä nyhjäistä sellaista tapahtumaa, jolla tehtäisiin kertalaakista järkyttäviä voittoja, vaan tämä on pitkän tähtäimen työtä. Haastavaa varmasti on, Ristimäki muotoilee.

"KEHITYS KEHITTYY, KUTEN TAPANA ON"

Koska Tomi Lindblom on hoitanut valtaosan Eastwayn suhdetoiminnasta julkisuuteen ja medialle, on varmaankin oikeutettua antaa hänellekin puheenvuoro komean historian omaavan Eastwayn traagisesta nykytilasta.

– Niin, en tiedä, viimeksihän tuli se tiedote, että he yrittävät yrityssaneeraukseen. Jos se yrityssaneeraus onnistuu niin silloinhan se tarkoittaisi sitä, että toiminta voi jatkua.

Totean Lindblomille, että Eastwayn tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta velkasaneerauksenkaan suhteen, jos verottajallekin on yli 600 000 euroa verovelkaa – sen on historia useasti osoittanut.

– Itsellänihän on se ongelma, etten itsekään tiedä asioista sen enempää kuin mitä siinä tiedotteessa on ollut, koska en istu konttorilla. Itsehän hoidan yrityksen tiedotusta lähinnä yrityksen keikkoihin liittyen. Itselläni ei ole siten mitään salattua tietoa, mitä ei olisi jossain jo julkistettu. Jos sieltä tulee jokin tieto, joka pitää kertoa, niin silloin tiedotan sen eteenpäin. Tämänhetkisestä tilanteesta itselläni ei ole muuta tietoa.

Eli tässä tapauksessa minun pitäisi siis tavoitella suoraan Juha Hyttiä?

– Joo, mutta mä en usko, että hän just tällä hetkellä hirveän innokkaasti mitään kertoo, koska ei hän varmaan voi kertoa muuta kuin tämän saman asian. Veikkaan, että ensi viikolla ollaan viisaampia koska tuntuu siltä, että tämä yrityssaneeraushakemus on tarkoitus tehdä ihan lähipäivinä. Tuskin sitä kovin pitkälle kannattaa venyttää. Itse en kovin tarkkaan tunne näitä juridisia kuvioita, miten se tapahtuu.

Kun Lindblom painottaa jälleen, ettei hänellä ole mitään enempää tietoa Eastwayn tämänhetkisestä taloustilanteesta, päätän jättää aiheen sikseen. Sen sijaan totean, etteivät Hytit kaikesta päätellen tee enää veljeksinä yhteistyötä.

– Ei, ei, koska se oli luontainen tapa [erota]. Mä en tiedä miten se omistus meni, mutta voisin kuvitella, että oliko Capmanilla jokin enemmistöomistus sitten. Eli kun veljekset saivat tarjouksen myydä Eastwayn pois, niin he tarttuivat tarjoukseen.

Mitään dramatiikkaa veljesten teiden erkanemiseen ei liity, muistaa Lindblom vielä hetken päästä lisätä.

– Vähän ajan kuluttua Juhi sitten perusti tämän Live Entertainment Finlandin, tehden yksin sitä konserttipuolta, kun taas Jyrki jäi toiselle puolelle. Se oli se vanha Eastway, jossa veljekset olivat kahdestaan ainoina pääosakkaina. Kehitys kehittyy, kuten tapana on, Lindblom muotoilee.

– Laitan sinulle kyllä tiedotteita aiheeseen liittyen heti, jos niitä tulee työn alle – tai tuleeko milloinkaan. Niistä löytyy sitten tuoreimmat uutiset.

Kiitän tästä ja totean, että mediakin seuraa varmasti valppaana Eastway Liven toimintaa tästä eteenpäin.

– Sanoin [Eastwaylle], että aina kannattaa eri asioista olla ensin uutisoimassa, mutta he eivät ymmärtäneet siellä, miten aktiivisesti mediat seuraavat näitä erilaisia diaareja eri oikeusasteissa. Samana iltana aloin sitten vääntämään heille omaakin tiedotetta, ettei tässä asiassa mentäisi pelkästään lehtien avulla. Vaikeita juttujahan nämä ovat, Lindblom toteaa.

JUHA HYTTI EI VASTAA

Kaiken tämän jälkeen on enemmän kuin aiheellista antaa myös Eastway Liven eli Live Entertainment Finlandin ja Entertainment Investin toimitusjohtajalle Juha Hytille puheenvuoro tässä blogissa.

Musiikkialalla on lähinnä kolmenlaisia toimijoita: on Tavastian Juhani Merimaan kaltaisia  tekijöitä, jotka vastaavat puheluun kuin puheluun. Sitten on niitä, joita joutuu tavoittelemaan portinvartijoiden välityksellä. Lopuksi on niitä, jotka jakavat auliisti puhelinnumeroaan, mutteivät vastaa muille kuin tutuille.

Juha Hytti näyttää sijoittuvan viimeiseen kategoriaan.

Koska puhelinsoittoni Juha Hytille tiistaina 26. helmikuuta 2019 ei tuota toivottua tulosta eikä tällä ole edes puhelinvastaajaa käytössään, päätän laittaa haastattelukysymykseni suoraan sähköpostiinsa.

Ne seuraavat tässä:

1. Mitä kuuluu Eastway Livelle?

2. Monet Eastway Liven viime aikoina markkinoimista konserteista ovat siirtyneet (Hector), muuttuneet (Kim Wilde Bonnie Tyleriin) tai peruuntuneet (Katrina Leskanich, Doro, Suzi Quatro) viime aikoina. Mistä tämä johtuu?

3. Verkossa monet asiakkaat ovat valitelleet, etteivät ole saaneet rahojaan takaisin peruuntuneiden keikkojen lippupalautuksista. Miten kommentoitte väitteitä?

4. Olette antaneet eri yhteyksissä ymmärtää, että esimerkiksi Kim Wilden peruutus johtui artistin aikataulumuutoksista. Mutta esimerkiksi Kim Wilden organisaatiosta on kerrottu, ettei mitään sopimuksia Suomen keikoista Eastwayn ja Kim Wilden välillä ole edes ollut. Kuka puhuu totta?

5. Mitä lakimiehen koulutuksellanne ajattelette konserttijärjestäjästä, joka myy lippuja sellaisten artistien konsertteihin, joihin konserttijärjestäjällä ei ole edes voimassaolevia sopimuksia?

6. Eastway Liven keikkoja kauppaava Menolippu mainostaa kotisivuillaan muun muassa Big Countryn, Peter Bencen, Naturally 7:n, Maggie Reillyn, Manhattan Transferin ja Bonnie Tylerin konsertteja. Näistä tapahtumista ei ole kuitenkaan mitään mainintaa artistien kotisivuilla. Ovatko nämä keikat kuitenkin toteutumassa? 

7. Onko Eastway Livellä voimassa olevat sopimukset näiden edellä mainittujen artistien kanssa?

8. Näiden edellä mainittujen tapausten seurauksena Kuluttajavirasto ei suosittele keikkalippujen ostamista ennakkoon Eastway Liven tapahtumiin. Mitä vastaatte epäilijöille?

9. Ostaisitteko itse keikkalippuja tällaisen konserttijärjestäjän tapahtumiin?

10. Miten veljessuhteet jaksavat nyt, kun Jyrki on tuottamassa esimerkiksi Cheekin stadionkonserttien kaltaisia menestystarinoita Brightin puitteissa samalla kun Eastway Live rypee konkurssin partaalla? Tehän kuitenkin aikoinaan aloititte vanhan Eastwayn yhdessä.

Tätä kirjoitettaessa torstaina 28. helmikuuta 2019 Juha Hytti ei ole toistaiseksi vastannut sähköpostiviestiini.

EASTWAYN TRAAGINEN LOPPU

Juha Hytin Eastwayn hurja matka traagiseen nykytilaansa herättää paljon kysymyksiä. Kun kerran firman kurssi on ollut tiedossa jo vuosia, niin miksi sen on annettu huseerata näinkin kauan ilman seuraamuksia?

Vai onko Eastwayn nimen maineikas ja kunniakas historia painanut vaakakupissa niin paljon, että sille on haluttu antaa siimaa viimeiseen asti, jotta yritys pääsisi takaisin jaloilleen varteenotettavaksi konserttijärjestäjäksi.

Senkin jälkeen, vaikka kymmenet elleivät sadat – tai jopa tuhannet – pettyneet konserttikävijät ovat joutuneet kärttämään rahojaan takaisin peruutetuista konserteista vaikeimman kautta – viranomaisia ja rikosilmoituksia myöten.

Ei kuulosta enää sellaiselta toiminnalta, jolle voisi ennustaa kovin hedelmällistä ja menestyksekästä huomista, jos viimeisetkin nostalgiaan taipuvaiset potentiaaliset asiakkaat karkoitetaan näin tehokkaasti.

Kuten vanha viisaus kuuluu, niin pahat sanat jostakin yrityksestä leviävät huomattavasti tehokkaammin kuin hyvät. Ja sosiaalisesta mediasta on tänä päivänä varsin haastavaa löytää enää mitään positiivista sanottavaa Eastwayn toiminnasta.

Tässä yhteydessä tuleekin mieleen se Abraham Lincolnin kuuluisa sitaatti: "Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa."

Mutta onko tähän kaikkeen Eastwaykään yksinomaan syypää?

MENNEEN MAAILMAN EASTWAY

Olen tässäkin blogissa kirjoittanut vuosien varrella suomalaisen musakentän yksipuolistumisesta ja yhdenmukaistumisesta niin paljon, että samojen latteuksien ja itsestäänselvyyksien viljely tuntuu turhauttavalta ja täysin turhalta.

Mikään ei kuitenkaan muutu, koska ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin, jolle esimerkiksi suuret massakonsertit tarjoavat ihania mahdollisuuksia kokea onnellisia yhteenkuuluvaisuuden tunteita universumin ja toisten lajitoverien kanssa.

– Suomalaiselle artistille ei ole maassamme koskaan aiemmin tehty tämän kokoluokan tapahtumaa. Alusta asti oli selvää, että mikään perinteinen ei riitä, vaan lähdemme toteuttamaan isoa ja näyttävää kansainvälisen tason tuotantoa, totesivat Bright Finland Oy:n Jyrki Hytti ja Jarno Uusitalo Evento-lehden advertoriaalissa syyskuussa 2014 Cheekin Helsingin Olympiastadionin keikkojen jälkeen.

Ainoastaan tekijät vaihtuvat, eivät teot.

Suomessakin vanhan Eastwayn apajilla hääräävät tänä päivänä muun muassa Riki Huhtalan RH Entertainment, Kari Penttisen Master Events, Hardi Loogin RL Concerts, Rauha Kyyrön (ent. Juha Kyyrö) Fullsteam – ja miksei myös Vesa Ristimäen No Fear Agency.

Kyse ei varsinaisesti ole enää edes siitä, jättääkö Juha Hytin Eastway Live varsinaisesti jonkun tyhjiön suomalaiselle viihdekentälle.

Kylmä totuus on, että ei jätä.

Tämän näkemyksen jakaa myös Eastway Liven entinen toimitusjohtaja ja Juha Hytin kakkosmies Vesa Ristimäki.

– Ei sitä tyhjiötä tule, kyllähän se tyhjiö täyttyy nanosekunnissa. Tässä maassa on monta hyvää ja osaavaa toimijaa, kuten nämä suurimmat eli kansainvälisesti omistetut Live Nation, Fullsteam ja Sanoma-konserni. RHE on viime aikoina noussut ihan varteenotettavaksi kilpailijaksi ja sitten on näitä pienempiä, jotka tekee omia juttujaan koko ajan.

– Musiikkiala ja livebisnes toimii sillä tavalla, että kun yksi poistuu, niin aika nopeasti muut nappaavat sen jättämän tyhjiön tai sen siivun, mikä sieltä vapaaksi jää. Toisaalta enhän minäkään tiedä, mikä se tilanne siellä [Eastway Livellä] loppujen lopuksi on. Eihän se ainakaan vielä ole kaatunut, mutta julkisten taloustietojen perusteella haastavaa on.

Kun vanhan Eastwayn Jyrki Hytti on päässyt Brightin ja siihen liittyvien aputoiminimien puitteissa rakentamaan esimerkiksi Cheekin stadionkonserttien kaltaisia menestystarinoita, näkyy isoveli Juha Hytti tarrautuvan oljenkorsiin vanhojen nostalgia-aktien buukkaajana.

Tähän kiteytyvät Eastway Liven – eli Live Entertainment Finlandin ja Entertainment Investin – perimmäiset ongelmat: yrityksen toiminta ei näytä olevan enää tässä ajassa kiinni.

Siten se alkaa vuosi vuodelta muistuttaa enemmän ja enemmän sitä vanhaa nukkavierua sirkusta, joka kiertää vielä kerran entistä pienempiä pitäjiä ja paikkakuntia tässä maassa, koska isommille areenoille ja pelikentille sirkuksen uskottavuus ja maine on jo mennyt.

Siellä sitten sirkustirehtööri vetää vielä kerran elämää nähneet puupenkit ja -pöydät naftaliinista, kasaa lippusiimoista jonkun anniskelualueeksi kuvailtavan tilan yhtäälle ja VIP-alueen toisaalle, joka ei eroa edellisestä kuin lipun hinnassa. Mutta ainakin voi hetken aikaa olla VIP, Very Important Person, erittäin tärkeä henkilö.

Erittäin tärkeä henkilö suomalaisessa musiikkimaailmassa on epäilemättä ollut aikanaan myös Juha Hytti, mitä ei todellakaan sovi unohtaa muistellessa suomalaisen estradiviihteen virstanpylväitä viimeisen neljän vuosikymmenen varrelta.

EASTWAY – RAUHANTEKIJÄ

Itsekin muistelen vielä lämmöllä sitä ihmeellistä ja onnellista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka koin Helsingin Senaatintorilla 1993 kaljakassini kera noin 60 000 muun helsinkiläisen kanssa, kun Eastway kiikutti Leningrad Cowboysin ja Venäjän Puna-armeijan kuoron meidän kaikkien ihmeteltäväksi pyhälle paikalle Helsingin Tuomiokirkon eteen.

Siinä todellakin tuntui hetken aikaa siltä, että tässä oltiin nyt todistamassa jotakin elämää suurempaa, jossa rakennettiin  pyhää siltaa ja ymmärrystä idän ja lännen eripuran välille. Hullun suomalaisen rockyhtyeen ja mahtipontisen venäläisen kuoron synnyttämän äänivallin alle tuntuivat hautautuvan kylmät sodat, vanhat sotakirveet ja vuosikymmeniä kestäneet kaunat.

Se oli kuulkaa suurta suomalaista rockhistoriaa, rakkaat siskot ja veljet – ja puitteet tälle ylevälle kauneudelle loi Eastway.

Tätä ei missään nimessä sovi unohtaa.

Koskaan.

Nykyajan sosiaalisen median kyräilyn, vihapuheen, rasismin ja yhteiskunnallisen eriarvoistumisen keskellä saattaa todellakin olla hankala muistaa tai ymmärtää 25 vuoden takaista aikaa, kun suomalaisella hulluudella ja rockmusiikilla rakennettiin rauhaa ja rakkautta sekä luotiin glasnostia eli avoimuutta ja perestroikaa eli harjoitettiin jälleenrakentamista idän ja lännen eri etnisten kansallisuuksien välille.

Nyt mielemme myrkyttävät median luomat uhkakuvat maahamme merten takaa saapuvista kiihkomuslimeista ja arabiterroristeista, jotka tulevat tänne ensin tuhoamaan meidän kristillisen hyvinvointiyhteiskunnan ja sen jälkeen raiskaamaan kaikki suomalaiset naiset.

Ennen heitä tuon uhkakuvan suomalaisille loivat neuvostoliittolaiset ja venäläiset.

Mutta enää ei ole sellaista Eastwayta tai Leningrad Cowboysia, joka rakentaisi samanlaista ymmärrystä tähän maahan kuin 25 vuotta sitten.

Tempora mutantur, nos et mutamur in illis – ajat muuttuvat ja me niiden mukana.

HUKKUVAN VIIMEINEN HENKÄYS

Kun eri viestintäkanavat eivät tänä päivänä täyty kuin suomalaista levybisnestä 95 prosentin markkinaosuudella pyörittävistä Warnerin, Universalin ja Sonyn kansallisista artisteista, ei tarvitse ihmetellä miksi kaikkialla näkyvät, kuuluvat ja esiintyvät mitä enemmissä määrin samat tähdet.

Paitsi Eastwayn tapahtumissa, joissa kuuluu historian siipien kahina ja havina.

Ei tässä yhtälössä jää enää tilaa millekään vanhan liiton Eastwaylle, joka toimittaa lähinnä epämääräisiä muistelutilaisuuksia varttuneemmalle väestölle näiden nostalgian nälkään. Epämääräisiähän ne ovat, kun sirkustirehtööri siirtelee, peruuttelee ja vaihtelee trapetsitaiteilijoita ja klovneja milloin mistäkin syystä.

Rahahan siinä puhuu. Ja epätoivo. Ja jämähtäminen menneisyyteen.

Sekä vanhan sirkustirehtöörin lohduton ja koruton taistelu aikaa sekä muuttuvan maailman tyrskyjä ja myrskyjä vastaan, missä tämä eläkeikää lähestyvä menneen maailman stara yrittää vanhalla maineellaan tarttua viimeisiin oljenkorsiin – kuin hukkuva ennen viimeistä henkäystä.

Kun uutta kassavirtaa saa lähinnä myymällä ennakkolippuja tapahtumiin, joiden toteutumisesta ei ole enää varsinaisesti mitään takeita. Niistä rahoista pitäisi sitten maksaa ennakot artisteille sekä palauttaa lippurahoja keikkaperuutuksista.

Kun ei halua, osaa eikä uskalla luovuttaa ennen kuin viimeisetkin asiakkaat ovat kaikonneet, koska eivät ole saaneet rahoilleen vastinetta saati niitä takaisin. Yritä siinä konkurssissa nyt enää tehdä sitten jotenkin uskottavaa ja kestävää bisnestä, vaikka mainostaisi miten paljon Soundin takasivulla ja julistaisi mediassa, etteivät sovitut konsertit ole vaarassa.

Siksi valtiovalta on nyt verottajan johdolla viheltämässä tämän epätoivoisen pelin poikki vihdoin ja viimein. Pelin, jossa shakkimattia on huudettu eri suunnista jo pidemmän aikaa.

Ainoa joka tätä huutoa ei ole halunnut nähdä, kuulla ja hyväksyä on ollut Eastway Liven toimitusjohtaja Juha Hytti.

– Juhi on ollut aina sellainen oman tiensä kulkija, on useampi alan ihminen todennut blogistillenne tämän toimintatavoista tätä artikkelia tehdessäni.

Rocktoimittajan päiväkirja haluaa toivottaa Juha Hytille oikein antoisia eläkepäiviä ja kiittää Eastwayta kaikista kokemistaan upeista elämyksistä vuosikymmenten varrelta, joissa yrityksellä on ollut näppinsä pelissä.

Skål!



Lähteet: Henkilöhaastattelut, Facebook, yritysten verkkosivut, Ilta-Sanomat, Taloussanomat, Talouselämä, Kymen Sanomat, Kaleva.

torstai 14. helmikuuta 2019

Mikä mun päässä nykii?

Mikä mun päässä nykii
Onks se joku tauti
Mikä mun päässä nykii
Ei kai se haittaa koulunkäyntii
– Maho Neitsyt: Mikä mun päässä nykii (1979)

Ne aloittivat mulle lääkityksen.

Motörheadin Lemmy Kilmister (RIP) sekä Sonic Rootsin
Björn Again Electric ja Jarski Littbarski Helsingin
yössä kymmenisen vuotta sitten.
Ne jotka tietävät minut jostain peruskoulusta muistanevat, että saatoin ajoittain olla ahdistunut, levoton, ylienerginen, ylivilkas, villi, impulsiivinen, spontaani ja yleisesti ottaen täysin keskittymiskyvytön kouluympäristöön. Siihen pisteeseen asti, että ala-asteen viidennellä luokalla ne uhkailivat jo tarkkailuluokalla, koska en selvästikään sopeutunut normaaliin koulunkäyntiin.

No, kuudennella luokalla istuin kostoksi tuppisuuna koko lukuvuoden ja vastasin vain kysyttäessä. Siitä hyvästä sain sitten 50 markan stipendin, koska olin vihdoin "sopeutunut".

Hehheh.

Ylä-asteella helvetti sitten repesi, kun kaikki patoutuneet energiat pääsivät valloilleen. Sitä lennettiin kavereiden kanssa tunneilta pihalle jo lähtökuopissa ja jouduttiin opettajien puhutteluun, koska ei haluttu sopeutua opetussuunnitelmaan.

Hehheh.

Parasta oli silti, kun rehtorina ollut Hanoi Rocksin kitaristin Nasty Suiciden faija Harry "Nappe" Stenfors kutsui minut ja pari toveriani puhutteluun erään aamuhartauden jälkeen, koska emme olleet käyttäytyneet kunniallisesti tilaisuudessa.

Tilanteen absurdius nauratti minuakin sillä hetkellä siinä määrin, että Nappe katsoi parhaakseen lyödä nyrkillä pöytään ja äristä pahaenteiset sanat:

– Österman, om du vill ha krig med mig så ska du få det också!

HAHHAH!

Sillä hetkellä nauratti entistä enemmän.

Vuosia ja vuosikymmeniä myöhemmin törmäsin lopulta myös Nappe Stenforsin jälkikasvuun Vantaan Ankkarockissa jurri- ja piripäissäni Jan "Nasty" Stenforsiin, jolle kerroin tarinani tämän isästä.

– Han måste då ha varit ganska så sur på dig, kuittasi Nasse stoorini lakonisesti.

Vuosien myötä elämä alkoi naurattaa entistä vähemmän.

Niihin aikoihin kun kävin kouluja 1980-luvulla, ei tehty mitään ADHD-diagnooseja, eihän sellaisesta edes tiedetty mitään. Pienenä huomasin vain useissa tilanteissa olevani rauhaton, levoton ja ahdistunut tietämättä miksi.

Joten kun 13-vuotiaana löysin alkoholin, tuntui se pelastukselta – jo ensimmäisestä ryypystä lähtien. Siitä muodostui ensi hetkestä lähtien elämäni rakkaus, pelastus ja paras kaveri.

– Sinusta en luovu ikinä, muistan ajatelleeni tuolloin.

Alkoholi, musa ja mimmit.

Huomasin nopeasti, miten alkoholi auttoi pakenemaan tätä pahaa maailmaa. Kun oli täysin sekaisin, ei tarvinnut välittää kenestäkään ja mistään. Ei vanhempien tappeluista, ei opettajien koulukiusaamisesta, ei elämästä, ei huomisesta. Silloin ymmärsin myös, miksi isäni tykkäsi juoda itsensä ihan umpitunneliin ja täydelliseen sekavuuskuntoon tasaisin väliajoin.

Ajattelin olla vielä parempi kuin isäni.

Mutta ei se alkoholi auttanut kuin vain hetkeksi kerrallaan. Onneksi omat työt media-alalla ja rokkibisneksessä mahdollistivat nopeasti tajuamaan sen, että näissä hommissa voi olla miten tillin tallin tahansa.

– Kirjoita mitä tahansa kunhan kirjoitat nimet oikein, evästi nyt jo edesmennyt Rumban alkuaikojen päätoimittaja Rami Kuusinen (1963–1996) aloittelevaa rokkitoimittajaa, tulevaa tuurijuoppoa ja myöhempien aikojen alkoholistia.

Kirjoitettuani ja sovitettuani 1995 Gandalf-yhtyeellemme biisin nimeltä The Cradle, olin niin ylpeä ja innostunut biisistä, että lähdin lähes samalta istumalta neljä päivää kestäneelle ryyppyretkelle. Biisin, joka on Klaus Flamingin mielestä yksi parhaista suomalaisista metallibiiseistä kautta aikojen.

Tästä saavutuksesta ja onnistumisesta olen oikeasti edelleen ylpeä.

Siinä biisissä tuntui olevan jotain korkeamman johdatusta. Se korkeamman johdatus johdatti minut lopulta neljän päivän jälkeen havahtumaan ja heräämään koomastani Helsingin Tuomikirkon portailta.

Se havahdutti. Se herätti. Se pelästytti.

Mutta vain hetkeksi.

Kesä 1996 oli itselleni niin kostea, että löysin lopulta itseni Hesperian mielisairaalan vastaanotolta hakemasta helpotusta ja apua. Ei ne itseäni sisälle ottaneet, mutta antoivat B12-vitamiinipiikin perseeseen ja jonkun Imovane-reseptin "nukkumista helpottamaan".

No, se yksi Imovane-nappi hoiti minut jotenkin pois pelistä puoleksi vuodeksi.

Tässä välissä olin eräällä Saksan reissulla löytänyt kokaiinin. Eipä siitä tullut mitään sen kummempaa riippakiveä kuin vähän jännitystä ja iloa elämään. Eikä edes mitään krapulaa seuraavaksi päiväksi.

Ne kokemukset olivat kuitenkin sen verran rohkaisevia, että päätin seuraavaksi kokeilla amfetamiinia joskus 25-vuotiaana erään kostean baari-illan jälkeen Rock Café Maestrossa. Sitä löytyikin joiltakin hämäriltä kadunmiehiltä, jonka voimin tulikin valvottua koko seuraava yö paskaa jauhaen jonkun nastan mimmin kanssa jossain rappukäytävässä.

Nopeasti opin, että amfetamiini eli piri on helvetin hyvä piriste ja jatke bailaamiseen. Sen voimin kun voi dokata niin paljon kuin sielu sietää eikä mene edes sekaisin.

Hahhah!

Pirin paskin ja paras puoli ovat sama asia.

Se antaa niin hyvin virtaa, että voit dokata kaikki muut pöydän alle. Siinä kun olet sitten dokannut kaikki muut pöydän alle ja selviytynyt voittajaksi, olo on aika tyhjä ja tylsä kun kekkuloit yksin pystyssä silmät sirrillään ilman ryyppyseuraa.

Mutta ei sekään auttanut tappamaan alituista ahdistusta ja levottomuutta. Onneksi työ oli sellaista, että se mahdollisti useiden päivien ryyppy- ja vetoputken. Kun veti neljä tai viisi päivää viinaa ja mahdolliset muut oheistuotteet siihen päälle, pystyi siitä seuraavan krapulan aikana tekemään työnsä joten kuten, kun sai sen alituisen ahdistuksen ja levottomuuden kaikkoamaan edes hetkeksi.

– Nalle, mikä sulla on kun sä et jää tohon piriin koukkuun, kysyi eräs nyt jo edesmennyt ystäväni joskus, kun olimme jälleen kerran nuuhkimassa pulveria yhdessä.

Tämä ystäväni oli jo siinä vaiheessa sen verran pahassa pirikoukussa, että hän oli jo alkanut pahasti menettää luomisen ja soittamisen lahjaansa.

– En tiedä, en todellakaan tiedä, vastasin, ennen kuin nuuhkaisin taas pienet viivat ainetta.

Hahhah!

Siinä kolmenkympin korvilla alkoivat ahdistukset ja masennukset olla sen verran arkista kamaa, että niitä varten piti käydä valittelemassa oloja oikein lekurissa, joka löikin minulle suoraan Efexor-mielialalääkepaketin käteen "testiksi".

Opin nopeasti, että niitä kun veti viinan kanssa, alkoi tapahtua "juttuja".

Kuten sellaisia, että saattoi huomata olevan neljän järkkärin raudoittama Turun Ruisrockin lauttajonossa sekä huomata seuraavana päivänä esittelevänsä paljasta persettään samaisen festivaalin hevikaraokelavalla Doorsin L.A. Womania esittäessään – tai tässä tapauksessa Ruisrock Womania – jonka päätteeksi Juhani Merimaa tulee henkilökohtaisesti repimään mediapassini pois kaulastani.

Voin vain pahoitella.

Kun kohtasin elämäni naisen Tampereen Musa & Median yhteydessä 2009 tuntui siltä, että jotakin tolkkua alkoi vihdoin ilmaantua elämääni. Tuli kirjaa, tuli luovuutta, tuli rakkautta, tuli raittiutta. tuli muutto pois Helsingistä.

Turkuun muutettuani itseäni vaivannut epämääräinen ahdistus kaikkosi kuin taikaiskusta. Tämäkö sen kaiken takana olikin?

Vanhat demonit eivät kuitenkaan jättäneet rauhaan. Tuli töitä, tuli ideoita, tuli visioita, tuli stressiä ja tuli ahdistusta. Tätä kaikkea piti sitten yrittää lievittää eri tavoin, kuten vaikka somettamisella.

Ja lopulta reilun vuoden raittiuden jälkeen myös alkoholilla, kun ei se raittiuskaan tuntunut tekevän autuaaksi tai poistamaan tiettyjä ongelmia elämästä. Kyllähän se alkoholi toikin helpotuksen – hetkeksi – mutta vei lopulta vaihtokaupassa pois myös kaiken muun.

Luovuuden, keskittymiskyvyn, työkyvyn, voimavarat, duunit, rahat – ja lopulta myös elämän rakkauden.

Tässä kohtaa ei enää pahemmin naurattanut. Ei, vaikka sitä kaljaa yritti repiä vaikka miten paljon kitusiin.

Kun istut ylhäisyydessä yksinäisyydessäsi repimässä kaljaa kitusiin – koska et halua olla kenellekään vaivana ja taakaksi – ja hampaaton mummo tunkee väkisin pöytään häiritsemään omaa rauhaa ja rakkautta alkoholin kanssa, alkaa itsemurha tuntua yhtäkkiä varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Kun siinä alennustilassa ei kiinnosta musa tai mimmit – eikä enää oikeastaan edes alkoholi. Se on vain väline, jolla saa hetkellisen helpotuksen, kunnes lopulta sekin lakkaa toimimasta.

Onneksi matkassani on kulkenut jo 1990-luvulta lähtien Black Sabbathin alkuperäisen rumpalin Bill Wardin Ozzy Osbournen Don't Blame Me -dokumenttielokuvaan lausuma viisaus – "itsemurha on vain lopullinen ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan".

Silti niissä synkimmissä ahdistuksen ja henkisen ahdingon hetkissä tulee kysyneeksi itseltään, tätäkö on elämäni? Tämäkö on elämäni? Tämäkö on tulevaisuuteni? Aina ja iankaikkisesti?

Aamen.

Vaikka yritti mitä, ei se ahdistus ja levottomuus mihinkään kaikonnut, päinvastoin. Sen sijaan sellainen lapsuuden ja nuoruuden ulkoinen levottomuus näytti muuttuneen vain sellaiseksi pään sisäiseksi kaaokseksi ja sumuksi, josta yritin epätoivoisena tarttua milloin mihinkin oljenkorteen vain toivoen, josko tämä toisi pelastuksen, helpotuksen ja elämän takaisin. Turha toivo.

Enää ei naurattanut yhtään.

Se on ihan oman tarinansa paikka, mitä kaikkea reilun vuoden aikana Tampereella tapahtui 2017–2018, mutta sanotaan nyt tässä kohtaa vaikka näin, että lähdin Tampereelle hakemaan vastauksia ja kun olin saanut niitä, päätin keväällä 2018 palata takaisin Turkuun.

Eikä se todellakaan ollut mikään helppo rasti, vaikka se yhteen lauseeseen kirjoitettuna saattaa siltä kuulostaakin, vaan ihan oma tarinansa sekin. Silti tämäkään muutos ei näyttänyt tuovan toivottua ja odotettua pelastusta.

Jäljelle jäivät vain Kelan asumistuki ja toimeentulotuki.

Hehheh.

Joskus viime toukokuun puolivälissä olo ja mieliala oli taas sellainen, että vaihtoehtoina oli joko vetää perseet, viillellä itseään tai itsari. Sen sijaan päätin vielä kerran yrittää saada apua Suomen terveydenhuollolta, joka oli vuosikymmenten varrella tarjonnut itselleni lääkkeiksi joko vittuilua tai paskaa buranaa ja panadolia.

– Nyt loppui pelleily ja saatte jumalauta alkaa tutkimaan minua oikein kunnolla. Mä olen vittu 45-vuotias ja mä olen vittu menettänyt tähän tultuani ihan kaiken, myös tulevaisuuteni, rähjäsin ahdistuksessani Turun lääkärille.

Näköjään siitä hätähuudosta oli jotakin apua, sillä sain uuden lääkäriajan kesäkuulle.

Sen uuden lääkäriajan jälkeen sainkin sitten elokuuksi Turun akuuttityöryhmän pollatohtorille.

Vitut siitä mitään apua ollut. Tietenkään.

Joten piti turvautua vanhoihin konsteihin. Kesä 2018 menikin reilun parin kuukauden raittiuden jälkeen varsin kosteissa merkeissä. Taas kerran. Mutta tällä kertaa oli vitun nastaa. Kesän kohokohta oli, kun sain vitun hyvää piriä Puntalasta eräältä viehättävältä herrasmieheltä, joka oli onnistunut salakuljettamaan tavaransa Härmään oikein ulkomailta asti.

Niin hyvää tavaraa en ole Suomessa saanut sitten 1990-luvun, josko silloinkaan.

Loppujen lopuksi tuon varsin loistavan kesän jälkeen tulin pohtineeksi, että onko tämä kesä parasta, mitä voin päihteillä saavuttaa.

Ja vaikka miten tuota kysymystä yritin käännellä ja väännellä päädyin lopputulokseen, että kyllä, tämä on parasta mitä voin päihteillä saavuttaa enää tänä päivänä. Tästä eteenpäin suunta on vain alaspäin.

Ja mikä on seuraava piste, kun on jo menettänyt puolisonsa, perheensä, asumistonsa, työnsä, rahansa, luovuutensa, keskittymiskykynsä, lähimuistinsa ja tulevaisuutensa.

Hehheh.

Joten 9. syyskuuta 2018 päätin jälleen kerran yrittää raitistumista. Tästä on varmaankin kiittäminen joitakin ympäröiviä henkimaailman voimia, jotka ilahduttivat minua eräällä ihanalla raitistuneella naisella, Hank Von Hellin Bum To Bum -biisin videolla, Steve-O:n cameo-vierailulla kyseisellä kuvatallenteella sekä Jackassin Brandon Novakin tarinoinneilla.

Vittu, jos noikin pysyvät tuohon niin pakko itsenikin on vielä yrittää!

Kun olin tehnyt jälleen yhden turhan käyntikerran Turun pollatohtorilla tajusin, ettei tämä riitä, jos aion ja haluan raitistua. Haluanko?

Tuossa kohtaa tajusin, ettei se tule omin avuin onnistumaan. Joten piti nöyrtyä hakemaan vertaistukea muilta sekopäiltä.

Tässä sitä ollaan sitten kimpoiltu, pollatohtorilla ja vertaistukiryhmissä. Silti nämäkään apukeinot eivät ole olleet riittäviä. Ei se sumu ole mihinkään kaikonnut eikä keskittymiskyky ja luovuus palannut.

Tätäkö on elämäni? Tämäkö on elämäni? Tämäkö on tulevaisuuteni? Aina ja iankaikkisesti?

Ei.

Viime lauantai-aamuna 9. helmikuuta 2019 synnyin uudelleen.

Edellispäivänä olin jälleen kerran suunnannut Turun pollapolille. "Jälleen kerran yksi turha lääkärikäynti täysin tyhjässä ja tyhjänpäiväisessä elämässäni", mietin ankeassa loskakelissä.

Tämä kerta oli kuitenkin erilainen.

– Onhan sulla varmasti ollut ADHD, joka näin vanhemmiten on muuntautunut ADD:ksi.

Sen takia minä sitä apua tulin hakemaankin, totean lääkärille.

– No, kokeillaan nyt tätä lääkettä, tämä sopii noin 50 prosentille potilaista. Jos tämä ei auta, niin sitten tutkitaan lisää, mutta lähdetään nyt tällä liikenteeseen, koska ADHD:ta ja ADD:ta on helpompi lääkitä. Kun löydetään siihen toimiva lääke katsotaan seuraavaksi, oletko mahdollisesti myös bipolaarinen ja lääkehoidon tarpeessa myös siihen.

Otan ensimmäisen 18 milligramman Concerta-pillerini seuraavana päivänä.

Mitä seuraavaksi tapahtuu räjäyttää mieleni, tajuntani ja elämäni. Tai entisen elämäni. Tai sen 45 vuotta, jotka olen edellisen neljän tunnin aikana vuodattanut tähän päätteelle tähän tekstiin, jota olet lukenut – mikäli olet tullut tähän asti.

Moi, mä oon Nalle. Se Nalle, joka katosi jonnekin pimeyteen vuosien myötä.

Se omituinen sumu, keskittymiskyvyttömyys ja epävakaus, joka on vaivannut minua enemmän tai vähemmän aina – kunnes viime vuosina enemmän ja enemmän – on poispyyhkäisty kuin taikaiskusta.

Toimiiko?

No vittu toimii! Todellakin toimii!

Toimii niin hyvin, että koen jälleen eläväni. Koen saaneeni elämäni takaisin. Koen jälleen hengittäväni. Koen jälleen näkeväni valot, värit ja maailman ihmeellisyyden.

Ja vielä yli viisi kuukautta raittiina, ilman alkoholin tuomaa hetkellistä euforiaa.

Voi vittu! VOI VITTU! Huhhuh!

Mitä kamaa se Concerta sitten oikein on?

Katsotaanpa Wikipediasta:

"Metyylifenidaatti (Suomessa mm. kauppanimillä Ritalin ja Medikinet sekä pitkäaikaisvaikutteisena Equasym Retard, Concerta ja Medikinet CR) on psykoaktiivinen aine, jota käytetään eräiden neuropsykiatristen sairauksien hoidossa. Sillä on myös väärinkäyttöpotentiaalia, ja on luokiteltu YK:n psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa kielletyksi aineeksi ja luokitellaan siten huumausaineeksi myös Suomessa."

"Metyylifenidaatti on stimulantti, joka parantaa vireystilaa ja tarkkaavuutta. Sillä hoidetaan muun muassa tarkkaavuushäiriöitä ADD, narkolepsiaa, narkomaniaa ja kognitiivisia oireita. Metyylifenidaatti on voimakkaampi stimulantti kuin kofeiini, mutta heikompi kuin amfetamiini."

"Metyylifenidaattia myös väärinkäytetään, jolloin sen haitat ovat samankaltaisia kuin amfetamiinin väärinkäyttäjillä. Metyylifenidaatin vaikutusmekanismi on lähempänä kokaiinia kuin amfetamiinia. Metyylifenidaatti on siis dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä. Suomessa metyylifenidaatti luokitellaan ATS-lääkkeisiin (ATS = amfetamiinityyppinen stimulantti)."

"Tarkkaavaisuushäiriöiden epäillään johtuvan aivojen dopamiinijärjestelmän puutteellisesta toiminnasta. Koska metyylifenidaatti toimii dopamiinin takaisinoton estäjänä, se estää dopamiinin poistumista synapsista johtaen näin suurempiin dopamiinipitoisuuksiin. Metyylifenidaatti lisää myös dopamiinin vapautumista aivojen otsalohkossa. Nousseet dopamiinipitoisuudet parantavat tarkkaavaisuutta, vireystilaa, aloitekykyä ja keskittymiskykyä."

Asia selvä. Laillista piriäkö?

Mieleeni juolahtaa edesmenneen ystäväni takavuosien ihmettely:

– Nalle, miten sä et jää tähän piriin koukkuun?

Ehkä tiedän siihen nyt vastauksen jo paremmin. Jos ystäväni käytti sitä ainetta huumausainetarkoituksessa, niin ehkä se toimi itselleni pikemminkin ADHD- tai ADD-lääkkeenä.

Mikä tämänhetkinen fiilikseni sitten on?

No, ota ne elämäni parhaat pirit sieltä viime vuoden Puntalasta selvinpäin ilman sellaisia nousuja ja laskuja, mitä piri aiheuttaa, niin saatat löytää vastauksen jostain sieltä.

Tai ole ennemmin ottamatta jos et oikeasti tarvitse.

Itse näemmä tarvitsen. Selkeästi. Itse näemmä tarvitsen ihan vain siksi, että pystyisin vielä tekemään jotain järkevää ja luovaa elämälläni, sen sijaan että ryyppäisin itseni ennenaikaiseen hautaan kaiken toivon ja tulevaisuudenuskon menettäneenä.

Ei mikään helpoin tie. Aika vittumainen. Aika paskamainen. Aika synkkä. Aika pimeä.

Jostain löytyi kuitenkin sellainen usko, apu ja tuki, joka kuljetti valoa kohti tähän pisteeseen. Tähän missä olen juuri nyt. Luovana. Keskittyneenä. Tyytyväisenä. Tasapainoisena. Elävänä. Väkevänä. Voimakkaana. Rohkeana.

Kiitollisena.

Ensin tuli usko, että jotain parempaa on vielä pakko olla luvassa. Mutta se oli vasta ensiaskel. Nimittäin tämän alustavan diagnoosin ja lääkkeen ansiosta elämääni on vuosien harhailun jälkeen ilmaantunut jälleen toivo.

Ja jos Luoja niin suo, niin kenties vielä jonakin päivänä myös rakkaus, josta osaan toivon mukaan näillä kokemuksilla ja lääkityksillä huolehtia paremmin kuin koskaan ennen.

Ei se Bill Ward totta tosiaan valehdellut.

Ja nyt, nyt naurattaa taas.

Ihan vähän taas.

Eikä enää niin vähääkään.

I'm back, baby! Can you dig it?


PS: Jos haluat lukea lisää tarkkaavaisuushäiriö ADD:stä, tsekkaa täältä. Itselläni on numeroita 13 ja 14 lukuun ottamatta noi kaikki.