sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Natsiliput saivat Wallu Valpion lähtemään eduskuntavaaleihin: "Onneksi tajusin mitä kokoomus edustaa"

Wallu Valpio esiintyi The Duplo -yhtyeen rumpalina Helsingin
Tavastia-klubilla perjantaina 12. huhtikuuta 2019 Stupido
-levy-yhtiön 30-vuotisbileissä (kuva: Nalle Österman)

Tänään sunnuntaina 14. huhtikuuta 2019 äänestetään jälleen kerran Suomen tulevaisuudesta. Yksi maan 38. eduskuntavaalien tuhansista ehdokkaista on helsinkiläinen kulttuurivaikuttaja Wallu Valpio, jota voi Helsingissä äänestää numerolla 21 – eli ventillä.


Helsinkiläinen mediapersoona Jani "Wallu" Valpio, 45, on viime vuosikymmenten saatossa ehtinyt olla jos jonkinlaisissa säädöissä mukana.

Moon TV. MTV3:n Jyrki- Far Out- ja EVVK-ohjelmat. Helsingin Henry's Pubin Helatorstai-klubi. Turkin kämppäsäädöt. Rohtos Oy:n Suoja-krapulapillerit. Casino Euro -nettikasinon hehkutus. Radio City. Radio Rock. Radio Helsinki. The Duplo. Arto Muna ja Millennium. Shotgun Club. Kari Peitsamo Road Hogs. Helsingin Elävän musiikin yhdistyksen ELMU ry:n varapuheenjohtajuus. Ylen Elämä pelissä. MTV3:n Selviytyjät Suomi.

Sekä viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkuus 2019 Helsingissä.

Miksi ihmeessä tällainen hahmo pyrkii kansanedustajaksi juuri nyt?

KIRJAKAUPPIAAN POIKA

Valpiota kismittää, miten mediassa puhutaan usein "julkkisehdokkaista". Tätä termiä on käytetty kiivaasti myös Valpion ehdokkuuden yhteydessä.

– Hiljattain Sanomatalossa oli vaalipaneeli, missä oli Lotta Backlundin kaltaisia henkilöitä haastateltavana aiheesta "miksi julkkis haluaa eduskuntaan?" Aloin sen myötä miettiä, että onko olemassa jokin ihmisryhmä nimeltään "julkkikset", joka ei saisi haluta eduskuntaan?

Valpion mielestä termillä on todella outo ja negatiivinen klangi. Onhan hänkin aloittanut toimittajan työnsä Radio Cityssä jo 1995 ja päätynyt sen seurauksena televisioon.

– Eihän se tarkoita sitä, että olisin jotenkin mieleltäni köyhä, mies parahtaa.

– Todellisuudessahan olen kirjakauppiaan poika, joka on alkanut opiskella elämää joskus 11-vuotiaana jonkun Nietzschen Antikristuksen kautta. Mutta urheilijana on puolestaan ihan ookoo hakea eduskuntaan.

Jossakin vaiheessa Seiska-lehti alkoi käyttää Valpion yhteydessä termiä "mediapersoona".

– Herranjumala, minähän olin jo 1980-luvun lopulla perustamassa ensimmäisiä Walkers-yökahviloita Aseman lapset ry:n kanssa! Mutta kun yhtäkkiä menen radioon tai töllöön töihin, niin laskeeko älykkyysosamääräni jotenkin?

Wallu Valpiota voi äänestää vuoden 2019
eduskuntavaaleissa Helsingissä numerolla 21
(kuva: Vasemmistoliitto).
JULKKISHÖRHÖ VAI POLIITIKKO?

Toisaalta on todettava, että Valpio on noussut mediapersoonaksi ja julkkikseksi monenlaisilla tempauksillaan, joista ei vähäisimpänä esimerksi Moon TV:n humalapäissään tehdyt muinaiset backstage-haastattelut vuosituhannen vaihteessa.

– No siellä sitä elämää oppii vähän enemmän kuin Arvi Lindin uutispöydän takaa, mies naurahtaa nyt.

Eikä sovi myöskään unohtaa Mika Lätin julkaisemaa romaania Wallun elämää (Like), jonka takakannessa Valpio lausui jo 2002 enteelliset sanat: "Minä olen valtakunnan hörhö."

– Niin, nooh... se on totta, mies myöntää.

"Lähde päivän matkalle julkkishörhö Wallu Valpion maailmaan. Koe julkimon ilot ja murheet, nousuhumalat ja krapulat, itkut ja naurut. Pääset sisäpiiriin, jonne sinulla ei muuten olisi mitään asiaa. Tämä on ujostelematon dokumenttiromaani Vuoden TV-persoona -palkinnon voittaneen toimittaja-rokkari Wallun elämästä ja tarkoitettu jo rippikoulun käyneille aikuisille ihmisille."

– Se on kyllä aika eksoottinen reissu, voin sanoa. Aika nuorena kollinahan toi on väännetty, Valpio hörähtää.

Niin, tuon kirjan ilmestyessä 7. syyskuuta 1973 syntynyt Valpio oli 28-vuotias. Nyt hän on 45.

– Jos nyt ajatellaan, että olen Elmu ry:n varapuheenjohtaja ja Helsingin kunnanvaltuuston kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan varavaltuutettu sekä ensimmäisen kerran eduskuntavaaliehdokkaana jo 2003 liberaalien listoilta, niin minähän olen ollut mukana politiikassa ties kuinka kauan, mies toteaa.

Tämän jälkeen Valpio listaa läheisesti tuntemiaan poliitikoita aimo listan yli puoluerajojen: Kirsi Piha, Antti Kaikkonen, Jyrki Katainen, Paavo Arhinmäki, Silvia Modig...

– Vuosien mittaan minulle on siunaantunut perspektiiviä tähän työhön, mies vakuuttaa.

– Paikallispubeissa ja sporissa kuulen varmasti enemmän todellisten ihmisten kommentteja kuin Teatterin vipissä Ben Zyskowiczin kanssa lipittämässä skumppaa. Vaikka Benhän ei juo.

KOKOOMUS KIRKASTUU

Kun Valpio on nyt vinkannut jo pariinkin otteeseen Ben Zyskowiczin ja Kirsi Pihan kaltaisten kokoomuksen veteraanipoliitikkojen kuuluvan miehen ystäväpiiriin, niin miksi hän ei sitten ponnista eduskuntaan kokoomuksen riveistä vaan tämän verivihollisen vasemmistoliiton?

– Kun vietin Kirsi Pihan seurassa hävyttömän paljon aikaa ymmärsin, miten raaka hänen ajatusmaailmansa on. Mitä enemmän häntä kuuntelin, sitä kauemmaksi hänen arvomaailmastaan ajauduin, Valpio muistelee.

– En tiedä mikä sydämessäni, sielussani tai aivoissani ratkaisi valinnan, mutta jossakin vaiheessa tunsin, etten halua olla "menestyjien" puolella vaan haluan pystyä istumaan pubissa tavallisten ihmisten kanssa.

Hän tunnustaa rehdisti eläneensä itsekin ajanjakson, jolloin Teatterin ja Seduloiden VIP-tilat tulivat tutuiksi.

– Siinä maailmassa oli koko ajan paha olla. Tajusin, että haluan mennä mieluummin Semifinaliin katsomaan bändejä kuin Cheekin keikalle. Halusin mieluummin sinne, missä veri tuntui kiertävän vielä aivoissa, mies vertailee.

– Tottakai, jos olisin halunnut olla se sopuli, olisin mennyt kokoomukseen. Mähän vietin aikaa kokoomuksen kovassa ytimessä. Kiitänkin omia aivojani kun tajusin mitä haluan ja mitä en.

MITÄ ON MENESTYS?

Siksi Valpio hämmästeleekin kokoomuksen ja muiden porvaripuolueiden – kuten keskustan ja perussuomalaisten – voittokulkua vaaleissa vuodesta toiseen.

– Kuka vastusti viimeiseen asti peruskoulua? Kokoomus. Ylipäätään kuka on aina vastustanut koko kansakuntaa koskettavia asioita niin nimenomaan aina porvarit. Se onkin hämmästyttävää, miten kokoomuksen äänimäärä vielä tänäkin päivänä perustuu pitkälti olettamukseen, että heitä äänestämällä päätyy jotenkin automaattisesti menestyjäksi, hän naurahtaa.

– Sitten vielä ihmetellään tämän itsekkyyden aikakautena, miten henkinen pahoinvointi, työuupumus, burnoutit ja mielenterveysongelmat lisääntyvät. Tässä kaikessa on selkeä synkronaatio. Asiat etenevät tietyllä tavalla, koska me käyttäydymme näin.

Sehän on juuri tämän ajan syndrooma, että palvotaan menestystä uutena messiaanisena ilmentymänä. Palvotaan mammonaa eli materiaalista yltäkylläisyyttä eikä hengellisyyttä eli henkistä hyvinvointia. Ihmiset odottavat ihmettä. Artistit sitä, että pääsevät samaan supersuosioon kuin Cheek tai karvalakkikansalaisena sitä, että voittaa seitsemän oikein lotossa.

– Onko se sitten sitä, mitä ihmiset haluaa?

Mutta eihän ihminen tiedä mitä se haluaa! Sen takia pieni ihminen on niin hukassa! Siksi ihminen tarvitsee sen suuren johtajan, jota seurata lauhkean lampaan tavoin. Siksi pieni ihminen tarvitsee sen univormun, jonka kanssa se voi samanmielisten kanssa hurrata sitä suurta johtajaa ja tuntea yhteenkuuluvuutta – oli kyse sitten Cheekistä tai Jussi Halla-ahosta.

– Voin sanoa, että suurin osa ihmisistä ei tule ikinä menestymään, koska se menestyjien prosentti on vain jokin pieni hiekanjyvä jossain Saharassa, mies lataa.

– Onhan se varmasti helkkarin kivaa elää siinä näennäistodellisuudessa, kunnes kävelet taas kotiin räntasateessa niistä kokoomuksen bileistä ja ripustat sen halvimman Dressmanin puvun takaisin naulaan.

EROTTAUTUMISEN PELKO

Valpion mielestä on jännittävää, miten pikkukaupungeista tuttu toimintamalli on tätä nykyä levittäytynyt myös pääkaupunkiseudulle. Siis se, ettei enää haluta olla persoonallisia vaan pikemminkin kansallissosialistisen hegemonian ja imagon mukaisia anti-yksilöitä, jotka suuntaavat kohti suurta johtajaa, joka kertoo mitä kuuluu tehdä.

– Tässä kuitenkin seuraa sellainen väärä dilemma, että kun MINÄ haluan seurata suurta johtajaa tai MINÄ haluan suureksi dirikaksi, niin silloin muut ihmiset unohtuvat. Ihmisten pitäisi pysähtyä miettimään, mikä tässä yhteiskunnassa on vielä hyvin.

Tätä kaikkea yhdenmukaisuutta rakentaa tietysti se, että ihmiset pelkäävät tippuvansa kelkasta ja jengistä, kuka mistäkin syystä. Tällaista nykyajan tuolileikkiä. Kun musa lakkaa, niin joku tippuu aina kelkasta. Joten varotaan erottumasta, jottei vahingossakaan joutuisi hyljeksityksi ja lauman hylkäämäksi.

– Erittäin hyvin sanottu tuosta tuolileikistä. Tätä haluan toteuttaa politiikassa eli palauttaa jengin taas vähän kartalle. Sen, että mietitään asioita myös järjen kautta eikä pelkästään intuition tai tunteen, Valpio sanoo.

– Koska jos ihmiset eivät herää tähän vallitsevaan todellisuuteen, niin heräämme jossakin vaiheessa siihen, että kaikki on pilalla. Inhimillisyys, solidaarisuus, tasa-arvo... Kaikki!

SAMULI EDELMANN OKSETTI

Wallu Valpion mielestä on väärin ajatella, että politiikka olisi jotenkin monimutkaista ja vaikeaa.

– Politiikkahan on yhteisten asioiden eteenpäin viemistä! Jos sinulla on terve järki, oikeat arvot ja olet eettisesti suht korrekti, niin mikä siinä on sitä metafysiikkaa?

Onko sitten oikeutettua ajatella, että Valpiolla on uskottavuusongelma poliittisessa mielessä ottaen huomioon, miten "julkkisehdokkaan" ja "mediapersoonan" kaltaiset leimat latistavat ja mitätöivät tehokkaasti nekin aikaansaannokset, mitä mies on vuosien saatossa luonut ja tuonut esimerkiksi Helsinkiin.

Kuten esimerkiksi jo 12 vuoden ajan viikoittain toistuneet ilmaiskonsertit Helsingin Kampin Narinkkatorilla sijaitsevan Henry's Pubin Helatorstai-klubilla. Tuo vuosimäärä tarkoittaa kuitenkin jo kahta kautta Suomen presidenttinä tai kolmea kautta kansanedustajana.

– Samaa duuniahan teen parhaillaan Elmussa. Nyt kun Nosturi puretaan tuossa, niin parhaillaan yritän löytää junnuille uusia treenikämppiä ja uutta mestaa, missä alaikäisetkin pääsee katsomaan keikkoja.

Mies harmittelee 2014 aloittamaansa työtään Tikkurila-festivaalin ohjelmapäällikkönä, minne hän halusi buukata myös vaihtoehtoisempaa ohjelmistoa. Se ei johtoportaalle kuitenkaan sopinut enää seuraavana vuonna, vaikka tapahtuma olikin kaikin tavoin voitollinen.

– Jo seuraavana vuonna tuli johtoportaalta viestiä, että "nyt pitäisi ottaa vähän sellaista Samuli Edelmannin kaltaista linjaa enemmän". Tällöin ilmoitin saman tien, että jätän pestin. Se meininki alkoi vaan oksettaa niin pahasti, mies muistelee.

– Se oli juuri sellaista kokoomus-linjaa, jossa esiintyjiksi kelpaavat vain menestyjät. Vaikka ihmiset ovat jo siellä festivaalilla, niin tottakai ne tulevat katsomaan niitä pienempiäkin bändejä ihan mielenkiinnosta. Kun pikkunimetkin piti siivota katsoin, että työni sille organisaatiolle oli tehty.

NEUVOSTOLIITTOLAINEN NYKYMUSIIKKI

On mielenkiintoista pohtia, miten mielikuva Vasemmistoliitosta yhdistetään usein neuvostoliittolaiseen ja venäläiseen keskusjohtoiseen ja kommunistiseen toimintaan.

Tämän käsityksen varjossa maamme äänilevymarkkinoita yli 95 prosenttisesti hallitsevat ylikansalliset levy-yhtiöt – Sony, Warner ja Universal – ovat saaneet harjoittaa keskusjohtoisempaa ja kommunistisempaa levy-yhtiötoimintaa kuin Neuvostoliiton kansallinen levy-yhtiö Melodija konsanaan!

Näiden levyjättien toimintapolitiikka on lävistänyt lopulta maamme koko viihdekentän – television, radion, lehdet ja festivaalit – yksiulotteiseksi mössöksi ja suurta yleisöä aivottomiksi zombieiksi hypnotisoivaksi diibadaaba-viihteeksi, josta jopa Pohjois-Koreassa oltaisiin varmasti ylpeitä.

Tämän toimintakuvion myötä suomalaisen viihdekentän kokoomusvetoisesta johtamismallista on käytännön tasolla tullut kommunistisempaa kuin Neuvostoliitossa koskaan.

– Ja sitten me ollaan kaikki hirveän tyytyväisiä siihen systeemiin. Yksi asia ei tulekaan ilmeisesti koskaan muuttumaan: paska musiikki myy aina eniten, Valpio sivaltaa – ja nauraa sydämellisesti päälle.

Miehen haaveissa siintääkin ajatus, miten pienet punk-arvot voitaisiin taas ottaa hieman esille ja miettiä miksi kannattaa vastustaa hallitsevaa yhteiskuntaluokkaa.

– Ihan senkin takia, että me pyritään luomaan sitä tasa-arvoa, missä meillä kaikilla on hyvä olla tässä yhteiskunnassa, missä renkaat ei pala ja mitään hallitsematonta kaaosta johonkin latinalaisamerikkalaiseen tapaan ei ole. Mielestäni olemme täysin väärällä uralla Suomessa tällä hetkellä. Tämä onkin se syy, miksi haen politiikkaan.

Wallu Valpio toimi Alaston Suomi -nettisivuston
kutsuvierastapahtuman juontajana Tampereen
Tullikamarilla keväällä 2017 (kuva: Nalle Österman).
EI RÄHINÄÄ VAAN RAKKAUTTA

Mikäli Valpio pääsee eduskuntaan, lupaa hän kitkeä kovat arvot pois ja tuoda tilalle pehmeät – kuten tasa-arvon, solidaarisuuden sekä rockin, rauhan ja rakkauden.

– Ne kuulostavat naiiveilta ja Woodstockilta, mutta herranjestas – Woodstockissahan kaikilla oli kivaa!

Siten Valpio on eri linjoilla kuin vanha ystävänsä, MV-lehdestäkin tuttu mediapersoona Ilja Janitskin, joka on luvannut järjestää kunnon rähinät ja hulabaloot Arkadianmäelle, mikäli hänet valitaan eduskuntaan.

– En minä ainakaan lähde sinne rähisemään. Eivät asiat rähisemällä muutu mihinkään, mies linjaa.

– Sen voin luvata, että eduskunnassa tulen painamaan sitä oikeaa nappulaa kun päätetään siitä, kenelle annetaan lisää ja keneltä otetaan pois. Ei tämä sen vaikeampaa ole.

Valpio ihmetteleekin, mistä lähtien kovat arvot ovat alkaneet olla jotenkin cooleja.

– Sehän on juuri kokoomuksen ja keskustan propagandaa kun ne väittää, että äänestämällä et voi vaikuttaa. Jos nämä núkkuvat saataisiin herätettyä vaaliuurnille, niin kokoomuksen ja keskustankin valta vaihtuisi varmasti. Mutta miten sä saat ne herätettyä? Kyllähän jokaisen pitäisi tajuta, että äänestämällä voi vaikuttaa ja vaikutetaan, Valpio vakuuttaa.

– Mieti sitä, miten George Orwellin 1984-kirjaa pidettiin aikoinaan aivan mahdottomana tulevaisuusdystopiana, niin nyt me ollaan siellä. Ja ihmiset ovat tyytyväisiä!

NATSILIPUT SINETÖIVÄT PÄÄTÖKSEN

Viime vuosina Wallu Valpio on asustellut Suomen lisäksi tiiviisti myös Turkissa, jota ei voi kutsua ihmisoikeuksien mallimaaksi. Nelisen kuukautta vuodesta Turkissa elelevä Valpio toteaa siellä tiedostaneensa entistäkin vankemmin, että suomalaiset valittavat elinolojaan ihan liikaa.

– Vaikka Turkissa on keskipalkka vain sellaiset 2-300 euroa kuussa, niin ei ne siellä valita. Tottakai siellä on totalitaarinen ja diktaattorimainen lähtökohta – mitä en luonnollisestikaan kannata – mutta koen niin, että on lähtökohtaisesti fiksumpaa olla pohjoismaalaisena kertomassa siellä, miten on olemassa muitakin poliittisia vaihtoehtoja kuin diktatuuri.

Valpiota huvittaakin käydä Turkista käsin aina välin katsastamassa medioista ja somesta,  mikä someraivo Suomessa roihuaa sillä kertaa ja kenet on tällä kertaa tiputettu tuolileikistä pois.

– Mietin pitkään, riittääkö minulla paukut eduskuntavaaleihin, mutta kyllä se siinä itsenäisyyspäivänä kirkastui, kun uutisissa katseli natsilippujen liehuvan Helsingin keskustassa. Silloin ajattelin, että minun on pakko lähteä mukaan vastarintaan, ettei tämä maa ole kylmä jatkossa muutenkin kuin pelkästään ilmaston suhteen.

Wallu Valpio tänään sunnuntaina 14. huhtikuuta 2019 Vasemmistoliiton vaalivalvojaisissa Helsingin Circus-yökerhossa Kampin Narinkkatorilla klo 19.00 alkaen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti