torstai 4. huhtikuuta 2019

Onko Discharge tätä nykyä kovempi kuin Slayer?

Lauantaina 6. huhtikuuta 2019 Helsingin Nosturissa esiintyvä
Discharge on tänä päivänä David "Proper" Caution (rummut),
basisti Royston "Rainy" Wainwright, kitaristit Anthony
"Bones" Roberts ja Terence "Tezz" Roberts
sekä uusi solisti Jeff "JJ" Janiak.
Musiikkipalvelu Spotify on parhaimmillaan merkillinen aarreaitta. Vaikka palvelusta ei välillä löydä tiettyjen artistien definitiivisiä merkkiteoksia, niin parhaimmillaan niiden vastapainoksi voi toisaalta löytää absoluuttista kultaa, jonka olemassaolosta ei ole aiemmin ollut tietoinen.

Kuten nyt vaikkapa brittiläisen Dischargen vuonna 2014 taltioidun livealbumin Festiv' A La Mass -tapahtumassa Ranskan Rennesissä 27. syyskuuta 2014.

Ennen tätä äänitettä maailmaani ovat livealbumeillaan järisyttäneet muun muassa Exodus Another Lesson In Violencellaan, Sodom Mortal Way Of Livellään, Venom Eine Kleine Nachtmusikillaan, Motörhead No Sleep 'Til Hammersmithillaan, Ramones Loco Livellään sekä Misfits Evilivellään.

Tähän maaperään tämän brittiläisen hardcore-legendan suht tuore livealbumi tuli järisyttämään maailmaani ja räjäyttämään tajuntani ilman sen suurempia fanfaareja – pyytämättä ja täytenä yllätyksenä.

On livelevyjä, joista nousee vuosien saatossa jonkinlaisia klassikoita ja merkkiteoksia sen myötä, kun niitä rummutetaan ja juhlitaan niin maan perusteellisesti.

Levyjä, kuten vaikkapa Iron Maidenin Live After Death, Deep Purplen Made In Japan, Slayerin Decade Of Aggression, Metallica Live  S**t Binge And Purge sekä Kissin Alive-albumit.

Sitten on levyjä kuten Dischargen Live 2014, jonka olemassaolosta kukaan ei tiedä mitään vain siksi, koska se on julkaistu vain rajoitettuna 500 kappaleen painoksena jonkun mystisen ranskalaisyhtiön kautta.

Vaikka todellakin pitäisi.

Vuonna 1978 perustetun Dischargen historia on ollut vuosien saatossa monimutkainen ja kulmikas. Spotifystä löytyvien varhaisten demojen perusteeella harva – jos kukaan – olisi varmastikaan lyönyt vetoa sen puolesta, että jonakin päivänä tämä orkesteri toimisi esikuvana lukemattomille punk-, hardcore- ja metallibändeille.

Bändeille kuten Metallica, Slayer, Anthrax, Sepultura, Exodus, Neurosis, Siege, Napalm Death, Extreme Noise Terror, Repulsion, Celtic Frost, Entombed, Doom ja Antisect.

Vain muutaman mainitakseni.

Sekä niille sadoille ja tuhansille muille akteille, jotka ovat valinneet Dis-etuliitteisen sanan nimekseen vain kunnioittaakseen tätä britti-ikonia ja sen loihtimaa klassista rumpubiittiä, joka on kuin valettu ankaraan joraamiseen ja pogoamiseen.

Dischargen alennustila koettiin joskus 1980-luvun puolivälissä, kun ryhmä kokeili siipiään jonkinlaisena kokeellisena metallibändinä ja ikoninen solisti Cal Morris halusi leikkiä jonkinlaista Ozzy Osbournen ja kimittävän glamrokkarin sekasikiötä.

Vituiksihan se meni.

Tämän harha-askeleen seurauksena syntyi vuonna 1986 pannukakku nimeltä Grave New World, jolla bändi urinoi menestyksekkäästi ja perinpohjaisesti perintönsä ja siihen asti tasaisesti kasvaneen maineensa ja suosionsa päälle.

1990-luvulla bändi julkaisi vielä kaksi kummallista pitkäsoittoa, joiden nimiä kukaan ei muista tai halua muistaa.

Paluu takaisin raiteille tapahtui 2002 ilmestyneellä albumilla Discharge, jolle oltiin saatu heräteltyä takaisin Dischargen legendaarisimmat hahmot – vokalisti Cal, kitaristi Bones, basisti Rainy ja rumpali Tez.

Tällä albumilla Discharge näytti jälleen kaapin paikan puolta nuoremmille rääpäleille jotka kuvittelivat, ettei bändistä ole tätä nykyä enää mihinkään.

Iloa ei kestänyt kuitenkaan kauaa, kun Cal päätti jälleen hypätä remmistä oikeisiin töihin, puhelinmyyjäksi arvatenkin. Varukersin Ratin kanssa kanssa taltoidulla ja 2008 julkaistulla Disensitise-albumilla voikin heittää lähinnä vesilintua, vaikka sieltäkin löytyy kelpo ralleja.

Dischargen Live 2014 ei välttämättä herätä
luottamusta käppäisellä kansitaiteellaan,
mutta sen sisältö on puhdasta kultaa.
2016 alkoi taas kuitenkin tapahtua, kun Discharge täräytti pihalle uuden studioalbumin End Of Daysin jälleen uuden solistin kanssa. Tällä kertaa mikin varteen astui nuori kolli Jeff "JJ" Janiak, joka karjuessaan keuhkonsa verille ja paskat pihalle lauloi itsensä samalla myös kaikkien niiden Discharge-diggareiden sydämiin, jotka olivat surullisina seuranneet rakastamansa bändin räpiköintiä.

Live 2014 on dokumentoitu samalla kokoonpanolla, joka nauhotti vuotta myöhemmin tuon edellä mainitun modernin Discharge-klassikon, joka näki lopulta päivänvalon 29. huhtikuuta 2016.

Itseäni Live 2014 viehättää kuitenkin enemmän sen tylyydellä, suoruudella ja välinpitämättömyydellään. Soittomokia ja pieniä stipluja ei ole viilailtu ja korjailtu, mikä tuo äänitteeseen vain asennetta elämänmakua ja fiilistä.

54  minuuttiin mahtuu peräti 25 raitaa, joilla Dischargen nykykokoonpano – JJ, Bones, Rainy, rumpalin tontilta toiseen kitaraan vaihtanut Tezz sekä uusi rumpali David "Proper" Caution – todistelee perinpohjaisesti, mihin sen myyttinen ja legendaarinen maine oikein perustuu.

Sitä punkkia.

Niin tylyä kamaa Live 2014 on, että se valtasi itseni pauloihinsa useaksi vuorokaudeksi putkeen ja sai pyörtämään aiemman päätökseni.

Siis sen, että mennäkö Helsingin Nosturiin tänä lauantaina 6. huhtikuuta 2019 katsomaan Dischargea vai ei.

Olinhan viimeisen kolmen vuoden aikana todistanut bändin livekunnon useampaan otteeseen maamme rajojen ulkopuolella – niin parin sadan hengen hikisessä klubissa kuin tuhansia ihmisiä vetävillä areenoilla – joten bändin tämänkertainen Suomen vierailu tuntui jotenkin tarpeettomalta.

Noin kuukausi sitten kuuloelimiini ilmaantunut Live 2014 pyörsi tämän päätöksen.

Vahvistuksen Dischargen nykykunnosta voi katsastaa alta vaikkapa 22. heinäkuuta 2017 Tanskan Kööpenhaminan Murda Twinz Getdown vol 2 -tapahtumassa kuvaamastani keikkataltioinnista, jota tuntematon mieshenkilö on kommentoinut näin:

– Discharge>>>Slayer. It's true.

Tämän väitteen todenperäisyyden voi joka ikinen rankemman jyrän ystävä tulla katsastamaan itse tänä lauantaina Nosturiin.

Silti yksi asia on täysin varma ainakin jo nyt: Dischargen Live 2014 pesee Slayerin Decade Of Aggressionin mennen tullen.

Discharge (UK) ja Cockney Rejects (UK) Helsingin Nosturissa lauantaina 6. huhtikuuta 2019. Liput 29 euroa (ennakko) ja 30 euroa (ovelta). Lisää tietoa tapahtumasta täältä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti